Ovatko kaikki onnelliset perheet toistensa kaltaisia, onnettomat onnettomia omalla tavallaan?

En ole kakkonen mutta perustelen, eli mieti nyt vaikka erilaisia asuinpaikkoja, ammatteja, perhekokoja, vakaumuksia, harrastuksia jne. jne. jne. Eivät todellakaan ole toistensa kopioita nämä, eli se mikä tuo jollekin onnen voi toiselle olla ihan päinvastoin onneton asia. Ehkä sitten jos on niin ulkoaohjautuva että onnen "pitää" olla samasta muotista kuin vaikka naapurilla asioita yhtään sen syvemmin ajattelematta, niin sitten voi olla vaikeaa olla onnellinen omalla tavallaan. Mutta eihän sellainen ihminen mielestäni ole löytänyt vielä itseään, jos nyt sitten pitää sitä koskaan tarpeellisenakaan. On varmaan toisaalta onnellinen ihan niin?

perheissä niitä surmia ja väkivaltaakin paljastuu.

Kun sitä vähän miettii, niin eihän se pidä paikkaansa eikä siinä ole mitään järkeä edes olettaa tuollaista!

Sitä vain ei ymmärrä jos ei ymmärrä.



Onni on aina seurausta aika lailla samoista asioista, eikä niillä asioilla ole mitään tekemistä ammatin tai asuinpaikan kanssa. Onnettomissa perheissä onnettomuuden syy on toki sekin kaikissa sama, eli noiden onnea tuovien juttujen puuttuminen. Mutta perheet, joista ne puuttuvat, eivät tiedä niiden asioiden tärkeydestä ja arvioivat onnettomuutensa syyn olevan milloin mikäkin: vaimon nalkutus, miehen väärä ammatti, lasten levottomuus, liian pienet tulot, naapuria huonompi auto jne. jne. Eli selitykset vaihtelevat.

Sitä vain ei ymmärrä jos ei ymmärrä.

Onni on aina seurausta aika lailla samoista asioista, eikä niillä asioilla ole mitään tekemistä ammatin tai asuinpaikan kanssa. Onnettomissa perheissä onnettomuuden syy on toki sekin kaikissa sama, eli noiden onnea tuovien juttujen puuttuminen. Mutta perheet, joista ne puuttuvat, eivät tiedä niiden asioiden tärkeydestä ja arvioivat onnettomuutensa syyn olevan milloin mikäkin: vaimon nalkutus, miehen väärä ammatti, lasten levottomuus, liian pienet tulot, naapuria huonompi auto jne. jne. Eli selitykset vaihtelevat.

Kuten taaempana sanottu, onni koostuu eri ihmisillä eri tavalla, eikä sillä tarkoitettu ollenkaan että se olisi mitään pelkkää materiaa tai pintaa, vaan ennemminkin valintoja, arvoja jne. jotka tukevat juuri niiden ihmisten hyvinvointia. Ihmiset ovat erilaisia, jos et tiennyt. Asuinpaikallakin voi itseasiassa olla tosi paljonkin merkitystä, jos ajattelet esimerkiksi jotakin vannoutunutta maaseutuihmistä vasten tahtoaan kaupungissa, siis yhtenä esimerkkinä tuo. Typerä sanonta vailla mitään syvempää viisautta, muttei ole ainoa sanonta siinä lajissaan.

Mutta siitä huolimatta luulen, että jokaisella onnellisella parilla on omat juttunsa, oma huumorinsa, oma sisäinen elämänsä, jossa kaikki muut ovat ulkopuolisia.



Joskus juttelin ihmisen kanssa, jolla myös oli hyvin pitkä avioliitto takanaan, ja molemmat olunne sirä mieltä, että tuntuisi ihan kummalliselta ajatukselta joskus olla jonkun toisen miehen kanssa pariskuntana, kun sen oman kanssa on muodostunut niin oma maailmansa.

Kyllä minä ainakin ajattelen Tolstoin tapaan. Kuten täällä jo joku kirjoittikin, onnellisuus muodostuu yleensä samoista asioista. Onnettomalla perheellä syy voi olla vaikka mikä.

elämällä vain tietyllä tapaa. Tottakai on sellaisia yhteisiä piirteitä kuin kateus, vertailu ja kyräily, jotka ovat yhteydessä onnettomaan elämään. Jokaiselle ihmisella onni on erilainen, joku on vaatimattomampi, toinen vaativampi, toinen on perhekeskeinen, toinen taas urakeskeinen. Minä olisin onneton, jos minulla olisi sinun miehesi kaltainen mies. Ja sinä taas arvostaisit eri asioita kuin minä.



Hassua verrata johonkin Tolstoihin. Hänen aikanaan maailma on ollut aika erilainen.

On myös ihmisiä, joille ei kelpaa mikään. On vaikea kuvitella, että he olisivat onnellisia, vaikka samoilla kriteereillä joku toinen on hyvinkin onnellinen.

Esim. jollakin sukulaismökkivierailulla huomaan monien olevan onnellisia siitä että saavat olla siellä mökillä. Minut mökki tekee onnettomaksi, ja käyn siellä vain kohteliaisuussyistä.

Itse olen onnellinen kaupungissa. Siellä missä on paljon ihmisiä ja elämää. Tunnen ihmisiä, joille sellainen asuinympäristö olisi helvetti.



Parisuhteessani pidän hiljasuudesta ja rauhallisuudesta. Tunnen kuitenkin ihmisiä, jotka olisivat kovin onnettomia sellaisessa ympäristössä. He kaipaavat elämäänsä erilaisia asioita. Itse taas olisin onneton jos joutuisin luopumaan omasta rauhallisesta kodistani.

Mitä ajatuksia herättää nykypäivän palstailijoissa?

Olitteko onnellisempia 2013 vai nyt?