Kun varaudut huonoihin aikoihin säästämällä tms, mihin oikein varaudut?
Uutisissa puhuttiin siitä miten iso osa ihmisistä tällä hetkellä varautuu huonoihin aikoihin - pistää rahaa sivuun, vähentää vaatteiden ostamista tms. En muista niitä prosentteja, mutta iso osa kansasta kuitenkin toimii tällä tavalla.
Mikä uhka mielessäsi sinä toimit noin - onko akuutisti pelkäämäsi uhka työttömyys vai mikä? Vai onko se uhka jo realisoitunut?
Kommentit (21)
pitkäaikainen sairastuminen tai muu joku odottamaton ongelma. En pelkää akuutisti työttömyyttä, mutta helpompi varautua pidemmällä aikavälillä tasaisesti silloin, kun kaikki on hyvin, kuin paniikissa sitten, kun ongelma on jo ovella.
En ole erityisen huolissani työttömäksi jäämisestä, mutta jotenkin tuntuu että näinä aikoina "kaikki" säästävät, miksen siinä sivussa minäkin...
Tosin mä en kyllä laita rahoja tilille vaan osakerahastoihin, joten mun säästämiseni saattaa myös kääntyä rahanmenetykseksi.
Kuten muillakin tänne kirjoittaneilla, ei minullakaan tällä hetkellä ole uhkaa joutua työttömäksi.
Mutta koska olen kerran jäänyt työttömäksi (v.2008 yt:t), tiedän, että siinä tilanteessa on hyvä olla rahaa sukanvarressa. Ensimmäisen ansiosidonnais-hakemuksen käsittelyyn meni muistaakseni silloin 3kk, jona aikana säästöistä oli hyötyä. Tietysti rahat sai sitten takautuvasti kun päätös tuli, mutta ilman säästöjä en olisi tuota väliaikaa pärjännyt.
Tuolloin olin vajaa kaksi vuotta työttömänä, ja kun oli rahaa säästössä, pystyin remontoimaan meidän asuntoa sillä välin. Nyt kun olen taas työssä, ei olisi aikaa maalailla seiniä ja naputella lattioita.
mutta säästän että voin joskus pitää lomaa, ostaa jotakin isompaa, yms yms...
en olisi pulassa, jos auto tai pesukone hajoaa.
Jotta vaikka äkillisen sairauden ja pitkän sairasloman / työkyvyttömyyden takia ei ole heti taloudelliset huolet niskassa.
On hyvä miettiä ihan kaikkien sitäkin vaihtoehtoa, että voi jäädä työttömäksi.
Mitä vaan yllättävää voi tapahtua ja silloin usein asioiden hoito on helpompaa, jos on vähän puskurirahastoa.
Mies oli jo muutama vuosi sitte lomatettuna ja uhka on päällä taas. Eli siihen säästetän että saadaan elintaso säilytettyä jos noin käy. Lisäksi lapsi muuttanee 3 vuoden päästä omilleen ja tarvitsee varmaan apua takuuvuokraan, huonekaluihin ym.
kun sille ei yhtäkkiä tullutkaan rahaa ja sen puolisokin makasi työttömänä kotona. Selvisivät asioistaan rahojeni avulla. En pyytänyt palauttamaan.
siihen että sairastun/lapset sairastuu/ mies sairastuu äkillisesti ja vakavasti.
että tapahtuu joku iso vahinko (asunto/autot) - ei vakuutusasiat oikeasti etene niinkuin ifin mainoksissa
työtilanne heikkenee (molemmat samalla alalla joten vaikutus saattaa tulla tuplana)
korot nousee
Uutisissa puhuttiin siitä miten iso osa ihmisistä tällä hetkellä varautuu huonoihin aikoihin - pistää rahaa sivuun, vähentää vaatteiden ostamista tms. En muista niitä prosentteja, mutta iso osa kansasta kuitenkin toimii tällä tavalla.
Mikä uhka mielessäsi sinä toimit noin - onko akuutisti pelkäämäsi uhka työttömyys vai mikä? Vai onko se uhka jo realisoitunut?
en myöskään tekisi esim kulutusluottovelkaa. Asuntovelka riittää.
Toisen työttömyys tai työkyvyttömyys kestettäisi hyvin, pahimmassa tapauksessa myisimme talon ja eläisimme niillä rahoilla vuosikymmeniä.
että öljykattila sanoo sopimuksen irti tai katto alkaa vuotaa, lapsi tai koira(mikä kalliimpi vaihtoehto yleensä) sairastuu...
..tai toinen vanhemmista sairastuu tai jää työttömäksi.... Onhan noita, pahoja päiviä.
Ja on ollut aikoja, että kaik vararahastot on menneet. Sillon kyllä hatuttaa kuunnella kommentteja, että kyllä pitäs olla pahanpäivänvaraa säästössä. No, mitäs jos se paha päivä tuli ja joutuu aloittamaan alusta? Hitto vie.
Ei sillä uhalla ole nimeä. Varaudun siihen, että tuli mitä tuli, niin talouteni ei helpolla kaadu. Säästäminen ja sijoittaminen on paketin toinen puoli, riittävät vakuutukset toinen.
varaudun tulotason romahtamiseen syystä tai toisesta, myös auton hajoamiseen tai muuhun isoon hankintaan. Koska olen pienituloinen en suostu ottamaan mielelläni velkaa (kallista), joten säästän.
Jotenkin ap:n viestistä henkii ajatus siitä, että kaikki raha mikä tulee pitäisi myös kuluttaa. Muuten tingitään elintasosta.
Kylmä fakta kuitenkin on, että pitkällä tähtäimellä menot eivät voi olla suuremmat kuin tulot. Normaalissa palkkatyössä tämä tarkoittaa sitä, että kuukaudessa on tietty summa käytettävissä, jos tämän ylittää, velkaantuu (tai käyttää säästöjään, joiden loputtua velkaantuu) Vaikka tulot vaihtelisivatkin, niin vuosituloista pystyy päättelemmän kuinka paljon kuukaudessa voi käyttää.
Jos näissä kuukausimenoissa huomioi myös harvemmin, esim. kerran vuodessa toistuvat menot, pysyy koko vuoden budjetti tasapainossa.
Koko edellämainittu toiminta pitäisi olla selvää jokaiselle, tulotasosta riippumatta. Jos on keskitasoa pienemmät tulot, tämä vaatii hieman suunnittelua, mikä on täysin ymmärrettävää. Moni mieltää tämän "säästämiseksi" vaikka kyseessä on lähinnä tasapainoinen rahankäyttö.
Jos kuitenkin pudottaa kuukausimenojaan esim. 3-5%, ei suurin osa ihmisistä oikeasti huomaa elintasossaan mitään eroa. Ehkä aiemminkin tuntui, että oli elänyt kädestä suuhun, mutta aina kuitenkin rahat riittivät. Kun ne alkoivat ennen palkkapäivää olla loppu, jätettiin kaikki turha ostamatta. Jos tämän aloittaakin päivän tai kaksi aiemmin, saa joka kuukausi pienen summan säästöön. Kuitenkin niin suuren, että vuodessa on melkein yksi kk-palkka säästettynä.
Vuokra on törkeän kallis, miehen palkka pieni ja minä sairaslomalla. Meillä on yhden kuun vuokraa vastaava summa säästötilillä ihan siksi, että jos mieskin jää työttömäksi (tekee pätkiä), niin saamme asunnon pidettyä. Hakemusten käsittely on tosiaan hidasta puuhaa.
en suinkaan ole sitä mieltä että kaikki sisään tuleva raha pitää kuluttaa, en niin tee itsekään. Ja tietenkin pitää varautua myös siihen että osa menoista on yllättäviä ja ajoittuu epätasaisesti kuukausittaisiin palkkatuloihin nähden.
Mutta olen kyllä kauppatieteilijänä tietoinen siitä, että taantumassa tällainen suuressa mittakaavassa tapahtuva kulutuksen yhtäkkinen hillitseminen (jos siis kymmenet prosentit ihmisistä ostavat tänä vuonna vähemmän kuin viime vuonna) ihan ennakointimielessä ei helpota sitä taantumaa. Oli kapitalistisen kulutusyhteiskunnan kannalla moraaliselta kannalta tai ei, jos kuluttaminen lopetetaan siltä varalta että ehkä voi joutua työttömäksi, kysynnän vähentyessä työvoimaa saatetaan nimenomaan siksi joutua vähentämään vähittäiskaupassa ja teollisuudessa.
Mutta siis: EN kannata kenellekään yli varojensa elämistä siksi että varmasti säilyisi stockanmyyjällä työpaikka.
Jotenkin ap:n viestistä henkii ajatus siitä, että kaikki raha mikä tulee pitäisi myös kuluttaa. Muuten tingitään elintasosta.
Kylmä fakta kuitenkin on, että pitkällä tähtäimellä menot eivät voi olla suuremmat kuin tulot. Normaalissa palkkatyössä tämä tarkoittaa sitä, että kuukaudessa on tietty summa käytettävissä, jos tämän ylittää, velkaantuu (tai käyttää säästöjään, joiden loputtua velkaantuu) Vaikka tulot vaihtelisivatkin, niin vuosituloista pystyy päättelemmän kuinka paljon kuukaudessa voi käyttää.
Jos näissä kuukausimenoissa huomioi myös harvemmin, esim. kerran vuodessa toistuvat menot, pysyy koko vuoden budjetti tasapainossa.
Koko edellämainittu toiminta pitäisi olla selvää jokaiselle, tulotasosta riippumatta.
Maksoin sukulaisen laskut ja vuokrat kun sille ei yhtäkkiä tullutkaan rahaa ja sen puolisokin makasi työttömänä kotona. Selvisivät asioistaan rahojeni avulla. En pyytänyt palauttamaan.
vai miten tämä vastaus liittyy avaukseen?
Ymmärrän kyllä kansaa: verot nousevat, lamapuheita sataa joka tuutista (media voisi ottaa vähän vastuuta näistä..) ja työpaikat vähenevät.
Hallituksen pitäisi ymmärtää, että tietynlainen ostovoima on pakko säilyttää tai niillä lopuillakaan ei ole kohta työtä eikä veroja kilise kassaan samaan tahtiin.
jatkuvasti pätkätöitä. laitan rahaa syrjään siksi ettei ole katastrofi jos miehellä ei yllättäen olekkaan pariin viikkoon töitä