Lue keskustelun säännöt.
Olen sijaisäiti
05.01.2013 |
En oleta, että kukaan haluaisi kysyä mitään. Mutta olen kuitenkin ja olen ylpeä ja onnellinen ja melkolailla tasapainossakin. Kaikesta huolimatta.
Kommentit (2)
ja minkälaisista oloista lapsi on tullut kakkonen. Tällä hetkellä minulla ei ole kohtuuttoman rankkaa, mutta erilaista kuin biologisten lasten kanssa. Lapsi on vielä niin pieni, ettei hänen kanssaan ole paljon voinut asioita käsitellä. Tuo lapsen käytöksen tulkitseminen onkin vaikeaa. Milloin uhma johtuu ikävästä tai jostain muusta. Sijaisvanhemman ei tarvitse olla erityinen vaan ihan tavallinen on hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sijaislapsen kanssa rankempaa kuin biologisen lapsen kanssa? Tarvitseeko sijaislapsi enemmän huomioo, turvaa, lohdutusta yms? Käsitteletkö lapsen kanssa hänen kokemiaan asioita? osaatko käsitellä lapsen traumoja? Osaatko lukea lapsen käytöstä, milloin käytös johtuu traumaattisuudesta/hylätyksitulemisesta tai muusta?
Itse olen harkinnut asiaa, mutta en tiedä olenko tarpeeksi vahva kohtaamaan lapsen tuskan.