Lue keskustelun säännöt.
Lasten jatkuva kinastelu vie voimat täysin.
20.12.2012 |
En voi suositella kenellekään pientä ikäeroa lapsille. Ovat samaa ikäpuolta, mutta todella harvoin leikkivät yhdessä. Jatkuvaa kinastelua ja suoranaista tappelua sen sijaan riittää, niin että minulla on hermot riekaleina kun desibelit nousee.
Riita saadaan aikaisesksi ihan jokaisesta sanomisesta, jonka toinen ymmärätää aina väärin. Tahallaan myös ärsyttävät toisiaan tai ainakin vanhempi pienempää. Tänäänkin yritin järjestellä kotia, mutta sitä huutoa ja kiljuntaa ei kestä kukaan. Ovat hiljaa ainoastaan jos katsovat tv:tä tai pelaavat jotain. Pelit on nyt jäähyllä koska niistäkin tappelevat jatkuvasti, joten ensimmäset huudot kuultiin heti kun kotiin päästiin ja kuulivat, että tänäänkään ei pelata.
Sotkevat myös koko ajan, niin että turhauttaa todella siivota täällä. Paperisilput, karkkipaperit tms. kaikki jäävät juuri siihen missä niitä on käsitelty. Ei auta vaikka komennan viemään ne pois ja lopulta vievätkin. Seuraavan kerran ne jäävät taas lattialle eli mitään ei jää päähän.
Lapset ovat poikia, onkohan tyttöjen kanssa samanlaista. Vähän "pelottaa" tuleva joululoma ja jatkuva lasten kanssa oleminen. Sitä leppoisaa yhdessäoloa on vaan niin vaikea saavuttaa kun aina jompi kumpi haastaa riitaa joko keskenään tai siitä kun minä komennan.
Kommentit (9)
, kaksi "paria" joilla on n. 2v aina ikäeroa. Isompi "pari" ei tule keskenään toimeen riitelevät, ja tappelevat fyysisestikin.Eivätkä ole ikinä tulleet toimeen. Nuorempi "pari" joilla itseasiassa ikäeroa on alle 2v, on taas leikkineet aina hyvin yhdessä, ja ovat kovasti kavereita..
luonnekysymys
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä auttaa välillä kun terästäydyn ja laitan lapset jokaisesta nahinasta ja tappelusta omiin huoneisiin eli siis pari kertaa tunnissa. Kun jaksaa olla tosi tiukkana niin parin päivän päästä helpottaa. Vähäksi aikaa, kunnes kaikki alkaa taas alusta.
Tsemppiä meille!
on pojat. Eri sukupuolta olevat sisarukset tappelevat vähiten, sitten siskokset ja pahimpina veljekset.
Meillä taas niin, että 2½ vuoden ikäerolla syntyneet siskokset tappelevat todella paljon, ihan fyysisestiki (kamppailua, painimista, repimistä, lyömistä, puremista) ja alle 2v ikäerolla syntyneet veljekset eivät oikeasti juurikaan koskaan tappele keskenään. Luonnekysymys aivan ehdottomasti. Meillä tytöt siis vilkkaita ja temperamenttisia.
Meillä niin päin, että pienempi veli tappelisi mielellään, mutta isompi on niin rauhallinen, ettei mene siihen mukaan. Veljesten hyvät suhteet on ihan isoveljen ansiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luonteet ovat kuin yöllä ja päivällä. Vanhempi on oikea energiapakkaus, aina liikenteessä ja tykkää harrastaa. Harrastaa liikuntaa ja iltoina, jolloin ei ole harrastusta, pyytää usein isää treenaamaan myös kotona ja ulkona.
Toinen poika on taas nautiskelija. Kaikista mielummin istuisi tai köllöttelisi sohvalla pelaten tai tv:tä katsoen. Tätä emme salli vaan patistamme häntäkin liikkeelle. Liikkuu ja touhuaa toki esim. ulkona, mutta on paljon rauhallisempi.
Tämä kaksikko täällä pitää elämää, niin että välillä raikaa ihan kunnolla.
Toivottavasti jossain vaiheessa rauhoittuu.
Ikaeroa miehellani ja lapsellamme on 31 vuotta, mutta kayttaytyvat kuin sisarukset - jatkuvaa harnaamista ja kuittailua. Yleensa tama paattyy siihen, etta lapseltamme menee hermo ja han lyo/potkaisee/puree isaansa (lapsi taytti juuri 7 vuotta) ja mieheni tekeytyy marttyyriksi ja alkaa vaikeroida, etta kukaan ei ymmarra hanta. Tai sitten minulta menee hermo naita kahta kuunnellessani ja arahdan molemmille, etta nyt lopetatte tuon tappelun ja kayttaydytte kuin ihmiset. Valilla tuntuu silta, etta lapsemme on henkisesti kypsempi kuin isansa. Masentavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehen lapset ihan samanlaisia. Ikäeroa 1,5 vuotta, tyttö ja poika. Pelkkää tappelua ja toisen härnäämistä. Tästä viisastuneena en aio ikinä t ehdä omia lapsia pienellä ikäerolla. "niistä on sitten seuraa toisilleen" pätee luultavasti aika harvan kohdalla. Mäkin voisin jopa pitää noista lapsista, elleivät jatkuvasti kinaisi.
1v3kk ikäerolla ja onhan se välillä nahistelua, mutta välillä aivan sydäntäsärkevän lutuista katsottavaa, kun veli on maailman tärkein aj paras ystävä. huomaan että tosiaan omalla suhtautumisella on iso merkitys ja pitäisi jaksaa olla positiivinen, no joo, aina ei onnistu/jaksa...
Tsemppiä! Ootas kun ne ovat aikuisia, voi olla tilanne toinen, eli välit muuttuvatt hyviksi, tätä minä ainakin toivon.