Lue keskustelun säännöt.
Vain Elämää sarjan arvostelijat ns. musiikin asiantuntijat
23.01.2013 |
Eikö ne vaan tajua mikä siinä ohjelmassa oli hienoa? Minkälaisia puusilmiä ne on?
Jonekin sanoo että kun siinä ei tuoda mitään lisäarvoa musiikille, no sitähän siinä juuri tuotiin roppakaupalla.
Juuri se lisäarvon tuominen, railakkaasti uusilla versioilla loppuunkuunnelluista biiseistä, on niin ennenkuulumatonta, että se räjäytti pankin. Kateellisia ovat todellakin nämä karvapäät.
Monet ihmiset seurasivat ohjelmaa, joiden en ikinä kuuna kullanvalkeana olisi uskonut sitä katsovan, ja kehuivat esim. fb:ssä.
Todella monet ihastuivat entuudestaan vieraisiin artisteihin, pelkät biisit olisivat toki riittäneet, mutta ei se että ihmiset puhuvat jostain elämänsä isoista jutuista, mitenkään pilaa musiikkia. Esim. mä olen aina vähän vierastanut tiettyjä tyyppejä joita siinä oli, ja joistakin en ole vaan tiennyt juuri mitään. Nyt olen sitä mieltä että kaikki ovat tosi kivoja ja mielenkiintoisia tyyppejä.
Kommentit (18)
Enkä tajunnut, mitä hienoa on studiossa lauletusta karaokesta. Olen nähnyt nuo miltei kaikki artistit omilla keikoillaan ja siellä on ollut monia taianomaisia hetkiä. Tuosta puuttui kokonaan aito vuorovaikutus yleisön ja artistin välillä, se saa joskus sellaiset mitat että sielu on taivaassa. Eli käsikirjoitettu liipalaapa ei peittoa oikeata keikkatilannetta koskaan. En tiedä kuinka moni näistä ohjelman puolustajista on hyvällä livekeikalla ollut. Suosittelen.
kotona. Toisesta sitten siellä keikalla. En mä kotona mitään keikkatunnelmaa odota enkä vaadi. Se tulee siellä keikalla. Miksi ihmeessä telkkariohjelmaa pitää edes keikkaan verrata, nehän on ihan eri juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pysty katsomaan mitään putosta tai salkkareita, myötähäpeä on liian suuri, vaikka yli miljoona ihmistä niitä vahtaa päivästä toiseen vuosikausia.
Pako oli ihan ok sarja, Näkijä on yks mun lemppareista, tykkään kaikesta yliluonnollisesta, ja siinä on kuitenkin sitä parisuhde/perhe juttuakin ja huumoria.
En käsitä kyllä että miksi joku katsoisi yhtään mitään ohjelmaa siksi koska "kaikki" muutkin katsoo sitä (???) Mä en tahdo ehtiä katsoa lempisarjojani joista todella tykkään, miksi ihmeessä tuhlata aikaa johonkin aivan vastenmieliseen?
ap
jakson katsoin eikä jaksanut kiinnostaa.
Enkä tajunnut, mitä hienoa on studiossa lauletusta karaokesta. Olen nähnyt nuo miltei kaikki artistit omilla keikoillaan ja siellä on ollut monia taianomaisia hetkiä. Tuosta puuttui kokonaan aito vuorovaikutus yleisön ja artistin välillä, se saa joskus sellaiset mitat että sielu on taivaassa. Eli käsikirjoitettu liipalaapa ei peittoa oikeata keikkatilannetta koskaan. En tiedä kuinka moni näistä ohjelman puolustajista on hyvällä livekeikalla ollut. Suosittelen.
kotona. Toisesta sitten siellä keikalla. En mä kotona mitään keikkatunnelmaa odota enkä vaadi. Se tulee siellä keikalla. Miksi ihmeessä telkkariohjelmaa pitää edes keikkaan verrata, nehän on ihan eri juttuja.
Minulle se livetilanne on tärkeämpi. Musiikkiohjelmien sijasta katson vaikka ajankohtaisohjelmia.
vain pari jaksoa, mutta en tosiaan itse tunnistanut sitä, että olisin itse pitänyt siitä vain "koska kaikki muut pitävät ja puhuvat siitä". Myöskään tuo ajatus, että joku on hitti vain koska sitä soitetaan niin paljon, ei minusta sovi tuohon Vain elämää -hitteihin, eihän niitä nimenomaan ole soitettu paljon radiossa vaan ne on tunnettuja kappaleita jo etukäteen. Arvelen, että tottakai radiosoitolla voidaan luodakin hitti mutta sellaisissa biiseissä, jotka vuodesta toiseen ihmiset haluavat kuulla, on jotain muutakin kuin vain että on kuullut sen tarpeeksi monta kertaa. Radiosoittokaan ei selitä sitä, miksi jotkut biisit ovat kuukausia hittilistoilla ja jotkut toiset taas tähdenlentoja.
Minusta Vain elämää oli aidosti koskettava. Olen myös nähnyt Jari Sillanpään livenä vuosia sitten ja näkemäni esitykset vahvistivat käsitystäni hänestä artistina. Minusta Vain elämää -sarjasta tykkääminen ei poissulje sitä, etteikö voi nauttia livekeikoista.
Toisekseen nautin katsella, kuinka uudet versiot toimivat. Tykkään muutenkin vertailla covereita. Eiväthän vanhat hitit nyt musiikillisesti ihmeellisiä olekaan mutta kiinnostavaa olikin uudet tulkinnat.
Ihan hyvin kestän senkin, että kaikkia sarja ei kiinnosta.:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä en juo kahvia, helvetin pahaa!
En pysty katsomaan mitään putosta tai salkkareita, myötähäpeä on liian suuri, vaikka yli miljoona ihmistä niitä vahtaa päivästä toiseen vuosikausia.
Pako oli ihan ok sarja, Näkijä on yks mun lemppareista, tykkään kaikesta yliluonnollisesta, ja siinä on kuitenkin sitä parisuhde/perhe juttuakin ja huumoria.
En käsitä kyllä että miksi joku katsoisi yhtään mitään ohjelmaa siksi koska "kaikki" muutkin katsoo sitä (???) Mä en tahdo ehtiä katsoa lempisarjojani joista todella tykkään, miksi ihmeessä tuhlata aikaa johonkin aivan vastenmieliseen?
ap
Minä olen se, joka kahvivertauksen esitti.
Minäkään en juo kahvia, en koskaan nähnyt järkeä siihen koukuttamiselle.
Ei ole mitenkään erikoista että yhteenkuuluvuuden takia katsotaan jotain sarjaa tai urheilua. Monella työpaikalla ihmisille on henkireikä että pääsee höpöttämään mitä Salkkari-Sampolle tapahtui eilisillan jaksossa. En itse kuulu näihin, mutta ymmärrän sosiaaliset paineet. Ihmisistä tulee joukkoja ja ryppäitä. Niissä ryppäissä tehdään samoja asioita joskus lähes sokeasti, vain koska muutkin ryhmässä niin tekevät. Halutaan mennä katsomaan sitä yhtä Artistia, tai käydään viinikerhossa. Myös se Baletti on tärkeä. Tai Salkkarit.
Tunnuit hermostuvat kovasti, vaikka en mitenkään viitannut sinun olleen väärässä. Saatoin toki tulkita väärinkin.
Kaikille kukille, kasveille ja puskille on tilaa tässä maailmassa. Toisille se henkireikä on hömppäsarja, toisille taas ooppera. Yksi korkkaa aamulla oluen, toinen keittää kahvit.
Toki voidaan väitellä sarjojen mielekkyydestä loputtomiin, että onko joku Supernatural parempi kuin Putous. Mutta onko siihen oikeasti muuta tarvetta kuin oman "makunsa paremmuus"? Toki itsekin tykkään puolustella scifisoopaa jota katson liikaakin, mutta en välitä väitellä asiasta. Hyväksyn sen että tykätään eri asioista. On toki aivan totta että joillain ei ymmärrys riitä joihinkin ns. monimutkaisempiin sarjoihin. Silloin Jersey Shore ja Salkkarit ovat juuri se oikea valinta heille. Sitä sakkia kutsutaan massaksi. ;)
Meitä on moneen junaan, ja vaikka jotkut ovatkin jääneet asemalle, niin sielläkin on hyvä kököttää jos siltä tuntuu. ;)
Itse en löytänyt ollenkaan sitä jujua, mikä ohjelmassa piti olla ja miksi siitä olisi pitänyt niin kovasti tykätä.
Ärsyttävää lässyttämistä ja tekotunteita. Eikä mitään ihmeellistä musiikkia.
Inhosin sitä teennäisyyttä ja väkisin vääntämistä.
Musta tuntu, että niiden piti vain pakolla keksiä jotain kivaa ja kannustavaa sanottavaa toisilleen, vaikka oikeesti ne oli vain väsyneitä koko sen formaatin mukaan elämiseen.
Tässä taas yksi esimerkki siitä, miten joukkovoima toimii...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en löytänyt ollenkaan sitä jujua, mikä ohjelmassa piti olla ja miksi siitä olisi pitänyt niin kovasti tykätä.
Ärsyttävää lässyttämistä ja tekotunteita. Eikä mitään ihmeellistä musiikkia.
Inhosin sitä teennäisyyttä ja väkisin vääntämistä.
Musta tuntu, että niiden piti vain pakolla keksiä jotain kivaa ja kannustavaa sanottavaa toisilleen, vaikka oikeesti ne oli vain väsyneitä koko sen formaatin mukaan elämiseen.
Tässä taas yksi esimerkki siitä, miten joukkovoima toimii...
Näin minä ajattelen useimmasta telkkarin nyyhkytouhusta. Tässä ohjelmassa kuitenkin näin oikeaa muilta oppimista ja toisen vilpitöntä arvostamista tai ainakin sen etsimistä. En tiedä miten noin voimakas antireaktio syntyi juuri ohjelman tuota puolta kohtaan.
Suomessa metallimusiikki on niin käsittämättömän yliarvostettua, että sen esittäjät voivat haukkua muita taiteellisesti kunnianhimottomista projekteista.
Voi luoja, sanon minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sen esittäjät voivat haukkua muita taiteellisesti kunnianhimottomista projekteista.
.
He ovat parempia kuin muut. Nokka pystyssä kulkeva "hienorouva"kin jää kakkoseksi :D
Joo joo, hienoa että tehdään "uusia" formaatteja ja nostellaan olleita ja menneitä (syystäkin) artisteja kuten Neumania julkisuuteen, MUTTA:
Se että jokin formaatti tai musiikki on suosittua, ei sano sitä että se olisi oikeasti hyvää. Monien kappaleiden "suosio" perustuu liian tiheään radiosoittoon. Jos kakkaa soitetaan tunnin välein, alkaa ihmiskorva siihen tottua ja sitten lopulta luullaan että "täähän on tosi hyvä biisi". Niin kävi esim. Lady Gagan Poker Facelle, nyt olen monien kuullut ihmettelevän että miksiköhän he pitivät tuosta.
Samahan pätee tv-ohjelmiinkin. Kun mainostetaan ja hehkutetaan tarpeeksi paljon jotain, herää mielenkiinto ja suurin osa katsoo sitä ohjelmaa siksi että haluavat tietää mistä on kyse. Iso osa ihmisiä katsoo noita ohjelmia siksi että muutkin katsovat ja "pitävät" niistä kun kaikki muutkin pitävät niistä.
Valitettavasti ihmiset ovat tuollaisissa asiossa laumasieluja (miljoona kärpästä ei voi olla väärässä).
Itse en näe noiden artistien tai heidän kappaleiden arvon nousseen mihinkään. Neuman on edelleen ylimielinen, Erin narisee, Cheek ei ole musiikkia kuullutkaan, Jonne Aaron on edelleen ei kukaan, Jari Sillanpää on tangolaulaja, Kaija Koo tekee iskelmää ja Katri Helena on Katri Helena.
Kappaleet heillä ovat sitä mitä on ja itse olen miltei poikkeuksetta sitä mieltä että alkuperäinen versio on aina paras.
Miksi monille on vaikeaa hyväksyä että kaikki eivät vain pidä tuosta formaatista ja niistä kappaleista?
Ei, minä en ole niitä joiden elämään mahtuu vain yksi musiikkityyli, kuuntelen hieman kaikkea riippuen fiiliksistä, mutta itselleni oli tuskaa katsoa tuota ohjelmaa ja etenkin kuunnella niitä kappaleita. Ensimmäistä jaksoa katsoessa ainoa sana mikä pyöri mielessä oli "teennäistä".
Miten muuten puusilmäisyys liittyy musiikkiin? Ihan näin ot:na kysyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vihdoin hyvät perusteet tuon ohjelman ei-niin-laadukkuuteen. Itse olen sellainen joka nimenomaan seuraa omaa makuaan ja joskus olen salaa toivonut että tykkäisin jostain Pako -sarjasta tai Näkijästä, mutten kärsi katsoa mitään mielestäni roskaa.
Tunneihmisenä kuitenkin jäin katsomaan sitä Vain Elämää kun siinä niin tunnelmoivat ja miettivät omaa elämäänsä. Pidin siitä, mutta en katsonutkaan sitä niin paljon musiikkiohjelmana. Olen musafani ja laaja-alainen kuuntelija mutta noista mukana olleista maistuu vain Katri Helena, äärettömän harvoin Kaija Koo ja jos Jari Sillanpää on telkkarissa jään katselemaan hänen esitystään.
Että sinänsä ei napannut mitä toistensa biiseille tekivät.
Onhan se rankkaa jos oma levy myy max. 20 000 ja sitten toiset yhden tv-sarjan jälkeen 240 000 :D helposti siitä kademieli tulee.Kansa se on kuitenkin joka levyt ostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tääl on musta aika hyvä kirjotus aiheesta:
http://lifeofkyle.wordpress.com/2013/01/23/suomi-katsoo-paskaa-jatkossa…
Sille, joka vertasi Pakoa ja Näkijää Gagan Poker Faceen. Oma nöyrä mielipiteeni on että tusinakuraksi voisi ennemminkin kutsua Jersey Shorea ja Salkkareita.
Moni ulkomainen sarja on hyvin tuotettu ja loppuun asti mietitty hyvillä käsikirjoituksilla ja laadukkaalla toteutuksella. Eihän se toki mitään takaa, ja voiko miljoona kärpästä olla väärässä.. :)
Olen siinä samaa mieltä että tarpeeksi kun tuputetaan niin tottuu. Mielestäni kahvi on hyvä esimerkki - ei siitä kukaan tykkää aluksi. Siihen totutellaan ja pakotetaan itsensä, koska se "kuuluu ihmiselle" ja "kaikki muutkin". Niin siihen kaikki tottuvat ja alkavat löytää uusia nyansseja.
Ei sillä, itsekin tykkäsin Vain "Jartsa itkee vartin välein" elämää -sarjasta. :) Vaikka en muuten suomalaisesta tuotannosta pidä. Se oli viihdyttävä, ja toi uusia puolia esiin artisteista joista en liikaa tietänyt. Ei Golden Globen arvoinen sarja, mutta viihdyttävä.
Kaikkea tarvitaan. Jos maailmassa ei olisi mitään muuta kuin niitä älykkäitä sarjoja, älykästä musiikkia, tietokirjoja, järkeviä ajoreittejä ja vain korrekteja keskustelunaiheita, niin olisi mielestäni aika tylsä paikka. Aivot narikkaan joskus ja hymy pyllyyn. :)
lisäarvoa. Ei kerrankin vois olla vaan ihan musiikkia, ilman arvoja ja lisiä. Sellasta kivaa kuunneltavaa, aivotonta hömppää ja viihdettä. En mä perjantaina jaksais enää analysoida ja olla kauheen fiksu. Mä haluan vaan katsoa ja relata. Miksi musiikki pitää pilata lisäarvoilla jne. Niitä voi harrastaa joskus muulloin.
Sille, joka vertasi Pakoa ja Näkijää Gagan Poker Faceen. Oma nöyrä mielipiteeni on että tusinakuraksi voisi ennemminkin kutsua Jersey Shorea ja Salkkareita.
Moni ulkomainen sarja on hyvin tuotettu ja loppuun asti mietitty hyvillä käsikirjoituksilla ja laadukkaalla toteutuksella. Eihän se toki mitään takaa, ja voiko miljoona kärpästä olla väärässä.. :)
Olen siinä samaa mieltä että tarpeeksi kun tuputetaan niin tottuu. Mielestäni kahvi on hyvä esimerkki - ei siitä kukaan tykkää aluksi. Siihen totutellaan ja pakotetaan itsensä, koska se "kuuluu ihmiselle" ja "kaikki muutkin". Niin siihen kaikki tottuvat ja alkavat löytää uusia nyansseja.
Ei sillä, itsekin tykkäsin Vain "Jartsa itkee vartin välein" elämää -sarjasta. :) Vaikka en muuten suomalaisesta tuotannosta pidä. Se oli viihdyttävä, ja toi uusia puolia esiin artisteista joista en liikaa tietänyt. Ei Golden Globen arvoinen sarja, mutta viihdyttävä.
Kaikkea tarvitaan. Jos maailmassa ei olisi mitään muuta kuin niitä älykkäitä sarjoja, älykästä musiikkia, tietokirjoja, järkeviä ajoreittejä ja vain korrekteja keskustelunaiheita, niin olisi mielestäni aika tylsä paikka. Aivot narikkaan joskus ja hymy pyllyyn. :)
Koen kai itse kaikki nuo tuollaiset sarjat sellaisiksi että niitä katsotaan kun kaikki muutkin, ja ne on nimellisesti niitä 'laatusarjoja' juurikin vain tuotantoarvojen vuoksi, itselleni ne ovat katsomisyritysten jälkeen hieman tyhjää täynnä nätissä paketissa.
Mutta tosiaan, nämä taitavat olla vain omia kokemuksiani. :)
Nuo Jersey Shoret ja muut olen kokenut sellaiseksi "tää on niin pohjanoteeraus että pakko katsoa". Tosin Salkkarit olisi ollut varsin toimiva esimerkki.
Enkä tajunnut, mitä hienoa on studiossa lauletusta karaokesta. Olen nähnyt nuo miltei kaikki artistit omilla keikoillaan ja siellä on ollut monia taianomaisia hetkiä. Tuosta puuttui kokonaan aito vuorovaikutus yleisön ja artistin välillä, se saa joskus sellaiset mitat että sielu on taivaassa. Eli käsikirjoitettu liipalaapa ei peittoa oikeata keikkatilannetta koskaan. En tiedä kuinka moni näistä ohjelman puolustajista on hyvällä livekeikalla ollut. Suosittelen.