Millainen oli se henkinen kotisi, josta jouduit muuttamaan pois?

Tähän ketjuun voi tulla vapaasti haikailemaan sitä parasta asuinpaikkaa, jossa ei enää asu. Kaikki imelätkin kuvaukset ovat sallittuja. ;)



Minä kävin juuri entisellä asuinpaikkakunnallani, jossa asuin kun sain ensimmäisen lapsen. Asuimme vanhahkossa pihapiirissä, jossa oli paljon muitakin nuoria lapsiperheitä. Meillä oli siellä jotenkin niin ihanaa elämää; oltiin nuoria ja huolettomia. Naapureiden kanssa oltiin tekemisissä joka päivä, lapset leikkivät yhdessä sulassa sovussa, elämä oli pientä mutta turvallista ja mukavaa. Yksi ystävistäni asuu vieläkin samassa pihapiirissä, ja meininki on siellä vielä samanlaista. Joka kerran kun käyn hänen luonaan, vietän hetken vaan siinä pihalla muistelemassa kuinka hauskaa elämä oli.



Missään muualla en ole tuntenut olevani yhtä kotona, vaikka muissakin paikoissa, joissa olen asunut, olen saanut naapureista tuttavia ja kokenut hyviä hetkiä.