Luin ketjun, jossa ap ihmetteli, miksi ystävä kutsui kylään ILMAN vauvaa.

kanssasi siitä, että ilman lapsia on rentouttavaa rupatella edes silloin tällöin. Ainakin ilman omaa lasta ;)

Minä en itse jaksnut kyläillä kun esikoinen oli sen ikäinen että vaati jotain jatkuvasti. Helpommalla pääsin kotona. Nyt voin käydä noiden kanssa kylässäkin, mutta mielellään lähden ilman. Olenhan koko päivän niiden kanssa jo ollut, ei ne kärsi siitä jos illalla jäävät isänsä kanssa. Ovat siis jo 3 &1

Että voi ihminen lapsellinen olla. Tosi hyvä syy katkaista välit... Joskus voisi varmaan ajatella asioita muultakin kuin omalta kantilta! Vaan ehkä parempi noin, jos ei kyseisen ketjun ap:n ja hänen ystävänsä käsitys ystävyydestä kohtaa ollenkaan.



Miksi ei joskus voisi kyläillä ilman vauvaa?? Miksi se vauva on otettava kaikkialle matkaan, vaikka isä olisi kotona? Ja sitten parin vuoden päästä valitetaan, kun isät ei osallistu yhtään lapsen hoitoon ja perhearkeen ;)

Enkä pientä vauvaa raaskisikaan. Olin ensi kertaa erossa lapsesta kun hän oli 7kk ja se sopi minulle. aiemmin olisin ikävöinyt niin että vierailu olisi ollut pilalla. Meillä ainakaan vierailuja haitannut vaikka vauva olikin mukana.

vauvaa en jättäisi, jonkun puolivuotiaan jo kylläkin. ihan siitä syystä, että meillä ei oo koskaan vauva koskeneetkaan pulloon, mitä sitten jos vauva herää, ei isä voi mitään tehdä, jos tuttikaan ei yrityksistä huolimatta ole koskaan kelvannut. kyllä siinä avuton olo toiselle tulee, jos ei voi mitään tehdä. ja meidän toinen vauva ei nukkunut koskaan hetkeä pidempää. söi kahden tunnin välein, joten juuri olisin kerennyt jonkun tutun ovelle ja sitten takaisin.



mutta 1-vuotias onkin toinen juttu, tttakai sellaisen voikin jättää sitten siän kanssa ja mielellän jätänkin, että saan käydä jossain ystävieni kanssa.

On ihanaa välillä käydä kupposella kahvia ihan omassa rauhassa, mutta minusta se on äidin oma päätös ottaako vauvan mukaan vai ei. Minä saattaisin loukkaantua jos kutsuttaisiin ja sanottaisiin ettei vauvaa mukaan..

Vierailija:

Miksi ei joskus voisi kyläillä ilman vauvaa?? Miksi se vauva on otettava kaikkialle matkaan, vaikka isä olisi kotona? Ja sitten parin vuoden päästä valitetaan, kun isät ei osallistu yhtään lapsen hoitoon ja perhearkeen ;)

Ap:n vauva oli vasta 3kk, eikä kyseinen ystävä ollut koskaan edes nähnyt vauvaa. Jos vastaava tilanne osuisi minun kohdalleni, loukkaantuisin taatusti.

Itse voisin kuvitella sanovani; " Olisi kiva jutella joskus ihan ilman lapsia, kahdestaan vaan" , " Olisiko sulla mahdollisuutta tulla joku kerta iltaa istumaan?" jne. ja antaa sitten äidin päättää haluaako hän tulla ilman lasta.

Ihan vauvaa en voisi vaatiakaan toista jättämään, mutta vaikka 6kk + (riippuen imetyksista ym.) vauvan voi jo hyvin jättää joskus isälleen, mummulle tms. (jos on tietty mahdollisuus) ja käydä kaverin kanssa vaikka vaan kahvilla parin tunnin ajan tms.

eli kyse ei ihan sinänsä ollut mistään vain aikuisten kesken kahvittelusta.



mutta.. en mäkään lähtisi yhtään minnekään ilman 3kk lastani. johan mulla tissit räjähtäis yhtään pidemmällä reissulla ja mieli olisi kuitenkin kokoajan siinä lapsessa, enkä keskittyisi pätkän vertaa mihinkään keskusteluun. mun mielestä pienten lasten kanssa on ihan yksinkertaisesti päässyt paljon helpommalla kun pakkaa vaan vauvan mukaan vaikka kantoliinaan. siinähän se mukavasti killuu, luultavasti nukkuu suurimman osan aikaa ja itsellä on mieli rentona kun ei tarvi huolehtia vauvasta eikä tissien täyttymisestä.

Mutta eipä se meillä valitettavasti ollut mahdollista ennenkuin yli puolivauotiaana, kun vauvalle ei kelvannut tutti eikä pullo ja söi 0,5 - 2 h välein. Eipä siinä isä voi paljoa tehdä kun vaaville tulee hätä.

Vauva aika kestää vain varsin lyhyen aikaa, ja itse en ainakaan ole halunnut jättää pientä vauvaani pois läheltäni ellei nyt ole jonkin sortin " pakko" . Kyllä ne ehtivät isompanakin hoidossa olemaan kun nauttivat siitä. Itsellä ei ole vauva-aikoina ollut tarvetta tuulettua, se on tullut vasta vähän myöhemmin.



Esikoisen jätin 4kk iässä isälle kun menin työpaikan kemuihin, mutta vauvapas ei suostunut lussuttamaan tuttipullosta vaan isä lusikoi sinnikkäästi teelusikalla maitoa karjuvan lapsen suuhun. No olishan totakin voinut aiemmin harjotella, mutten tajunnut silloin. Tutteleita en ole halunnut lapsen ruokavalioon sotkea ja lypsäminen on ollut työlästä. Vauvaikäinen menee mun mielestä vielä aika helposti mukanakin.

Tai no kyllä meillä isä on hoidellut lapsia vauvasta alkaen reilun tunnin kun olen ollut jumpassa. Meillä kaverit ei asu ihan vieressä, että olis pitäny varata hiukka pidempi aika pois lapsen luota kavereita tavatakseen.



Toisekseen välillä tuntuu et lasten valmisteleminen hoitoon on jo itsessään työlästä kun pitää katsoa ruoat ja vaatteet valmiiksi ja kertoa hoitajalle päiväohjelmat ym. ja jos vieraampi ihminen niin ei ihan sotkuseen kotiin viitsi jättää. Tai jos vie lapset hoitoon on siinä aikamoinen kamojen raijaaminen. siitä huolimatta tietysti nykyään viedään lapsia hoitoon, et päästään yhdessä miehen kanssa vapaalle. Meillä ainakin mieskin vaatii jonkinmoisen ohjeistuksen ja valmiit ruoat ennen mun häipymistä, kun on kuitenkin pitkiä päiviä töissä ja pois lastenhoidosta.



Enpä välttämättä haluais tavata tai olis kovinkaan positiivisella mielellä kaverista joka ei kestäis tai ymmärtäis sitä et mun elämäntilanteeseen nyt kuuluu pieniä lapsia tai vauva. Siitä huolimatta on tosiaan joskus mukava tavata kevereita ilman lapsia kun lapset tosiaan nyt reilusti yli vuoden. Mulla ollut sellainen periaate että alle vuoden ikäistä lasta en jätä vieraalle hoitoon ja isällekin sitä syhyemmäksi aikaa, mitä pienempi on. Eli imetys sitoo aika paljon.

Itse en olisi ikinä voinut jättää kolmen kuukauden ikäistä lasta kotiin kyläilyn ajaksi. ihan seuraavasta parista syystä, eli imetin lasta (ei huolinut pulloa lainkaan) ja oma " symbioosini" vauvan kanssa elikkä olisin tuntenut oloni todella orvoksi ilman lasta. rentouttavasta rupattelusta ei olisi tullut mitään jos ajatukset olisivat kokoajan pyörineet vauvassa ja olisin vain vilkuillut kelloa. Toisaalta vauvani oli niin helppo tapaus että kylässä imetyksen jälkeen saattoi nukkua kaikessa rauhassa parikin tuntia, jolloin aikuisten seurustelu sujui leppoisasti.



puolivuotiaan olen jo mielelläni jättänyt isän luoke muutaksi tunniksi, joskus pidemmäksikin aikaa. Itse olen joskus soittanut kaverille että voisinko tulla kahville kun kaipaisin hetken paussia vauva-arjesta ja muita puheenaiheita. Tänäpäivänä (vauva 8kk) tuollainewn tavataan ilman lapsia kutsu olisi piristävä, kutsujasta riippuen ;) Mutta vauvan ollessa muutaman kuukauden ikäinen se kertoisi minulle kyllä jotain ikävää kutsujasta itsestää...

voi 3kk ikäinen olla isänkin kanssa tunnin pari, paremminhan sitä taas jaksaa kun on vähän aikaa " aikuisten kesken"





ap oli varmaan närkästynyt siitä ettei hänen tulkintansa mukaan vauvaansa pidetty juhlimisen arvoisena.



ei pidä olla niin jyrkkä.



toisaalta hyvä jos ei kerran tule toimeen niin ei pakko ole olla ystävä.



lähemmäs vuoden vanha ja siitä yli, isälle vaan, äitikin tarvii omaa aikaa ettei tule mökkihöperöksi vai sanoisiko nykyään että vauvapalstahöperöksi.

sa mukana. Saahan sitä juteltua ilman lapsia paljon paremmin kuin lasten koko ajan keskeyttäessä. Mulla on kaksi pientä lasta, ja aina silloin tällöin näen kavereitani (lapsettomia sellaisia) ilman lapsosia. JOskus taas on lapsoset mukana. Mutta kyllä illan viettäminen lasten kanssa ja ilman lapsia on aivan kaksi eri asiaa.

niin varmasti äiti kun äiti alkaa jo kaivata hetkeä aikuisten kesken. Jos äiti ei tuollaista vuoden korvissa olevaa lasta voi jättää muutamaksi tunniksi isän kanssa leikimään, niin jotenkin tuntuu jo huolestuttavalta.



Mutta tässä kai oli kysymys 3kk ikäisestä vauvasta ja sellaista en jättäisi itsekään kyläilyn ajaksi. Kyllähän vauva elämää muuttaa, näin ainakin meillä. Joten äidin lähteminen jonnekin ilman vauvaa ei aina ole niin yksinkertaista, joskus kaverit eivät vaan sitä ymmärrä.



Itselläni oli loppuraskaus todella hankalaa aikaa ja sain olla pääasiassa kotona lepäämässä viimeisen kuukauden. Kaverini joka ei kestä olla hetkeäkään paikallaan, oli jo aivan kyllästynyt paikallaan makailuuni. Kun lapsi sitten syntyi ja kavereita tuli reilun viikon ikäistä vauvaa katsomaan, tämä kyseinen kaverini ehdotti heti että lähtisin kanssaan ravintolaan live-bändiä kuuntelemaan seuraavana perjantaina. Selittelin siinä sitten ettei oikein onnistu kun minulla on tämä vauva tässä hoidettavana. Kaveri suorastaan raivostui ja haukkui minut pystyyn. Kuinka annan vauvan muuttaa koko elämäni kertaheitolla enkä enään voi näemmä tehdä mitään ilman lasta... Lisättäköön vielä että kävimme sitten kyseistä bändiä katsomassa lapseni ollessa 7kk. Mutta juu, 7kk on vähän eri asia kuin 2vko. Samoin tuossa alkuperäisessä jutussa, reilu 6kk lapsi on jo eri asia kuin 3kk, näin ainakin minulle.

Nimenomaan 3-4 kk ikäisenä kun alkoi kiinnostua maailmasta, kitisi ja kiukkusi koko ajan, kun ei päässyt itse liikkeelle eikä tavarat pysyneet vielä kunnolla kädessä. Ja monella lapsella juuri tässä iässä tulee tarve tutkia, eivätkä malta " olla vaan" . Kaikki vauvat eivät nuku kauniisti paria tuntia kyläillessa, omamme ei nukkunut päiväaikaan kuin 20-30 minuuttia kerrallaan, kunnes heräsi taas tunniksi kitisemään.



Näin ollen minusta on ihan turha väittää, että pieni vauva menee helposti siinä sivussa. Ei se kaikilla mene, toisilla ehkä meneekin, jos on helpompi ja perusluonteeltaan kaikkeen tyytyväinen vauva ;)



Missään vaiheessa en väittänyt, että vauva ehdottomasti pitää jättää hoitoon, tai että äiti on outo jos ei tunne tarvetta jättää vauvaa hoitoon. Mutta minusta on outoa, jos äiti ei voi poistua vauvansa luota edes tunniksi vauvan ollessa pieni. Tuntuu oudolta, jos ei äiti voi luottaa omaan mieheensä, lapsensa isään, niin paljon että voi rauhallisin mielin lähteä YHTEISEN vauvan luota pois.



Tiesittekö muuten, että täysimetykseksi lasketaan myös imetys, jossa korviketta annetaan satunnaisesti, esim. pari kertaa kuussa? Tietenkään kaikki vauvat eivät osaa tuosta noin vaan pullosta syödä, mutta jos ollaan rehellisiä, niin harva vauva on niin täysin täysimetyksellä, ettei koskaan saa mistään muualta ruokaa kuin rinnasta.



Se mikä minusta oli outoa, on se, että ap oli heti pistämässä välejä poikki ystäväänsä, kun tämä halusi tavata kahden kesken.



Lisäksi, voisiko ajatella, että 3 kk ikäisessä ja viisivuotiaassa on aika lailla eroa? Viisivuotias leikkii omassa huoneessaan, katsoo tv:tä, katselee kirjoja, rakentaa legoilla ym. itsekseen välttämättä häiritsemättä äitiään kertaakaan ystävän kyläilyn aikana. Äiti saa jutella ystävänsä kanssa rauhassa. Mutta kitisevä ja liikkelle tahtova itkevä pieni vauva häiritsee huomattavasti enemmän. Edelleen korostan, ettei kaikki 3 kk ikäiset ole sellaisia, mutta monet ovat, eivätkä nuku rauhassa nätisti paria tuntia jotta äitinsä saa rupatella ystävänsä kanssa ihan rauhassa.



Minusta on turhaa vetäistä hernettä nenään, jos joku joskus kutsuu kylään ilman lapsia. Itsekin arvostan omaa aikaa ja yhteistä aikaa ystävien kanssa, vaikka joskus onkin ihan mukava tavata äiti-lapsiporukalla, niin että lapsetkin saavat toisistaan seuraa (ja tämä etenkin jos lapset ovat suurin piirtein samanikäisiä). Kyllä minusta 3 kk ikäisestä vauvasta voi olla erossa, varsinkin illalla jos isä hoitaa vauvaa. Tietysti se ei välttämättä ihan näin helppoa käytännössä kaikilla ole, mutta jos ainoa este on äidin oma ajatus itsensä liiallisesta tärkeydestä ja se, ettei RAASKI jättää vauvaa pariksi tunniksi isälleen, niin kaikki ei kyllä ole kunnossa. Tietenkään omaa aikaa ei tarvi väkisin ottaa, jos sitä ei kaipaa, mutta liiallinen itsensä sitominen vauvaan ei välttämättä sekään ole maailman tervein asia. ;) Kyllä äidin pitää TARVITTAESSA pystyä jättämään vauvansa lapsen isälle, omalle aviomiehelleen, ja käydä tunti tai kaksi asioilla tms. ilman että saa hermoromahduksen huolesta, mitä kaikkea kamalaa voi tapahtua kun itse on pois kotoa. Kyseisen ketjun ap:n tapauksessahan syy oli se, ettei ap halua jättää 3 kk ikäistä vauvaa isälle hoitoon kotiin!!!



ap