neuvoja kaivataan: vauvan itkettämisestä

Ei ole ollenkaan hyväksi pikkuvauvalle itkeä yksin ilman että "maailma", käytännössä äiti, vastaisi. Mitään ongelmia asisasta ei todellakaan ole tullut koskaan.

Ei vauvaa saa itkettää. Meillä vastattu heti vauvojen itkuihin ja hyvin ovat nukkuneet niin päiväunet kuin yöunetkin. Kylmää sydäntä kun jotkut itkettää vauvojaan.

Älä itketä. Mutta saisitko nukkumaan päiväunet ulkona vaunussa? Niissä yleensä lapset nukkuu useammankin tunnin pätkiä.

ryntäsin kyllä aina vauvan luo. Ainoa poikkeus oli se, että hän alkoin 2 kk vanhana muuttaa yöitkuaan yhä lievemmäksi. Lopulta se oli vain pientä äännähtelyä yhden kerran yössä, joka kesti noin 15 sekuntia. Silloin sanoin miehelleni, että nukkukoon. 2-kuisena siis itki kerran yössä vartin hyvin hiljaa noin 5 päivää , johon ei vastattu ja sitten ei enää heräillyt öisin ollenkaan. Päivisin vastasin heti välittömästi jokaiseen itkuun ihan joka kerta.



Eli mulla ei olisi kantti riittänyt milloinkaan olemaan vastaamatta kovaan itkuun tai itkuun, joka kestää kauan. En varman olisi kestänyt pariakaan minuuttia hyvin pientä itkua.



Minusta on julmaa pitää unikouluja ja olla vastaamatta toisen hätäkutsuun.

Ja vastasin minä siihen vartin ihan pieneen ääneenkin siten, että juttelin vauvalle rauhoittavasti omasta sängystäni käsin. Mutta en siis mennyt imettämään tms.

itkee autossa?

itkee autossa?

Jos ei auta mikään muu, toinen vanhemmista menee taakse istumaan (pitkillä matkoilla).

Jos taas olen kahden vauvan kanssa liikkeellä, niin kun olen varmistanut, ettei ole kylmä/kuuma/nälkä/märkä vaippa, niin annan huutaa.

Nyt tuli kyllä vielä huonompi omatunto teidän vastauksista, pitää varmaan lopettaa se "itketys". En silti tosiaan oo oikeesti antanut itkeä, vaan lähinnä se on ollut sellaista huutelua "äää" välillä ja välillä lyhyitä itkahduksia, jos on alkanut oikeasti itkeä tai ääntely on jatkunut oon mennyt viereen.



Ajattelin vaan että oon kuullut että jotkut vauvat nukahtaa itse sänkyynsä ja ajattelin että sen vois tällai totuttaa rauhoittumaan itsekseen. Mut ei kai sitten. Toivottavasti en oo aiheuttanut pikkuiselle mitään traumoja. Yöt kyllä nukkuu vieressä eikä päästä inahdustakaan.

Vauvan ei tietenkään pidä huutaa yksin, mutta itkuissa on eroa kuten varmaan itsekin tiedät. Nälkäitku on kovaa ja voimistuvaa, märästä vaipastakin itku yltyy ja kipuitku on kaikkein hälyttävintä huutoa. Sitten on sitä kitinää ja pikku inahduksia, jotka joko kehittyvät edellämainituiksi tai loppuvat itsestään. Vauvan äitinä on tärkeää olla herkkäkorvainen näille vivahteille, toisille se tulee enemmän luonnostaan ja toiset joutuvat opettelemaan.



Itse juuri sanoin miehellenikin, että joskus vauvan pitää antaa nukahtaa rauhassa. Jos vauvan kaikki tarpeet on tyydytetty, hänet voi jättää rauhassa nukahtamaan itsekseen. Jatkuva silittely, tutin tunkeminen ym voi vaan ärsyttää vauvaa kun hän haluaisi rauhoittua. Mies siis äsken "nukutti" vauvaa sängyssä ja sanoi ettei se nukahda (ei itkenyt). Annoin vauvalle suukon ja tutin suuhun, laitoin omaan sänkyynsä. Vauva ähisi ja meinasi alkaa kitistä, sitten nukahti noin minuutin päästä kun sai olla yksin. Jos kitinä olisi yltynyt, olisin ottanut syliin.

Nyt tuli kyllä vielä huonompi omatunto teidän vastauksista, pitää varmaan lopettaa se "itketys". En silti tosiaan oo oikeesti antanut itkeä, vaan lähinnä se on ollut sellaista huutelua "äää" välillä ja välillä lyhyitä itkahduksia, jos on alkanut oikeasti itkeä tai ääntely on jatkunut oon mennyt viereen.

Ajattelin vaan että oon kuullut että jotkut vauvat nukahtaa itse sänkyynsä ja ajattelin että sen vois tällai totuttaa rauhoittumaan itsekseen. Mut ei kai sitten. Toivottavasti en oo aiheuttanut pikkuiselle mitään traumoja. Yöt kyllä nukkuu vieressä eikä päästä inahdustakaan.

Omallani on ainakin usein tapana itkaista juuri ennen nukahtamista (tyyliin 1min ajan). Jos heti tuolloinkin säntäisin vauvan luo, ei se nukahtaisi koskaan.

Nyt tuli kyllä vielä huonompi omatunto teidän vastauksista, pitää varmaan lopettaa se "itketys". En silti tosiaan oo oikeesti antanut itkeä, vaan lähinnä se on ollut sellaista huutelua "äää" välillä ja välillä lyhyitä itkahduksia, jos on alkanut oikeasti itkeä tai ääntely on jatkunut oon mennyt viereen.

Ajattelin vaan että oon kuullut että jotkut vauvat nukahtaa itse sänkyynsä ja ajattelin että sen vois tällai totuttaa rauhoittumaan itsekseen. Mut ei kai sitten. Toivottavasti en oo aiheuttanut pikkuiselle mitään traumoja. Yöt kyllä nukkuu vieressä eikä päästä inahdustakaan.

vauvaa nukkumaan itse sängyssä rauhallisesti. Riippuu lapsen synnynnäisestä temperamentista, toiset lapset on tuossa asiassa ihan erilaisia ja toiset ja täytyy mennä vaan lapsen mukaan. Silloinkin jos se lapsi on niitä jotka vaatii lähes jatkuvasti äidin seuraa ja huomiota. Meillä lapset olleet ihan 2 ääripäätä tuossa asiassa, tytär erittäin vaativa, kanniskelin häntä lähes aina kantoliinassa mukanani koska muuten huusi, poika taas sellainen että olisi hereilläkin köllisekellyt yksinään sängyssä onnessaan vaikka kuinka kauan ilmoittamatta itkulla että on herännyt...

Mutta jso tosiaan et ole antanut suoranaisesti huutaa niin tuskin olet suurta vahinkoa saanut aikaan. Kannattaa kuitenkin tosiaan lopettaa itkettely ja ainakin aina reagoida äänellä että vauva tietää että äiti on lähellä ja on huomannut.

että en kyllä lähtisi totuttamaan noin pientä itse nukahtamiseen. Et kerro, että onko se itkun odottelu sitten auttanut vai onko niiden pienten äää- äännähdysten jälkeen aina tullut isompi itku, johon olet sitten vastannut?



Kyllä itsekin toisen ja kolmannen kohdalla meni niin, etten jokaiseen äännähdykseen ehtinyt vastata, kun oli muitakin lapsia hoidettavana, mutta itkettänyt en varsinaisesti ikinä. Meilläkin esikoinen oli huono nukahtamaan, mutta keskimmäinen alkoi 2kk iästä eteenpäin nukkua koko yön alle viiden minuutin nukuttamisella. Kuopus taas on jo kolme ja edelleen tarvitsee kädestä pitäjän pariksi minuutiksi. Auttaa nukuttamiselen oman asenteen muutos, nyt jo kaipaan sitä esikoisenkin nukuttamista, kun on iso koululainen ja kaverit tärkeämpiä kuin äiti...:)



Mutta älä huoli, tuskin mitään traumoja tuosta on tullut.

Just noita inahduksia, ähkinää ja itkahduksia pitää kuulostella niin kuin oot tehnytkin ap. Silloin voi vaikka silittää päätä hetken, jutella tai antaa tutin. Kun vauva rauhoittuu, voi taas mennä pois. Ei siis tarvitse päivystää vieressä tai silitella kunnes vauva on unessa. Ja jos ääntely loppuu itsestään, ei todellakaan tarvitse tehdä mitään. Monesti vauvat ääntelevät unissaankin niin, että se kuulostaa surkealta itkunparahdukselta mutta onkin vaan yksittäinen "unissaan huudahdus". Esikoisen kanssa oli yöllä sellaisia, ja otin vauvan tissille. Vauva oli kuitenkin sikeässä unessa eikä siis ollut oikeastaan itkenyt.

Älä silti ota syliin tai hössötä muuten,kun "vastaat" itkuun. "Nyt nukutaan" ja ehkä vähän silittelyä ja sillä selvä. Sillä ovat oppineet eikä ole tarvinnut itkettää.



Sehän siinä, että vieressä pitäisi vaan saada olla...



Eiköhän jokainen vauva joskus joudu itkemään vähän pitempäänkin syystä tai toisesta, ja ihan tavallisia suurimmasta osasta kuitenkin tulee.