Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Keskenmeno ja äitiys

Vierailija
06.12.2005 |

Tuolla toisessa ketjussa joku pöljä esitti, että jos lapsi kuolee synnytyksessä tai heti sen jälkeen, niin ei ole äiti (jos kyseessä on esikoinen) eikä lasta tule muistaa lainkaan. Typerää.



Mutta haluaisin tietää, että missä vaiheessa se " lapsi" tulee? Te, jotka olette kokeneet keskenmenon vaikka rv 7, niin lasketteko että teillä on kuollut lapsi? Eli jos kahden lapsen äiti saa keskenmenon rv 7, niin onko hänellä kolme lasta (kaksi elossa olevaa, ja yksi kuollut)? Missä raskausviikoissa teidän rajanne menee?

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
06.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ajattele niitäenää juuri ollenkaan, enkä ole muutenkan ajatellut niitä lapsinani. En edes muista niitä juurikaan enää. Minulla kaksi lasta, joista toinen oli vauvana sairas. Jotenkin ne keskenmenot tuntuu niin pieniltä asioilta, muiden kokemusten jälkeen. Asia voisi olla toisin jos ei olisi lapsia.

Vierailija
2/3 |
06.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikö se ole joskus viikolla 24 kun sikiöstä tulee laillisesti elinkelpoinen, niin että synnytyksen käynnistyessä hoitohenkilökunta on velvoitettu antamaan lapselle kaiken mahdollisen keskoshoidon. Jos on mahdollisuus, että lapsi selviytyy, mutta ei selviydy, on kyseessä kuolleena syntynyt lapsi, jonka ainakin itse kuvittelisin mieltäväni " enkelilapsekseni" ; kyllähän sitä jo raskausaikana muodostaa suhteen mahassaan olevaan. Sen sijaan alkuviikoilla keskenmennyt alkio on mielestäni vähän vaikea mieltää vielä omaksi lapseksi ja sen menetys " kuolemaksi" . Itselläni oli ennen esikoista yksi keskenmeno viikolla 10. Ja täytyy sanoa, että vaikka jonkin verran asiaa tuolloin surin, en kyllä ehtinyt mieltää alkiota sillä tavalla lapseksi, että olisin surrut konkreettista henkilöä. Surin vain keskenmenoa ja menetettyä mahdollisuutta ihmisestä. Sen sijaan esikoisen raskausajan loppumetreillä, kun toivoin ja rukoilin että kaikki menee hyvin loppuun asti, olisin kyllä jo aivan varmana surrut lastani, jos jotain olisi sattunut...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
06.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

En todellakaan tunne itseäni äidiksi. Jos lapsia joskus saan oikeasti,

olen äiti vasta kun lapsen saan syliini