Rehellinen mielipiteesi facebookista?

Moni joita en ole kummemmin tuntenut, on paljastunut huumorintajuiseksi tyypiksi. Toiset taas käsittämättömiksi keulijoiksi, joille fb on näyteikkuna johon aina tuodaan jotain muiden tykättäväksi ja kadehdittavaksi kuten lasten todistukset, autot, talot, matkat. Toisille se on oman kiihkoilun foorumi, olipa kyse uskonnosta, politiikasta tai suhtautumisesta rokotuksiin. Aika rasittava paikka se on. En pahemmin itse enää sinne mitään päivitä. Vielä luen muiden juttuja jonkin verran. Chatti on ihan kiva joskus olemassa.

ja päivitän kuulumisia todella harvakseltaan, ehkä 2 kertaa vuodessa. Lähettelen yksityisviestejä niiden kanssa, joiden kera olen enemmän tekemisissä. Uutisia luen harvoin, synttärionnitteluja oon lakannut laittamasta jo viime vuonna. Oon siellä tavan vuoksi, mutta hyvin pärjäisin ilmankin.

Pitäisit yhteyttä ihmisiin jonkun ihan muun välineen kautta kuin facebookin? kuten täälläkin on todettu, että facebook ei anna ihmisen todellisesta tilanteesta tai ajatuksista välttämättä realistista kuvaa. Entä jos hankkisit elämän, joka ei vain pyöri facebookin ympärillä? Milloin olet viimeksi soittanut ystävillesi, laittanut viestiä, kutsunut kylään, lähettänyt korttia?

Mä käyn päivittäin lukemassa, mutta en itse sano juuri mitään. Ja jos sanon, en mitään henkilökohtaista millä olisi merkitystä tykkääkö joku vai ei. Ja silti siellä pitää roikkua.

että hän on ärsyttävä fb:ssa? Tai että hänen päivitykset nolottavat niin, ettei kehtaa tykätä niistä.

olen työtön ja siten on aikaa lukea muiden juttuja. Silloin vaan ihmettelen, miten tuo ja tuokin on onnistunut joskus saamaan töitä kun on noin tollo.

ja silti niitä pitää käydä lukemassa.



Mun mielestä on aika riipaisevaa kun näkee miten suosittuja tai epäsuosittuja ja/tai yksinäisiä jotkut ovat.



-ap

Jos olen jäänyt jostain paitsi, niin en osaa kaivata sitä.

Minusta on kiva lukea kuulumisia sellaisilta tutuilta tai ystäviltä (tai vanhoilta työkavereilta), joihin ei tule kuin harvakseltaan muuten pidettyä yhteyttä. Ne, jotka ärsyttävät ei-kiinnostavilla päivityksillä, olen piilottanut.



Suurin hyöty facebookista minulle on eri ryhmien jutustelut, joissa saa paljon yleistä tietoa, vertaistukea, tapahtumatietoa sekä tapaamisehdotuksia.



Ja toki annetaan/myydään-ryhmät ovat hyödyllisiä.



Lopuksi olen vielä koukussa yhteen fb-peliin.



Vaikea kuvitella elämää ilman facebookia :) Enkä ole ihan nuori enää...

Varsinkin kun en ole asunut suomessa muutamaan vuoteen niin fb on kieltämättä paras keksintö ikinä! Ihanaa nähdä kuvia ja "kuulla" mitä kaikkea on tapahtunut poissa ollessa. Lisäksi voin itse laittaa kuvia omista ympyröistä. En kylläkään päiviitä statusta joka päivä. Muutama kerta vuodessa riittää.

Jos piilotan jonkun, näkekö hän kuitenkin minun päivitykseni? Jos näkee, niin miten voin piilottaa oman seinäni joltakin?



Tällaisia olen miettinyt. Toisaalta tällainen piilottelu tuntuu aika esineellistävältä ja epärehelliseltä.



Joskus tuntuu, että haluaisin poistaa vaikka kokonaan sellaiseen kaveriopiiriin kuuluvia, joitten kanssa olemme "kasvaneet erillemme"ja joiten kanssa emme pidä enää yhteyttä. Mutta eipä se olis kovin neutraalia tällainenkaan kavereitten karsiminen.

ja silti niitä pitää käydä lukemassa. Mun mielestä on aika riipaisevaa kun näkee miten suosittuja tai epäsuosittuja ja/tai yksinäisiä jotkut ovat. -ap

Tiesitkö, että suosittu ei tarkoita sitä, että on tykkäyksiä ja kavereita paljon? kaikki ei halua 500 kaveria sinne vain siksi, että ne on kavereita. jotkut haluaa pitää asiansa yksityisinä, eikä kertoa elämästään kaiken maailman tuttaville. itse olen rajannut, ketä haluan edes pyytää kavereiksi ja vastata kaveripyyntöön.

Oli jäänyt vanhat kaverit unohduksiin ja se oli just sopivan alhainen kynnys ottaa uudestaan yhteyttä. Sen jälkeen ollaan taas alettu tavata irl ja sovitaan nykyään tapaamisia myös facebookin kautta.



En todennäköisesti olisi soittanut kellekään monen vuoden jälkeen noin vaan. Facebook helpotti asiaa.

En tykkää yhtään puhua puhelimessa. En myöskään välitä kyläillä. Fb:ssä saan kätevästi vaihdettua kuulumisia :)



Monet naurut olen saanut nauraa fb:n jutuista.



En käy päivittäin sivuilla, viikottain kylläkin. Pari kertaa viikossa laitan jotain päivityksiä.



Yks ainut ärsytyksen aihe on ja se on 50 v ystäväni. Laittaa mulle jopa puhelimeen viestiä, et miks et ole tykänny hänen jutuistaan?? Nyt meet kyllä fb:hen ja tykkäät ja sitten kirjotat siihen jotain.



Jos en tykkää niin en tykkää.. Ja en nyt aina ole hänen vistejä tsekkaamassa. Ymmärtäisin moisen käytöksen joltain teiniltä, mutta 50 vuotias.

Varsinkin kun en ole asunut suomessa muutamaan vuoteen niin fb on kieltämättä paras keksintö ikinä! Ihanaa nähdä kuvia ja "kuulla" mitä kaikkea on tapahtunut poissa ollessa. Lisäksi voin itse laittaa kuvia omista ympyröistä. En kylläkään päiviitä statusta joka päivä. Muutama kerta vuodessa riittää.

Ja fb vaan vahvistaa vieraantumisen tunnetta: ei ole enää hajuakaan puheenaiheista (Putoukset, Vain Elämää, politiikka, lakiuudistukset, säätila, kansalliset juhlapäivät)

Vastaavasti omat ajatukseni ja juttuni ovat muuttuneet, täällä kun ei kaikkien tarvitse vaikka talvilomaksi vetäytyä viikoksi mökille vaan saatan tehdä täysillä töitä tai olla ihan toisenlaisessa tilanteessa.

Jotenkin suomalaisten konformistinen elämäntyyli korostuu fb:ssa.. Samaan aikaan samanlaiset ajatukset ja toiminnat, kaikki muu on outoa.

muutama vuosi sitten. nyt se alkaa olla menneen talven lumia. en jaksa lukea eikä kukaan tuttu sinne enää pahemmin päivitä.



Passé.

mutta silti.. joku saa montakymmentä tykkäystä ja onnittelua kun alkanu vihdoin seurustella (kuva mukana) ja joku toinen ei ainuttakaan..

sekä chat ja yksiytisviestit, jos ei siitä seinästä tykkää.

toivon, että mulle kommunikoitaisi yksityisviestillä... tuntuisi että joku kaipaa juuri minua ja haluaa kertoa juuri minulle jotain... eikä kaikkien tykättäväksi.

Olen pitänyt kaveripiirin tosi kohtuullisena, vain rapiat sata ihmistä. Poistan ajoittain yhteyksiä, jos minkäänlasta kontaktia ja keskustelua ei synnkään.



Kirjoitan oikeastaan joka päivä jotakin, koitan keskittyä positiivisiin asioihin.



Muutamia ihmisiä on, joiden huulenheitolle saa aina nauraa! Se on Facen paras ominaisuus!