Saatteko hemmottelua mieheltänne kun olette kipeinä?

Hänelle on jotenkin niin kamalaa minun sairastamiseni että hän suuttuu minulle. Siis siten että tulee huutamaan kun en ole tehnyt tiskejä tai kun nukun kuumetta pois 'keskellä päivää'. Sanoo joka kerta etten ole oikeasti kipeä vaan esitän vain.



Alkuun loukkaannuin tästä todella paljon mutta olen tajunnut että miehelle on jotenkin todella vaikeaa kestää muiden heikkoutta. Olen vielä sitä tyyppiä että usein pillahdan itkuun suuttuessani, ja silloin mies huutaa minulle kahta kauheammin riidan aikana ja pitää pitkään mykkäkoulua kun olen itkenyt hänen nähtensä. Mykkäkoulut seuraavat myös sairasteluja.



Kun hän itse sairastaa on ihan kunnolla vuoteen omana ja on puhumatta ja liikkumatta. Vien hänelle kaikenlaista syötävää ja juotavaa ja katson että ottaa lääkkeet. Kuumeenkin mittaan.



Meillä ei lapsia.

Autetaan kotitöissä ja potilas saa levätä. Potilas voi pyytää vaikka nenäliinaa keittiöstä tai voileipää, niin kyllä se hoituu.



Molemmat olemme hoivaavia. Yleensä tosin mieheni minun pitää suorastaan pakottaa vaakatasoon, jos on kipeä. On viimeiseen asti urhea vaikka kuumetta olisi 39.

Hänelle on jotenkin niin kamalaa minun sairastamiseni että hän suuttuu minulle. Siis siten että tulee huutamaan kun en ole tehnyt tiskejä tai kun nukun kuumetta pois 'keskellä päivää'. Sanoo joka kerta etten ole oikeasti kipeä vaan esitän vain.

Alkuun loukkaannuin tästä todella paljon mutta olen tajunnut että miehelle on jotenkin todella vaikeaa kestää muiden heikkoutta. Olen vielä sitä tyyppiä että usein pillahdan itkuun suuttuessani, ja silloin mies huutaa minulle kahta kauheammin riidan aikana ja pitää pitkään mykkäkoulua kun olen itkenyt hänen nähtensä. Mykkäkoulut seuraavat myös sairasteluja.

Kun hän itse sairastaa on ihan kunnolla vuoteen omana ja on puhumatta ja liikkumatta. Vien hänelle kaikenlaista syötävää ja juotavaa ja katson että ottaa lääkkeet. Kuumeenkin mittaan.

Meillä ei lapsia.

En ymmärrä mikä miehiä niin kauheasti ahdistaa, kun nainen sairastaa. Meillä ollut samanlaista. Itse hoivaan ja passaan, kun mies on pienessäkin flunssassa. Ei ehkä kannattaisi...

Lähinnä saan sairaana osakseni vi***ilua siitä, kuinka laiska olen.



Sairaspäiväni ja arki ei poikkea kotitöiden tai lastenhoidon osalta mitenkään.

Meillä on kolme lasta, ja viimeksi olimme kaikki neljä (lapset+minä) oksennustaudissa. en saanut Mitään apua. tein ruoat, siivoukset, pyykit ja hoidin lapset.



Mieheni on joskus täysi sika

Samajuttu jos mies on kiepeänä. Ei nyt mitään älytöntä hoivaamista mutta kuitenkin. Lapset jos on kipeänä molemmat hemmottelee heitä mm.että ostetaan ihan mitä vain lempiruokia mm.jätskiä, että syö edes jotain.

eikä myötätuntoakaan, mutta kun tilanne on toisin päin, pitäisi olla paijaamassa! Aikani jaksoin, nyt ei voisi vähempää kiinnostaa hänen sairastamisensa.



Jossain menee raja kaiken yksipuolisuuden sietämisessä. Tämä ei tosin koske pelkästään niitä tilanteita, kun joku on sairaana, vaan ihan kaikkea. Miehellä ei ole mielestään mitään vastuuta mistään.

mitä ap kuvaili. Aina oli vähättelemässä, jos minä olin kipeä.

Nykyinen on täysin vastakohta. On töissä, mutta töiden jälkeen käy kaupassa, laittaa ruuan jne. Soittelee töistä ja kyselee miten pärjään.

Joutui tässä vuosi sitten enemmänkin "hoitamaan", kun toivuin selkäleikkauksesta, enkä juurikaan saanut mitään tehdä. Lapsia ei ole. Ihana mies!

edes haavetta. Kerran olin yli 40-asteen kuumeessa rintatulehduksen vuoksi ja pyysin käymään kaupassa, jotta saan jotain syömistä ja juomista,kun en meinannut tolpillani kestää ja parin viikon ikäinen vauva hoidettavana. Kävi ruokatauollaan pitkin hampain nopeasti kaupassa ja jätti ostoskassin keittiöön.

Apua ei mihinkään ole muutenkaan herunut.

Mies kun sairastaa, on täysin levossa.

Hoitaako mies kodin ja lapset kun sinulla on kuumetta tmv flunssa?

Saatko nukkua ja loikoilla niin paljon kuin tarvis?

Käykö mies ruokakaupassa ja tekee ruuan?

Millä tavalla tuo on hemmottelua? Meillä mies osallistuu kodin arkeen ihan joka ikinen päivä, viettää aikaa lasten kanssa, tekee vähintään viikonloppuna ruokaa (mies tekee välillä 12h päiviä), siivoaa jälkensä jne.

Minusta nuo ovat ihan normaalia arkea, eikä mitään hemmottelua.

Totesin miehelle kun yhteen muutettiin että hän saa luvan tehdä noita ihan samalla tavalla kuin sinkkunakin ollessaan, jokaisen saman katon alla asuvan on osallistuttava kykyjensä mukaan kodin hoitoon ja arjen asioihin.

Surullista jos oikeasti pidät noita asioita hemmotteluna.

Entä, millainen itse olet kun miehesi on kipeänä? Hellyyttä ja hoivaa loputtomiin vai vaatiiko miehesi sitä?

Kipeänä ollessa meillä ei ole kenenkään pakko tehdä mitään. Oman voinnin mukaan mennään. Itse en ole oikeastaan ikinä niin huonossa kunnossa että makaisin vain, korkeintaan migreenissä.

Jos mies on kipeä ja hän valittelee oloaan niin kyllä minä häntä passaan samalla tavalla kuin lapsiakin. Jos itse olen migreenikohtauksessa, huolehtii mies myöskin voinnistani ja käy kysymässä aina että tarvitsenko jotain jne.

Meillä on kyllä tapana hemmotella toisiamme ihan ilman mitään syytäkin.

Hänelle on jotenkin niin kamalaa minun sairastamiseni että hän suuttuu minulle. Siis siten että tulee huutamaan kun en ole tehnyt tiskejä tai kun nukun kuumetta pois 'keskellä päivää'. Sanoo joka kerta etten ole oikeasti kipeä vaan esitän vain.

Alkuun loukkaannuin tästä todella paljon mutta olen tajunnut että miehelle on jotenkin todella vaikeaa kestää muiden heikkoutta. Olen vielä sitä tyyppiä että usein pillahdan itkuun suuttuessani, ja silloin mies huutaa minulle kahta kauheammin riidan aikana ja pitää pitkään mykkäkoulua kun olen itkenyt hänen nähtensä. Mykkäkoulut seuraavat myös sairasteluja.

Kun hän itse sairastaa on ihan kunnolla vuoteen omana ja on puhumatta ja liikkumatta. Vien hänelle kaikenlaista syötävää ja juotavaa ja katson että ottaa lääkkeet. Kuumeenkin mittaan.

Meillä ei lapsia.

Miksi olet tuollaisen ihmisen kanssa yhdessä?

Jos mies alkaisi huutamaan siksi että itken olisin lähtenyt jo aikoja sitten menemään. Ei tuossa ole mitään järkeä.

Onko hän loistava sängyssä vai miksi siedät huutamista? Tuollaisista asioista suuttuvilla on luultavasti muitakin ongelmia vihan suhteen. Ei tuo kuulosta terveeltä ollenkaan.

minut huomioon ottaa. Mutta on huomannut että minä olen ns. hoivaavaa tyyppiä, ja kerää sympatioitani milloin milläkin vaivalla. Aina hänellä on maha kipeänä tai kurkussa ahdistaa tai jalkaa jomottaa. Vielä ennen joulua oli kuolemassa maksasyöpään kun joku hoitaja oli mitannut arvoja ja sanoi että nämä ovat korkealla nyt joten tarvitaan uusi mittaus. Mies tuli kotiin eikä puhunut kahteen viikkoon mistään muusta. Ei uskaltanut alkoholia ottaa pisaraakaan (haaste oletan, mies on irlantilainen), roikkui netissä etsimässä ruokia joita saa syödä ja alkoi aamulla tekemään jotain ihme venytyksiä sänkymme vieressä kun yritin vielä nukkua.



Olisin voinut käydä lyömässä sitä hoitajaa.

jos minä olen kipeänä. Ei sano suoraan, mutta antaa ymmärtää että esitän. Tulee esim. räyhäämään että mitä vaan nukun enkä tee ruokaa/siivoa/hoida lasta. Joskus lähtee jopa pois kotoa tai sitten menee työhuoneeseen ja laittaa oven lukkoon. Hänen mielestään on ihan epistä, että minä vaan makaan ja hänen täytyy tehdä kaikki kotityöt (joita siis ei kuitenkaan tee, ahdistuu vaan ajatuksestakin että tikku pitäisi panna ristiin). Ja siis en ole usein kipeänä, ehkä kerran vuodessa.



Mies taas kun kerran yskäisee, niin linnoittautuu sohvalle eikä suostu tekemään mitään, koska on Niin Sairas.



Menen sitten nykyään töihin sairaana, jos en ihan kuolemankielissä ole. Mulla on oma työhuone, joten työkavereiden tartuttaminen jää toivon mukaan minimiin. Olen tullut siihen tulokseen, että saan paremmin levättyä töissä kuin kotona.



Mikä helvetti noita miehiä oikein vaivaa? Me äiditkö kasvatetaan poikamme tällaisiksi? Vai ottaako ne vaan isistään mallia? Ennen lapsia mieheni kyllä osasi huomioida minunkin sairastamiseni.