Lue keskustelun säännöt.
Nimidilemma
01.01.2013 |
Meillä on kuukauden vanha poika, jonka ristiäiset ovat pian, ja jolle oli etunimi päätettynä jo raskausaikana. Häntä on siis tällä nimellä kutsuttu koko ajan, sanotaan sen nyt olevan vaikka Timo.
Nyt ihan äskettäin nimi tuli puheeksi sukumme vanhimman jäsenen, isomummin kanssa. Heti sen kuultuaan hän järkyttyi ja alkoi itkeä, ja kertoi että sen niminen oli eräs henkilö joka joskus teki hänelle jotain pahaa. En tiedä mitä, mutta jotain niin ikävää että hän on edelleen järkyttynyt vaikka tapahtuneesta on kymmeniä vuosia. Minäkin olin ihan järkyttynyt hänen reaktiostaan, ja vaikka hän sanoi että teemme niin kuin haluamme, pelkään, ettei hän anna anteeksi jos nimeämme vauvan Timoksi.
En kuitenkaan oikein osaa vaihtaakaan nimeä kun Timo on meille Timo, eikä tämä vauva ole syyllinen mihinkään mitä joku samanniminen on joskus tehnyt. Mitä mieltä olette?
Nyt tuli mieleen, että laittaisimmekin kolme etunimeä suunnitellun kahden sijaan. Periaatteessa pidän hölmönä sitä, että lapselle laitetaan ensimmäiseksi nimeksi sellainen nimi jolla häntä ei aiota kutsua, mutta ehkä tässä tapauksessa se voisi olla järkevä kompromissi. Eli nimi olis muotoa "Lauri Timo Juhani" ja häntä kutsuttaisiin Timoksi (mummi kutsukoon Lauriksi jos haluaa). Vai olisiko "Timo Lauri Juhani" parempi? Vai mitä pitäisi tehdä?
Kommentit (3)
Lapsesi tai lapsenlapsesi antaa raiskaajasi nimen omalle lapselleen; tuntuuko kivalta? Varmaan ajan myötä isomummo tottuu ja nimi liittyy vain teidän lapseenne mutta varmasti aiheuttaa isomummolle pahaa oloa. ( olettaen että isomummoa kohdannut "paha teko" oli luokkaa raiskaus tai tappo)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
antasin sen nimen joka on jo päätetty. Itse tiesin että pojastani tulee Leevi ja Leeviksi kutsuttiin/-aan edelleen. Olisi ollut hirveää jos joku olisi tullut sanomaan että sen niminen teki hänelle pahaa, ettemme siksi saa lasta sille nimelle kastaa vain koska äöh..., eihän se LAPSI ole sitä tehnyt vaan SAMANNIMINEN eri henkilö. Mummo ottakoot itseensä tai sanotte mummin kuullen toisella nimellä. Mutta ymmärrän kyllä mummoasi(kin)...ja tää ei nyt hirveesti selventäny. Antakaa vaikka se Lauri Timo Juhani, mummo kutsukoon Lauriksi ja te Timoksi. Lapsen kysyessä asiaa joskus voitte vedota mummon mielenrauhaan. Ja että lapsi saa itse nimensä myöhemmin muuttaa jos se tuntuu parhaimmalle niin. Tiedän monia joiden etunimi on eri kuin millä minä olen tottunut heitä kutsumaan. :)
niin viis veisaisin jonkun isomummun mielipiteestä ja antaisin nimen niin kuin olen alunperin ajatellut. Suvun vanhin kupsahtaa pian, joten ei tarvitse kauan kestää hänen vihaansa.