Lue keskustelun säännöt.
Mun tyttö ressuni (11v.). Multa niin pääsee itku. Uhattiin puukolla
20.01.2013 |
Ilta oli nuori ja tyttö oli matkalla kotiin kavereidensa kanssa, mutta kaupan kautta karkkiostosten jälkeen.
En kerro enempää. En ole seurannut paljonko asiasta on julkisuudessa puhetta (seur. päivänä oli jo jotain), mutta en halua tulla tunnistetuksi.
Tytärtäni kuitenkin uhattiin puukolla ja tuli YKSIN itkien ja täristen kotiin. Soitin kiukkuisen puhelun hätänumeroon kun tyttöni oli joutunut tulemaan kotiin yksin, vaikka tekijä oli vapaalla.
Sitten taas keskityin lapseni lohduttamiseen ja sylissä pitämiseen.
Lapsi vaikutti aivan normaalilta itseltään ekat 2 päivää tapahtuneesta, mutta taantui kun tuli rauhallinen päivä, jonka vietti kanssani kotona.
Alkoi imeä peukaloa ja oli ihan valkoinen. Sain sen verran selville, että tyttöä pelottaa. Pidin lujasti kiinni ja silittelin, vakuutin kaiken olevan nyt hyvin.
Soitin johonkin kriisipuhelimen tapaiseen ja minulle annettiin lupa seurata tytön vointia ma ellei se pahene. Hän kun ei suostu asiasta itse puhumaan minnekään vielä eikä saa pakottaakaan.
Kuulustelut olisi jo ensviikolla, mutta pakko se on hakea lääkäriltä siihen joku kommentti, ei voi nyt pakottaa. Tyttö tarvitsee terapiaa tmv. heti kun suostuu puhumaan, sairaslomaa ja ehkä jotain lääkettä alkuun tasaamaan oloa, jotta joskus se puhekin aiheesta tulisi, itku eikä hän pääsisi vetäytymään enempää.
Mua välillä kiukuttaakin. Yllättäen tekijä oli ulkomaalainen, niin kun olen aina yrittänyt ajatella heistä positiivisesti ja niin, että yksilötasolla heissäkin löytyy. Huolimatta siitä, että menetin kaverin teininä kun eräs ulkomaalainen tappoi hänet.
Ehkä siis tarvitsen keskusteluapua itsekin. Tiedän etten saa missään tapauksessa näyttää sellaisia tunteita tytölleni, ainoastaan tukea ja tarjota turvaa, kannustaa jne.
Tahtoisin tytön voivan kertoa tapahtuneesta myös isälleen, mutta pelottaa isän reagointi kun hän on rasisti ja myöntänyt sen.
Kuitenkin tyttö tarvitsee myös isänsä tuen ja isä pystyy varmaan hillitsemään itsensä kunhan ensin minä kerron tapahtuneesta, kuulen huudot kun ja miksi muutimme pääkaupunkiseudulle, sitten kun rauhottuu voin vasta opastaa häntä tukemaan lastaan. Hän rakastaa lastaan yli kaiken ja varmasti yrittää sitten toimia hänen parhaakseen, alku vaan tuottaa vaikeuksia.
Kun tytöllä on asiaa ja tai tekee jotain mihin tarvitaan kumpikin käsi niin hän ottaa peukalon pois suusta. Nyt on aamun toiminut muuten tavallisen oloisesti.
Kiitän kun sain purkaa edes jonnekin, miesystäväni ei ole lohduttanut mua ollenkaan kun olen yksin itkenyt illalla. Tuossa tytölleni jostain kälätti niin en voinut hillitä itseäni vaan huusin, että lakkaa ja samantien mun tytölleni tuollaisen tyylin käyttäytymisen. En siedä yhtään riskiä, että tyttöni mieli vahingoittuisi lisää.
Jos muutamme esim. Ruoholahteen niin onko siellä parempi asua kuin esim. itäpuolella?
Mietin jo muuttamistakin, vaikka alueemme on muuten ollut rauhallinen.
Kommentit (9)
turvallista asua. Asutaan Länsi- Suomessa ja lähiössä jossa on rivi ja omakotitaloja ja jonkin verran kerrostaloja ja vain yksi vuokratalo. Rauhallista on. En ikimailmassa suostuisi asumaan Itä- Helsingissä. Kaamea paikka. Myös vuokrataloista kannattaa pysyä kaukana. Todellakin muuttaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mumba Zumballa ei oo rahaa karkkeihin ja niin paha mieli että kyllä sillä on oikeus vähän vaikka puukotellakin.
Todella ikävä tapaus, mutta hyvä, että tyttärellesi ei ilmeisesti fyysisesti käynyt mitenkään. Onni onnettomuudessa!
Hyvä, että haet tyttärellesi apua.
Kerroit asuinalueenne olleen tähän asti rauhallinen. En usko, että muutto on ratkaisu. Kyse lienee huonosta tuurista, pahantekijä olisi voinut osua tielle Ruoholahdessa tai Töölössäkin. Kyse ei ole ympäristöstä tai kansalaisuudesta, vain yksilöstä ja paikalle osuneen sivullisen huonosta tuurista.
Kirjoituksestasi tuli mieleeni kaksi asiaa, jotka haluan sanoa, en yksin sulle vaan myös niille, jotka tämän ketjun lukevat.
Hätänumero 112 ei ole palautepuhelin. Hätäkeskuspäivystäjä ei tunne tilannetta, ja samaan aikaan kun Sinä purat hänelle kiukkuasi, joku sydänkohtauksen saaneen läheinen ei saa puheluaan läpi, koska keskuksessa on ruuhkaa.
Kuulustelut on pian tapahtuman jälkeen, jotta tapahtuma olisi mahdollisimman tuoreena uhrin mielessä. Tämä parantaa rikoksen selvittämistodennäköisyyttä. Kyse ei ole kiusanteosta.
Kaikkea hyvää,
A.
Mua on uhattu 11-vuotiaana puukolla myös. Poliisikuulustelu oli heti seuraavana päivänä ja olin niin shokissa, että en juuri mihinkään pystynyt kommentoimaan ja vaikka puukon muistankin hyvin elävästi, tuossa kuulustelussa en siitä kyennyt puhumaan.
Lopputulos oli se että tekijä oli putkassa pari yötä ja sitten pääsi vapaalle. Asui naapurustossamme ja joka ikinen päivä pelkäsin liikkua yksin ulkona. Kotona pelkäsin olla yksin.
Muutin kotoa pois heti kun mahdollista.
Muutettuani olen päässyt peloistani hiljalleen eroon. Mutta tilanne vaikutti kyllä luonteeseeni loppuiäksi.
Itse muuttaisin vastaavassa tilanteessa muualle.
Mieti, jos ois rikastettu "raiskattu"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia ja jaksamista. Ja vastus kysymykseesi ei en muuttaisi Ruoholahteen on ns. mamualuetta sillä sitähän tarkoitit vai?
Minkälainen se tytön isän reaktio nyt onkin, on se varmasti luonnollinen aivan kuten sinunkin reaktiosi eikä isän ja äidin tapa suhtautua lapseen ja lapsen asioihin ole varmaankaan ikinä aivan identtinen vaikka molemmat lasta rakastavatkin. Ei tytön isä teille tule suuttumaan, jos vain on järkevä, mutta tuntee pahaa oloa ja katkeruutta omalla tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon kuitenkin, että tyttäresi pääsee asian yli. Voit tarvittaessa hakea hänelle kriisiluonteista apua,, jossa hän voi halutessaan puhua tilanteesta ja muista asioistaan. Ulkopuolista apua tärkeämpää on kuitenkin sinun tukesi tyttärellesi äitinä. Olla kuulolla jos hän haluaa keskustella ja olla paljon läsnä, tyttäresi käytettävissä. Yhdessä oloa jne.. Ja myös isän,olisiko parempi jos sinä kertoisit ensin isälle ja sitten tyttö saa puhua isälleen mitä haluaa.
Tuo nyt voi satttua nykyaikana missä vaan, ei ainoastaan pääkaupunkiseudulla tai tietyllä alueella.
Näin teenkin eli kerron itse ensin tapahtuneesta tytön isälle. Annan rauhoittua ja sitten kun tilanne on ok niin kysyn tytöltä tahtoisiko hän jutella asiasta isälleen.
Välimatka meillä on pitkä, joten ihan vielä eivät pääse tapamaan ja mietin josko hiihtolomalle menisi isälleen rentoutumaan, sielläkin paljon kavereita ja tekemistä.
Tekijä on lukkojen takana sillä teki tuolloin muutakin ja saa vähintään 2v. linna asiasta.
Tyttäreni on ainoa jota uhkasi puukolla.
Joo, mietin muuttoa alueelle missä ulkomaalaisia ei olisi niin paljon, josko se helpottaisi tytön elämää, mutta en aio tehdä nopeita ratkaisuja sen suhteen sillä olemme muuttaneet hiljattain ylipäänsä Helsinkiin Keski-Suomesta ja on juuri saanut hyvän ystäväpiirin, sekin kun on todella tärkeää.
Toki jos tyttö vielä pitkänkin ajan päästä on pelokas ja haluaa muuttaa niin teen niin. En halua hänen pelkäävän ja Helsingissä kulkuyhteydet on niin hyvät, että kavereitaankin kyllä pääsee näkemään.
Itse tiedän, että muutto ei poissulje tälläistä, mutta tyttöäni asia voi lohduttaa paljon ja olla ratkaiseva osa toipumista.
Soitin hätänumeroon sillä tilanne oli yhä ns. päällä vielä tuolloin ja tekijää etsittiin lähialueeltamme ja pari muutakin tyttöä joutui ja oli varmaan soittaessani parhaillaan kävelemässä, peloissaan pimeässä kotiin. Yritin vaikuttaa, että partiolle kommentoitaisiin ja joku huolehtisi noiden toisten kotiutumisesta turvallisesti. Tyhmä ehkä oli, mutta toimin paniikissa minäkin.
Aion olla lapseni lähellä ja maanantaina vien viim. lääkäriin, hän tarvitsee apua.
Suuri kiitos kaikille vastaajille, sitä tuntee olevansa niin yksin. Silläkin tytön isälle soittaminen voi helpottaa, hänellä kun enemmän samalla tavalla tunteet pelissä kun mullakin verrattuna nykyiseen mieheen, joka ei ole tytön biologinen vanhempi, vaikka tästä välittääkin niin se ei ole sama.
AP