Jolulahjat

ei varmaankaan jää mitään muistikuvaa lahjakortista tai kehdosta, joten lahjoilla ei ole mitään merkitystä. Ymmärrän, että sinulle lahjat merkitsevät lapsellesi osoitettua arvostusta, ja isäsi voitti arvostuskisan 200 - 0.



Appivanhemmillasi on toistaiseksi helppoa, tekivätpä lahja-asiassa mitä tahansa, ainakin ovat tasapuolisia kaikille lapsenlapsilleen.

Meillä oli tyttö vuosi sitten 7kk. Ja sanottiin ettei tarvitse lahjoja ostaa isommin. Vaatteita, kirjoja ja musiikkialähinnä Koska eihän lapsi niistä mitään ymmärrä. Vielä tänäkään vuona ei mitään turhuuksia tullut. Muutamia leluja oltiin toivottu, lisää dubloja koska niistä lapsi tykkää, sekä nukkea. Paras lelu oli ehdottomasti nukke puuvaunuineen sekä piirustuslauta. Loput oli vaatteita ja sellaisia mistä on enemmän hyötyä äidille ja isälle.



Ja minäkin olen ainoa lapsi. Mutta olen ehdottomasti sitä mieltä että lapsi ehtii hukkua romuun ennen 10 ikävuotta jos niitä lahjavuoria odottaa.

Mielestäni tuon kehdon kunnostaminen oli herttaista.



Miksi ei saisi antaa lahjaa, joka jää antajan kotiin? Ottaen huomioon, ettet sitä edes arvostanut, niin tuskin olisit kehtoa kotiisi halunnutkaan.



Tässä lienee taas kyse kommunikoinnin puutteesta. Tiedät olevasi materialisti ja aikuisena varmasti ymmärrät, että kaikki eivät ole. Olisit siis voinut miehellesi puhua ennakkoon, että haluat tavaralahjoja lapsellenne. Näin hän olisi voinut sopia jotain järjestelyjä omien vanhempiensa kanssa (yhteinen lahja tms.). Mutta ei, mieluummin halusit "yllättyä", tällä kertaa negatiivisesti.