Sekton jälkeen (ohjeet muissa länsimaissa?)

MENOSSA poistattamaan syylää tms. koska jos potilas liukastuu käytävällä niin sairaala voi saada jonkun neljänsadanmiljardin korvausvaatimuksen. Amerikanmalliin. Ei tuolla käytännöllä oo mitään tekemistä hellyyden kanssa.

Sektion jälkeen paranemista jouduttaa, että lähtee liikkeelle. Jos makaa pötköttää vaan sängyssä, veritulppariski kasvaa ja toipuminen on hitaampaa.



Vatsalihaksia ei pitäisi kuitenkaan käyttää, ja ylös pitää nousta sängyllä kyljen kautta, ei suoraan istualleen.

Veritulppariski on paljon vakavampi asia kuin kiinnikkeet. Jos saat alaraajaan trombin, se voi aiheuttaa keuhkoveritulpan, joka taas voi tappaa. Joka tapauksessa veritulpan hoito on kallista ja epämukavaa pistos- ja Marevan-hoitoineen.

Itsellä kolme sektiota takana ja vatsalihakset on ihan kunnossa.. ekalla kerralla henkilökunta nostaa ylös ja taluttelee vessaan yms. JA opettaa ylösnousu-tekniikan heti ekana ja joka kerran uudelleen. Särkylääkettä olen saanut joka kerta ihan niin paljon kun olen tarvinnut ja ainakin mulla se on ollut ekat päivät ibuprofeiini+ parasetamol -coctail. Kohtuun toki muodostuu kiinnikkeitä, mutta ne tulee sinne kyllä ihan sen leikkauksen takia ei sen takia että on kävellyt sektion jälkeen.



Ja jenkkisysteemissä kannattaa aina muistaa se, että tuo on niille sairaaloille tulonhankintaa eli mitä pitempään rouva petissä makaa ja palveluja tarvitsee, sitä enemmän se tulee jollekulle (vakuutusyhtiö -> vakuutuksenottajat)siinä yhteiskunnassa maksamaan.. ja sit saadaan hoidettua Lexukset lekureille.

Illalla sektio ja aamulla piti nousta ylös sängystä. Siis oli pakko nousta. Kylkiedellä piti nousta, mutta pystyyn ja esim. itse vessaan jne. Kävelemistä suositeltiin. Fysioterapeutti kävi pari kertaa neuvomassa lantiopohjajumppaliikkeitä, kun alatiesynnyttäjät meni jumppasaliin.



Kävelemistä ja liikkumista suositeltiin, mutta vatsalihasten käyttö kiellettiin. Mulle mm. neuvottiin, että loppuelämä pitäisi nousta aina kylki edellä sängystä. Kauppakassien kanto kiellettiin joksikin aikaa eikä kai suositeltu "raskaita" kotitöitä, mutta muuten kunnon mukaan normaaliin elämään.



Vauvan hoidossa autettiin jonkin verran esim. aamulla vaihtoivat vauvan vaipan, koska hänet myös punnittiin silloin, mutta tämä vain 2-3 aamua ja esim. imettäessä makuulla tuli hoitaja nostamaan vauvan toiselle puolelle ekoina päivinä. En siis itse pystynyt nostamaan vauvaa makuulla ollessa. Ekana aamuna ennen pystyyn nousua aamupala tuotiin sänkyyn, mutta sen jälkeen aina aamupalalle piti itse kävellä. Muut ruuat tuli huoneeseen.



Kipulääkitys oli mielestäni todella olematon tai sitä ei ollut. Tai en ainakaan huomannut sen olemassa oloa. Verituppariskin takia piti pitää pitkiä erikoisukkia jalassa ja joka päivä annettiin pistos reiteen sen takia.





Sairaalassa oltiin kai noin viikko ja se oli siellä normaalikäytäntö, mutta siellä vakuutusyhtiö maksaa laskun ei yhteiskunta kuten Suomessa. Jenkeissäkin sairaalat on "liikelaitoksia" ja synnyttäjä on maksava asiakas (vakuutus maksaa) ja jos kohtelu on huonoa, niin ehkä vie rahat seuraavassa synnytyksessä toiseen sairaalaan.

saat prinsessa kohtelun nenäkarvojen poistossakin, jos sinulla on siihen rahaa.Siellä ei kaikilla ole varaa näihin super mukavuuksiin....

Ehkä eri vuosikymmenillä. Ainakin 1990-luvulla kipulääkettä kannettiin kaksin käsin kysymättä. Paha vain, että ei sillä kipu lähtenyt, tuli vaan höntti olo kun oli kai jotain huumeentapaista.



Viimeisen sektion jälkeen muutaman tunnin kuluttua tuli nuori reipas mies nostamaan ylös ja liikkeelle.

Vain kerran piti pysyä makuulla tuntitolkulla, silloin heräämössä vaikka ei kai siihen ollut mitään maatakaatavaa syytä. Olipa vaan sopivasti tilaa ja tavallista tarkempi lääkäri. Teholle vältyin joutumasta (turhaan) vain siksi, kun sinne ei sopinut.

Lakanat sai myös -05 vaihtaa itse, -07 olin toisella osastolla, jossa sanottiin ettei tosiaankaan tarvitse. Nykyään tuodaan myös ruoka taas huoneisiin, -07 jäin ilman ruokaakin kun sitä ei muistettu minulle tuoda enkä ollut vielä noussut sektion jälkeen ylös.



Kipulääkityksestä TAYSille iso plussa kipupumpun ansiosta, ei tosiaankaan tarvinnut kärsiä kun sai riittävästi kipulääkettä ihan nappia painamalla.

sairaalassa saa vain parasetamolia? Minä synnytin ihan alakautta ja lääkkeitä työnnettiin kahta lajia, joita piti vuoronperään napsia parin tunnin välein, ettei vain vaikutus ehdi haihtua välillä... Yhtään särkylääkettä en pyytänyt, mutta söin kiltisti, kun käskettiin. Ei ollut kyllä sitten niitä kipujakaan niin, että olisi traumoja jäänyt.

Osastollekiin ajeluttivat pyörätuolilla synnytyksen jälkeen, muistan kun vauva oli väännetty peittokapalo-palloon ja oli vaikea pitää sylissä istuessa.

kaksi kokemusta ihan Suomesta. Kipulääkettä olen saanut ensin pumpulla, sitten suun kautta ja tarvittaessa lisää paracetamol+ibuprofeiini-yhdistelmän lisäksi.Ja lisäksi tarvittaessa lisää lääkettä aina pyytäessä.



Kun aamupäivällä tehty sektio, on itsellä jo illalla ollutkin sellainen olo että haluan vähän jaloilleni taapertamaan ja olen sitten pesuilta käpsinyt takaisin huoneeseen, ja yöllä käynyt itse vessassa. Ihan mielekkältä siis tuntunut itsestä ylös nouseminen, vaikka etenkin se sängystä nousemisvaihe onkin ollut hankala.

Tuntuu käytännöt vaihtelevan Suomessakin.



Itsellä kokemus viime syksyltä. Iltapäivällä sektio, kipulääkettä sai heti leikkaussalissa: pitkävaikutteinen morfiinijohdannainen puudutuksen yhteydessä -> teho 12h. Kun tuo 12h oli kulunut, heti tuotiin (keskellä yötä) kysymättä vahvaa kipulääkettä (oksikodoni, niinikään morfiinijohdannainen). Pitkävaikutteinen oksikodoni tuotiin aina 12h välein, ja lyhytvaikutteista sai aina pyytäessään. Lisäksi tuotiin kysymättä Burana+Panadol molemmat 3x vuorokaudessa. Kipulääkitys oli siis mielestäni erittäin hyvin kohdillaan! Ainut miinus se, että niistä ei tosiaan kyselty eikä kerrottu kuin kysyttäessä - jos en olisi itse hoitoalalla, en varmaan olisi edes tiennyt mitä lääkkeitä syön.



Liikkeelle ei saanut lähteä ekana iltana, ei edes istumaan, mutta heti seuraavana aamuna oletettiin että hakisin aamupalani itse. Se kyllä tuntui oudolta! Eikä todellakaan tultu "nostamaan" sängystä, vaan ihan itse sai keksiä miten sieltä pääsee (jälleen, onneksi olen itse hoitoalalla- vai juuri siksikö eivät tulleet auttamaan?!). Pissakatetri käytiin poistamassa, sanoen että tulee sitten liikuttua enemmän kun on päästävä vessaan.



No, iltapäivällä vuorokausi sektiosta kävelin kyllä sitten jo hitaasti mutta varmasti myöskin vauvaani hoitamaan toiselle osastolle, ja siitä eteenpäin monta kertaa päivässä.



Vahvoista kipulääkkeistä luovuin itse 2vrk sektiosta, sanoin etten ota sitä enää, Panadolia ja Buranaa jatkoin yht. viikon sektiosta. Sitten pärjäsi jo ilman mitään kipulääkitystä.



Sairaalassaoloaika oli normi 3vrk, vauva jäi vielä vastasyntyneiden osastolle (kiireellinen sektio vauvan terveysongelmiin liittyen).



Ainut ohje mitä jatkoon sai oli just tuo, että 4-6 viikkoon ei saa nostella vauvaa painavampaa. Itse olin kyllä jo 3 viikon kohdalla sen verran hyvässä kunnossa, että oli vaikeuksia muistaa tuota.