Salaa olen tyytyväinen siitä, että lapseni ovat nirsoja.
Syövät kyllä ihan ok, mutta eivät tosiaankaan kaikkea ja jos ei maistu, saavat aina jättää ruokaa lautaselle tai olla ottamatta kaikkea. Arvaatteko miksi?
Minulla on aina ollut "hyvä ruokahalu". Kotona on aina pitänyt syödä lautanen tyhjäski tai on valitettu, kuinka afrikan lapset eivät ruokaa saa ja olisit kiitollinen siitä ruoasta jonka äiti vaivalla ja rakkaudella sinulle teki. Kuin se ruoka kertoisi rakkaudesta ja sen syömättä jättäminen olisi merkki siitä, ettei hyväksy toisen rakkautta. Suuri loukkaus.
Arvatkaa olenko läski? Olen. Arvatkaa ovatko lapseni normaalipainoisia, liikunnallisia ja terveitä? Ovat.
Kommentit (19)
Kun ei meinaa maistua muu kuin herkku, alkaa yleensä murrosiässä näkymään kun kasvu loppuu.
että lapseni eivät ole nirsoja :) Syövät kaikkea, maistavat rohkeasti eivätkä hauku ennen kuin tietävät, miltä jokin maistuu :)
Olen itsekin kaikkiruokainen ja sisaruksistani ainoa, joka maistaa kaikkea ennakkoluulottomasti :)
Arvaa olenko läski? En. Arvaa onko lapseni? Ei :)
Saan tehdä kaikenlaisia ruokia. Mukava että uppoaa :)
Eikä ole lapset tai mies ylipainoisia.
Minä ikävä kyllä vielä olen. Mutta kun saan tulokkaan ulos mahasta, karistan lasten myötä kasaantuneet kilot. Ja olin siis jo ennen nykyistä raskautta ylipainoinen. Laskujen mukaan vain 5kg, mutta kyllä minussa oli jo silloinkin 10kg liikaa.
Kun ei meinaa maistua muu kuin herkku, alkaa yleensä murrosiässä näkymään kun kasvu loppuu.
Koskaan olleetkaan, koska niitä ei kotona juurikaan ole. Teini on aina ollut nirso kaikenlaisten "mössöjen kanssa2 Eli syö kyllä kaikkea kunhan näkee miten on valmistettu. Ei tosin välitä erityisesti esim. perunoista, syö miluummin vaikka kalansa salaatin kanssa kuin perunoiden. 10v sen sijaan ei tykkää juurikaan leivästä, pullista eikä msitään sellaisista. Rakastaa jostakin syystä valtavasti kasviksia, lempiruokia kasvisgratiinit ja sosekeitot. Tämän toisen kanssa olen vähän joutunut maanittelemaan, että oppi syömään proteiinilähteitä kuten kala ja liha. Molemmat pitävät kananmunista ja maitotuotteista.
ap
ap
eli lapseni saavat ihan itse valita, mitä syövät ja miten paljon. Minä olin pakkosyötetty, jolla ei vieläkään ole mitään tervettä nälänsäätelykykyä.
Ruoka on energianlähde, ei mitään muuta, ja minulta meni yli 30 vuotta siihen että opin voivani itse valita sen, mistä energiani otan. Kaikkea ei ole pakko syödä, vaikka miten olisi tarjolla.
En ole enää läski, lapseni ovat normaalipainoisia.
Ruoka on energianlähde, ei mitään muuta, ja minulta meni yli 30 vuotta siihen että opin voivani itse valita sen, mistä energiani otan. Kaikkea ei ole pakko syödä, vaikka miten olisi tarjolla.
Ruoka on nautinto, nimittäin hyvin tehty ruoka.
Ei nirsoilu liity lihavuuteen tai laihuuteen, vaan se osaako tuntea kylläisyyttä ja säädellä syömisiään sen mukaan.
en siitä nyt mitenkään onnellinen ole, mutta ei se minua haittakaan. olen itsekin nirso ja pysynyt hoikkana koko elämäni. joten ei se haittaa vaikka lapsetkin olisi nirsoja. kunhan syövät terveellisesti.
Ihmiset osoittavat rakkauttaan liikaa rahalla ja ruoalla. Loppuviimein paha juttu.
oma lapseni on todella nirso, mutta koen sen hankalaksi asiaksi.Esim. ravintoloissa käynti on usein hankalaa ulkomailla kun ei tiedä onko niissä mitään lapselle ruoaksi kelpaavaa.
Tämä nirso 12 v on siitä poikkeuksellinen, että hänelle ei ne lasten normiherkutkaan kelpaa. Tällaisia ovat esim. hampurilaiset, makaronilaatikko, lihapullat, eikä hänelle kelpaa suurin osa karkeistakaan. Salmiakki, lakritsa, toffee ei käy ollenkaan, hedelmäkarkeista kelpaa kaksi laatua ja suklaasta kolme. Leivonnaisista käy korvapuustit ja mokkapalat.
Onneksi minun lapseni syövät suurinpiirtein kaikkea kodin ulkopuolella, kotona vähän nirsoilevat. Itse syön kaikkea mutta minua ei syyllistettykään ruoalla koskaan tai jos näin on yritetty tehdä, en ole edes huomannut. Ei meidän perheessä mjuutenkaan kiristetty tunteilla tai liitetty niitä johonkin käytösmalliin. Olin kyllä todella nirso lapsi 16-vuotiaaksi asti.
Ruoka on energianlähde, ei mitään muuta, ja minulta meni yli 30 vuotta siihen että opin voivani itse valita sen, mistä energiani otan. Kaikkea ei ole pakko syödä, vaikka miten olisi tarjolla.
Ruoka on nautinto, nimittäin hyvin tehty ruoka.
Minulle ruoka on nautinto. Sen lisäksi hyvin tunnepitoinen asia. Syön suruun ja syön iloon. En toivo mitään niin paljon kuin sitä, että lapsilleni ruoka on vain energiaa ja että he syövät nälkäänsä, eivät mihinkään muuhun. Lapsiani kyllä kannustetaan maistamaan uusia makuja ja noin, mutta kun jokin asia maisteluista huolimatta ei vain maistu, heillä on lupa olla ollenkaan ottamasta sitä.
ap
Ei nirsoilu liity lihavuuteen tai laihuuteen, vaan se osaako tuntea kylläisyyttä ja säädellä syömisiään sen mukaan.
En vain tajua miksi kaikkea olisi syötävä jos kuitenkin syö kaikista ruokaympyrän osista sopivasti.
Valitettavan usein sellaisia ihmisiä jotka syövät nälkänsä mukaan (etenkin lapsissa) pidetään nirsoina. Miten lapsi voisi syöä bnälkänsä mukaan jos lautanen vedetään kukkuroilleen ja oletetaan, että lautanen syödään tyhjäksi?
ap
Ihmiset osoittavat rakkauttaan liikaa rahalla ja ruoalla. Loppuviimein paha juttu.
oma lapseni on todella nirso, mutta koen sen hankalaksi asiaksi.Esim. ravintoloissa käynti on usein hankalaa ulkomailla kun ei tiedä onko niissä mitään lapselle ruoaksi kelpaavaa.
Tämä nirso 12 v on siitä poikkeuksellinen, että hänelle ei ne lasten normiherkutkaan kelpaa. Tällaisia ovat esim. hampurilaiset, makaronilaatikko, lihapullat, eikä hänelle kelpaa suurin osa karkeistakaan. Salmiakki, lakritsa, toffee ei käy ollenkaan, hedelmäkarkeista kelpaa kaksi laatua ja suklaasta kolme. Leivonnaisista käy korvapuustit ja mokkapalat.
lapseni olisivat niin nirsoja ettei juuri mikään kelpaa. Onneksi lapsillani on kuitenkin varsin laaja ruokakavalkadi vaikka niitä inhokkeja molemmilla on aika liuta. Ja minä en välttele valmistamasta ruokia joista jompikumpi ei pidä, sillä kertaa sitten vain voi ottaa vain ihan pikkuisen ja syödä mahan täyteen vaikka salaattia ja leipää.
ap
Kiitos.
Myös minä olen nirso, olin sitä lapsena, olen sitä aikuisenakin, vaikka ruokavalioni onkin laajenutunut sitten kakara-aikojen. Mutta edelleenkin on paljon sellaista, mitä en syö. Esim. sipuli.Miten on niin vaikea uskoa, ettei kaikki siitä pidä?!
Tai että jos sipulin piilottaa, lapsi tai aikuinen ei huomaa sen makua, vaan inho perustuu ennakkoluuloon? JOs joku ruoka-aine, esim. juuri se sipuli on niin mauton, ettei sen makua huomaa vaan sen voi huijata ruokaan sýöttämällä salaa, niin miksi sellaista maustetta laitetaan ruokaan? Miksi sitä syödään jos se ei maistu miltään?
Minä maistan sen pienenäkin määränä, kummallista ettei sitä tajuta, olen jo aikuinen ja maistanut riittävän monta kertaa, etten pidä siitä.
Ja kaikki muutkin, en vaan pidä, tai sitten tuntuu ällöltä suussa.
Syövät kyllä ihan ok, mutta eivät tosiaankaan kaikkea ja jos ei maistu, saavat aina jättää ruokaa lautaselle tai olla ottamatta kaikkea. Arvaatteko miksi?
Minulla on aina ollut "hyvä ruokahalu". Kotona on aina pitänyt syödä lautanen tyhjäski tai on valitettu, kuinka afrikan lapset eivät ruokaa saa ja olisit kiitollinen siitä ruoasta jonka äiti vaivalla ja rakkaudella sinulle teki. Kuin se ruoka kertoisi rakkaudesta ja sen syömättä jättäminen olisi merkki siitä, ettei hyväksy toisen rakkautta. Suuri loukkaus.
Arvatkaa olenko läski? Olen. Arvatkaa ovatko lapseni normaalipainoisia, liikunnallisia ja terveitä? Ovat.
Ja kenen ongelma se oikeasti on jos joku nirsoilee? Minun vai sinun? Jos minä en pidä sitä ongelmana, niin miksi sinun pitää vetää hernettä nessuun siitä, että minä sanon: ei kiitos.
Ja mitä se kellekkään kuuluu, mitä syön, olenko läski vai en.
Lapseni ovat myös nirsoilleet, eikä heidän tarvitse syödä sellaisgta mistä eivät pidä. Myönnytyksiä tekevät ja joskus vaadin pienen annoksen syödä.
Esim. kuopus ei pidä puurosta, kiitos päiväkodin, jossa sitä on joka aamu. Söi kuitenkin tänä aamuna pienen annoksen.
Vanhempi taas tykkää puurosta.
Nakkikeitosta pienempi tykkää ja isompi inhoaa, söi sitä miniannoksen kuitenkin kun nätisti suosuttelin.
Mutta yleensä nakkikeittopäivänä vanhempi saa puuroa. Ja kumpikin on onnellisia.
Ja lapset ovat hoikkia ja liikunnallisia. Jos se nyt mikään hyvän ihmisen tai ihmisarvon mittari on.
Ihmiset osoittavat rakkauttaan liikaa rahalla ja ruoalla. Loppuviimein paha juttu.
oma lapseni on todella nirso, mutta koen sen hankalaksi asiaksi.Esim. ravintoloissa käynti on usein hankalaa ulkomailla kun ei tiedä onko niissä mitään lapselle ruoaksi kelpaavaa.
Tämä nirso 12 v on siitä poikkeuksellinen, että hänelle ei ne lasten normiherkutkaan kelpaa. Tällaisia ovat esim. hampurilaiset, makaronilaatikko, lihapullat, eikä hänelle kelpaa suurin osa karkeistakaan. Salmiakki, lakritsa, toffee ei käy ollenkaan, hedelmäkarkeista kelpaa kaksi laatua ja suklaasta kolme. Leivonnaisista käy korvapuustit ja mokkapalat.
Minä olin myös lapsena erittäin nirso ja ruuat joita söin, oli yhden käden sormilla lueteltavissa. Minulle se ei ollut ongelma ja äiti teki eri kattilassa.
Kuopukseni on yhtä itsepäinen kuin minäkin olin lapsena, ja sitä pitää kunnioittaa. Olen iloinen, ettei minun kanssani äiti alkanut käymään valtataistelua siitä, pitääkö syödä vai ei. Sisaret siitä kommentoi, mutta onneksi äiti ei nostanut sitä esille ongelmana.
Sain ihan rauhassa nirsoilla.
Teimme lomamatkoja, mutta emme käyneet ravintoloissa. vasta aikuisena olen joutunut tarkistamaan tarkkaan mitä annoksessa on. Ulkomailla; pitäisi vaan opetella sen maan kieltä edes ruokalistan verran. Tai pitäytyä tutuissa ruuan nimissä ja tutuissa mauissa.
Uusia makuja ja ruokia täytyy saada kokeilla ja maistella omalla aikataululla, sitten on kun siihen itse valmis. siten aikuisena joskus. Sitten löytyy ne ruuat, ja ruoka.aineet, joista voi koota varsin monipuolisenkin oman ruokavalionsa saaden kaikki ravintoaineet. Ei kaikkien tarvitse syödä joka päivä kahdesti päivässä pottua ja lihasoossia, vähemmälläkin ja jollain muullakin pärjää.
Ihmiset osoittavat rakkauttaan liikaa rahalla ja ruoalla. Loppuviimein paha juttu.
oma lapseni on todella nirso, mutta koen sen hankalaksi asiaksi.Esim. ravintoloissa käynti on usein hankalaa ulkomailla kun ei tiedä onko niissä mitään lapselle ruoaksi kelpaavaa.
Tämä nirso 12 v on siitä poikkeuksellinen, että hänelle ei ne lasten normiherkutkaan kelpaa. Tällaisia ovat esim. hampurilaiset, makaronilaatikko, lihapullat, eikä hänelle kelpaa suurin osa karkeistakaan. Salmiakki, lakritsa, toffee ei käy ollenkaan, hedelmäkarkeista kelpaa kaksi laatua ja suklaasta kolme. Leivonnaisista käy korvapuustit ja mokkapalat.
Minä olin myös lapsena erittäin nirso ja ruuat joita söin, oli yhden käden sormilla lueteltavissa. Minulle se ei ollut ongelma ja äiti teki eri kattilassa.
Kuopukseni on yhtä itsepäinen kuin minäkin olin lapsena, ja sitä pitää kunnioittaa. Olen iloinen, ettei minun kanssani äiti alkanut käymään valtataistelua siitä, pitääkö syödä vai ei. Sisaret siitä kommentoi, mutta onneksi äiti ei nostanut sitä esille ongelmana.Sain ihan rauhassa nirsoilla.
Teimme lomamatkoja, mutta emme käyneet ravintoloissa. vasta aikuisena olen joutunut tarkistamaan tarkkaan mitä annoksessa on. Ulkomailla; pitäisi vaan opetella sen maan kieltä edes ruokalistan verran. Tai pitäytyä tutuissa ruuan nimissä ja tutuissa mauissa.
Uusia makuja ja ruokia täytyy saada kokeilla ja maistella omalla aikataululla, sitten on kun siihen itse valmis. siten aikuisena joskus. Sitten löytyy ne ruuat, ja ruoka.aineet, joista voi koota varsin monipuolisenkin oman ruokavalionsa saaden kaikki ravintoaineet. Ei kaikkien tarvitse syödä joka päivä kahdesti päivässä pottua ja lihasoossia, vähemmälläkin ja jollain muullakin pärjää.
itse en kyllä suostuisi luopumaan esimerkiksi ravintolaillallisista nirsoilun takia. Lapsen ei ole tokikaan pakko syödä jos ei maistu, mutta ei meillä loppuperhe sen takia saa jäädä mistään kokemuksista paitsi. En sentään siihen suostuisi.
ap
..on se. Hyvä ruokahalu on niin siis junttii, hei haloo.
Mä oon tosi nirso kans ja syön vaan muutamaa ruoka-ainetta, tyyliin katkiksii, tonnarii, porkkanaa, hedelmii ja jukurttii. Leipä ja pottu hyi saatana, oksennan.
Mä oonki niin hieno neiti ja mun koirakaa ei syö ku paistijauhelihaa!
..on se. Hyvä ruokahalu on niin siis junttii, hei haloo.
Mä oon tosi nirso kans ja syön vaan muutamaa ruoka-ainetta, tyyliin katkiksii, tonnarii, porkkanaa, hedelmii ja jukurttii. Leipä ja pottu hyi saatana, oksennan.
Mä oonki niin hieno neiti ja mun koirakaa ei syö ku paistijauhelihaa!
Kun selvästi olet sitä mieltä, että kaikkien on syötävä kaikkea ja paljon, niin kerrotko vielä, että miksi?
On terve, liikunnallinen ja hoikka:)