Nainen, miksi petät? Asiallisia vastauksia kaivataan.

Haluan ihailua ja kokea itseni kauniiksi, haluttavaksi naiseksi. Mieheni ei enää tuota pysty tarjoamaan.

Haluan ihailua ja kokea itseni kauniiksi, haluttavaksi naiseksi. Mieheni ei enää tuota pysty tarjoamaan.

Ja ihan rehellisesti sanottuna myös seksin takia, jota mieheltä ei saa.

Vakipano on, joskin varmaan loppuu pian tämäkin suhde kun hänen työsuhteensa Suomessa päättyy. Tarkoituksella en varmaan tule hakemaan seuraa.

Vaikka olen ihan tavallisen näköinen, laiska, en harrasta mitään liikuntaa ja en ole myöskään se penaalin terävin kynä. Silti haluan ainakin illuusion siitä, että olen mieheni mielestä maailman kaunein, seksikkäin, haluttavin ja älykkäin nainen. Petin, koska en saanut näitä asioita mieheltäni. Paljastuin, ja vaikka emme eronneetkaan(varmaan lähinnä lasten takia) niin pettäminen oli elämäni typerin teko. Suhteemme on muuttunut pysyvästi. Olemme kuin kämppiksiä joilla on yhteiset huollettavat. Mies panee välillä, mutta ilman tunnetta. Odotan, milloin mies sanoo ottavansa eron. On kyllä sen tyyppinen ihminen, että elää mielummin huonossa parisuhteessa kuin erossa lapsista.

Miksi naiselle riittää valkoiset valheet ja katteettomat kehut???

Haluan ihailua ja kokea itseni kauniiksi, haluttavaksi naiseksi. Mieheni ei enää tuota pysty tarjoamaan.

Elämme onnellista parisuhdetta, oikein kiiltokuvaa ja mieheni on herkkä, ja ihana, ja auttavainen ja hellä.



Minussa on raju puoli, haluan raakaa panoa, alistamista, älyllistä keskustelua, kipinää. En halua jättää miestäni, koska rakastan häntä, mutta suhteemme alkuaika oli täynnä ristiriitoja erilaisten vaatimusten kanssa. Kuvittelin naiivisti, että "puolisot kasvavat toistensa tarpeisiin". Nyt olen ratkaissut asian toisin, eikä suhteessamme enää ole ristiriitaa.



Nyt minä keskustelen kipinöivien henkilöiden kanssa ja panen kovakouraisten äijien kanssa. Olen kotona ongelmaton, hymyilevä ja iloinen hellä vaimo.



Minulla siis ongelmana ei todellakaan ole mikään kiintymys. Rakastan tuhmien poikien ja rumien miesten kiinteitä pakaroita ja sykkiviä kulleja, mutta en edes muista niiden nimiä tai naamoja jälkikäteen. Älyllisesti haastavat miehet taas ovat yleensä huonoja ja angstisia sängyssä, ja narsistipaskoja omille eukoilleen. Niiden kanssa siis vain juttelen. Jos jommastakummasta pitäisi tuntea syyllisyyttä, niin varmaan älyllisistä "syrjähypyistäni".

Pettänyt ja pettänyt... En ole mennyt sänkyyn, mutta viittä vaille meni touhu oman työtoverin kanssa viime syksynä, työmatkalla. Rakastan miestäni, olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta, mutta en koskaan ole ollut häneen himona kuten tähän kolleegaani tuolloin kuukausia sitten.



Oma nuoruuteni oli muutaman vuoden aika levotonta, ehkä rikoinkin itseäni miesseikkailuilla ja kun tapasin turvallisen ja hauskan mieheni päädyimme yhteen ja perustamaan perheen. Ajattelin, että pitää olla kiitollinen kun joku tällainen huolii, ja lasten synnyttyä että tätä tämä on hamaan hautaan, lapsiperhearkea js työtä vuorotta. Näin itseni jo vanhana ja lihavana, tylsänä täti-ihmisenä. Ja syksyllä tapasin tuon komean miehen jonka tunsin jo jotenkin ennestään mutta en ollut kuitenkaan ajatellut mitään seksiin viittaavaakaan. Ja sitten illanvietto päättyi aika intiimisti... Sen jälkeen olen ollut ihan pilvissä, leijunut, laihtunut, pidän ulkonäöstänikin huolta eri tavalla.



Emme ole tavanneet sen jälkeen, mutta kihisen ajatuksesta kuin teinityttö... Ja jos tapaamme uudestaan, en tiedä mihin asti olisin valmis menemään, se pelottaa itseänikin. Olen joka tapauksessa saanut mitä parhaimpia kuukausia itselleni, ja en tunne mitään katumusta - koska oikeasti "mitään ei tapahtunut". Suuri syy on miehen työnarkomania, hän on aivan uppoutunut duuniinsa, ja tuntuu että olen hänelle pelkkä piika. Ja tosiaan olen baareissakin nyt valmiimpi flirttaamaan ja olemaan itseni, se piristää kummasti entistä harmaaseen elämään nähden! En olisi uskonut tätä itsestäni, mutta kaikkea voi sattua, näköjään.

vailla hellyyttä. Vai nautitko myös oman miehesi kanssa seksistä? Harrastatko itsetyydytystä?

M35

panen kovakouraisten äijien kanssa.

Olemme olleet yhdessä lasten takia. Vuosia sitten tapasin työpaikalla mukavan miehen ja flirttiä oli heti ilmassa. Olemme ajautuneet todella syvään henkiseen yhteyteen, vaikka seksiä ei ole ollut. Joskus suutelemme tai vähän hipelöimme, ei muuta. Tykätään vaan toisistamme. Tämä työpaikkamies on hellä ja kiltti, oma mies kovakourainen ja itsekäs :(

Vai sukulaisetko valitsivat?

oma mies kovakourainen ja itsekäs :(

Minun on ollut vaikea sitä myöntää itselleni, mutta nyt kymmenen avioliittovuoden ja useiden pettämisten jälkeen on myönnettävä, että minusta ei ole aviovaimoksi sanan perinteisessä merkityksessä.



Tylsistyn ja tulen apaattiseksi pitkässä parisuhteessa. Mikään ei enää tunnu hyvältä, ei edes seksi. Miehen eleet ja teot alkoivat ärsyttää jo parin yhteisen vuoden ja lapsen syntymän jälkeen.



Sitä vain haluaa sosiaalisten paineiden takia pitää kulissia pystyssä. Niin ja tietenkin lapsetkin vaikuttavat asiaan.



Nyt erottuani kaikki on taas hyvin. Minulla on useita kivoja miesystäviä, joita tapailen. On kuin taakka olisi pudonnut harteilta.

Vaikka olen ihan tavallisen näköinen, laiska, en harrasta mitään liikuntaa ja en ole myöskään se penaalin terävin kynä. Silti haluan ainakin illuusion siitä, että olen mieheni mielestä maailman kaunein, seksikkäin, haluttavin ja älykkäin nainen. Petin, koska en saanut näitä asioita mieheltäni. Paljastuin, ja vaikka emme eronneetkaan(varmaan lähinnä lasten takia) niin pettäminen oli elämäni typerin teko. Suhteemme on muuttunut pysyvästi. Olemme kuin kämppiksiä joilla on yhteiset huollettavat. Mies panee välillä, mutta ilman tunnetta. Odotan, milloin mies sanoo ottavansa eron. On kyllä sen tyyppinen ihminen, että elää mielummin huonossa parisuhteessa kuin erossa lapsista.

Jahas, tämä taisikin olla mun vaimoni kirjoittama viesti..

Vaikka olen ihan tavallisen näköinen, laiska, en harrasta mitään liikuntaa ja en ole myöskään se penaalin terävin kynä. Silti haluan ainakin illuusion siitä, että olen mieheni mielestä maailman kaunein, seksikkäin, haluttavin ja älykkäin nainen. Petin, koska en saanut näitä asioita mieheltäni. Paljastuin, ja vaikka emme eronneetkaan(varmaan lähinnä lasten takia) niin pettäminen oli elämäni typerin teko. Suhteemme on muuttunut pysyvästi. Olemme kuin kämppiksiä joilla on yhteiset huollettavat. Mies panee välillä, mutta ilman tunnetta. Odotan, milloin mies sanoo ottavansa eron. On kyllä sen tyyppinen ihminen, että elää mielummin huonossa parisuhteessa kuin erossa lapsista.

Jahas, tämä taisikin olla mun vaimoni kirjoittama viesti..

Voisi olla myös minun tekstini, tosin itse en ole vielä jäänyt kiinni

T..petetty ja pettänyt Espoosta

Minun piti saada tuntea kelpaavani jollekin.



Mitkään pettämiset eivät tietenkään parantaneet itsetuntoani kuin hetkellisesti ja jos alunperin ongelma johtui fyysisten ominaisuuksieni vähättelystä pian minun piti kyseenalaistaa myös luonteeni ja arvoni.



Onneksi ei ole tarvinnut tuollaisia miettiä enää aikoihin...

Elämme onnellista parisuhdetta, oikein kiiltokuvaa ja mieheni on herkkä, ja ihana, ja auttavainen ja hellä.

Minussa on raju puoli, haluan raakaa panoa, alistamista, älyllistä keskustelua, kipinää. En halua jättää miestäni, koska rakastan häntä, mutta suhteemme alkuaika oli täynnä ristiriitoja erilaisten vaatimusten kanssa. Kuvittelin naiivisti, että "puolisot kasvavat toistensa tarpeisiin". Nyt olen ratkaissut asian toisin, eikä suhteessamme enää ole ristiriitaa.

Nyt minä keskustelen kipinöivien henkilöiden kanssa ja panen kovakouraisten äijien kanssa. Olen kotona ongelmaton, hymyilevä ja iloinen hellä vaimo.

Minulla siis ongelmana ei todellakaan ole mikään kiintymys. Rakastan tuhmien poikien ja rumien miesten kiinteitä pakaroita ja sykkiviä kulleja, mutta en edes muista niiden nimiä tai naamoja jälkikäteen. Älyllisesti haastavat miehet taas ovat yleensä huonoja ja angstisia sängyssä, ja narsistipaskoja omille eukoilleen. Niiden kanssa siis vain juttelen. Jos jommastakummasta pitäisi tuntea syyllisyyttä, niin varmaan älyllisistä "syrjähypyistäni".

Siitähän sä unelmoit.