Pitkäaikaisen rakastajani kuolemasta tänään vuosi
aikaa. Samoin myös Costa Concordian haverista.
Suremista ei ole voinut näyttää kenellekään koska kyseessä salasuhde. En edes hautapaikkaansa tiedä, ei asuttu samalla paikkakunnalla.
Leski ei tiennyt suhteestamme. On käynyt ajatuksissa pitäisikö ottaa yhteyttä, mutten kuitenkaan sitä tee.
Puhelimessani on edelleen miehen numero tallessa, tosin salanimellä.
Kommentit (4)
Minulla myös salarakas - onneksi elossa.
Joskus olen löytänyt itseni pohtimasta, että jos hänelle sattuisi jotakin (siis kuolema), niin miten saisin tietää asiasta. Miten Sinä sait tietää?
todella järkyttävä tapa. Muutama päivä ennen kuolemaansa tavattiin ja suunniteltiin seuraavaa kesää eli siis viime kesää.
"Huorra!"
Ohhoh, Neitsyt Maria on löytänyt tiensä av-palstalle!
Av:lle tsemppiä. Ottamatta kantaa salarakkaana olemiseen voin sanoa, että rakkaan ihmisen kuolema on kamala paikka. Joskus helpottaa, ja surun kanssa oppii elämään. Mutta mielestä toinen ihminen ei katoa ikinä.
Otan osaa menetykseesi - tuskaasi lisää myös se, ettet voi surra julkisesti. Lohtuhali!
Minulla myös salarakas - onneksi elossa.
Joskus olen löytänyt itseni pohtimasta, että jos hänelle sattuisi jotakin (siis kuolema), niin miten saisin tietää asiasta. Miten Sinä sait tietää?