Tuntuuko kenestäkään muusta samalta:

En halua edes aloittaa jouluvalmisteluja ennenkuin tuon Artun kohtalo ratkeaa. Tai tuntuu väärältä ja typerältä juosta jonkun joulun kanssa tässä tilanteessa vaikken asu samalla paikkakunnalla, tunne perhettä enkä voi tehdä mitään.



Ahdistus johtuu ehkä siitä että oma poikani on saman ikäinen ja voisi hyvin olla kadonnut samalla lailla. Menee kavereidensa kanssa iltapäivisin ja meillä vanhemmilla on pitkät työpäivät. Välillä on hukassa avain ja välillä kännykkä; en osaisi edes hätääntyä muutamaan tuntiin.



Kauhistuttaa ja ahdistaa; miksei mitään löydy tai selviä? Joku joulusiivous ja seitsemän sortin tarjottavat tuntuvat niin toisarvoisilta mutta en silti pysty mitenkään auttamaan asiassa :(