tehkäämme taide-kirjallisuutta yhdessä, aloitan

minä aloitan:

lämmin kaipuu nousi ylös kohti vatsaani. hän oli edessäni, paljas ja tyyni.

painoin käteni hänen kyljelleen. käden täynnä halua, kaipausta. samaa kaipausta, joka täytti minut joskus jossain muualla, jonkun muun kanssa.

miten tyyneltä hän voikaan näyttää. mutta minussa pauhaa koko maailma. menneisyys, hetki ja se miten tämä kaikki joskus päättyy.

nyt olen hänen sylissään. hänen kätensä ei minua kosketa mutta syvällä minussa polttaa ainoa yhteys, jonka hän minuun suo.

täähän oli tosi hyvä! Sinun pitäisi kirjoittaa taidekirja, ainakin minusta tämä oli esim. sitä pulkkis-esimerkkiä huomattavasti laadukkaampaa tekstiä (on pulkkisellakin kyllä, mutta eihän joka lause voi olla nerokas).

oikeasti vai? musta oli aika kornia tavaraa. ehkä mulla on salainen lahja.

:))

ja hän ottaa



sen minkä kätken



mikä on vain tyhjyyteni tyyssija



ja täyttää



pam pa pam pa pam



ja siinä



tyhjenemme molemmat



yhdeksi kuoreksi

On olemassa kanssasi



Nyt ei



On/off



Kuorit minut täydeksi



raaps raaps rasp



Ihoni on kuin jouluomena; punainen ja herkkä raastimesi alla.

oikeasti vai? musta oli aika kornia tavaraa. ehkä mulla on salainen lahja.

minusta ainakin, koska se herätti minussa tunteita eikä vain ajatusta että "onpas kivasti laitettu hienoja sanoja peräkkäin", kuten jotkut vastaavan tyyppiset tekstit, eikä se ollut mielestäni myöskään korni. Ja pidän itsekin useita tuontyyppistä kirjallisuuden lajia edustavia kirjoja kornina ja teennäisenä, koska ne yrittävät ihan liikaa.

kornEina jne

välähdyksenä palaan takaisin. hetkeen, jona tyhjyyteni täytti syvä jokin.

nyt se on täytetty. sumuksi muuttuneen katseeni harsosta tajuan todellisuuden jäätävän aamun. se on täytetty. minut on täytetty. tyhjyys on ojentanut viiltävät kyntensä viimeiseen sisimpäni varjoon saakka.

hän lähtee, perässään varjo jonka nimeä en enää tunne.

istun



tuijotan tyhjyyteen



pinkki käsilaukkuni sumenee - näyttää ihan pimpiltä



siirrän katseeni



näen sormeni



ja niiden yllä sinisen valon



josta erottuu teksti



vauva-lehti

minulla

vain tahmea muisto

joka liimaa

lämpimän kuvasi reisilleni