Olenko ihan vainoharhainen vai mitä (pettämisestä)
Mies jäi kiinni suhteesta työkaverin kanssa ja suhde loppui miehen sanojen mukaan siihen, mutta totuus oli että suhde loppu vasta muutama kuukausi sen jälkeen ja mulle valehdeltiin törkeästi päin naamaa. Me ollaan miehen kanssa yhä edelleen yhdessä syistä joita en halua nyt erotella.
Eilen mies oli normisti töissä ja haki lapsen vasta viiden pintaan koululta. Illalla sängyssä makasin pää miehen rinnalla ja oikean rintalihaksen kohdalla tuoksui sellainen vaniljainen tuoksu. Muualta mies tuoksui normaalilta itseltään. Mies sanoi, että kyseessä on hänen saippuansa, mutta kun se saippua on sellainen miesten sport-saippua, joka haisee perinteiseltä miesten dödöltä. Tuo tuoksu oli taas ihan selvästi naismainen.
En tiedä mitä ajatella. Voi olla että olen pettämisen jäljiltä niin rikki että näen ja haistan asioita joita ei ole olemassa. Tai sitten joku on maannut miehen rinnalla ja jättänyt hajuvetensä tuoksun siihen. Mies vannoo, että hänellä ei ole mitään virityksiä tällä hetkellä, mutta toisaalta hän valehteli mulle keväällä tosi törkeästi.
Mitä pitäisi ajatella?
Kommentit (9)
mutta työpäivän aikana on kyllä erittäin helppo järjestää erilaisia "lounas"treffejä ja tuoksut tarttuvat helposti.
Paska provo, koita keksiä jotain fiksumpaa.
Noin tyhmää lööperijauhantaa ei kukaan järjissään oleva usko.
Eihän tollaseen mieheen voi koskaan enää luottaa, ihan sama mitä sanoo et voi kuitenkaan koskaan olla 100% varma että puhuis totta.
ei todellakaan oo provo.
Mikä tässä on niin ylimaallisen ihmeellistä?
Sekö, että koska mua on petetty, oli ensimmäinen ajatus miehen naisellisesta tuoksusta se, että se on pettänyt mua taas?
Kuka aikuinen nainen muka käyttäisi vaniljaista tuoksua?!
epäilet, niin siihen on syynsä. Näin se vaan on.
Voimia jouluusi ap.
Meillä on kotona kaikkia kummallisia hajuja. Esim. mun kylpytakki haisee jollekin parfyymille, vaikka en koskaan käytä mitään hajusteita. Lasten vaatteissa on outoja vieraita hajuja. Samoin myös mun kotivaatteissa, vaikka pesen ne hajustamattomalla pyykinpesuaineella.
Ja minä olen kotiäiti. Olen aina kotona. Mies ei ole koskaan yksin kotona, aina on vähintään lapsetkin kotosalla.
Mielessäsi on varmasti valtavasti erilaisia ajatuksia tällä hetkellä. Voihan olla, että tällä kertaa mitään ikävää ei ole tapahtunutkaan.
Oletko päässyt juttelemaan miehsi kanssa hänen uskottomuudestaan?
Kävisitkö väestöliiton sivuilla katsomassa vinkkejä, jotka voisi viedä eteenpäon?
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_k…
Voimia uskottomuudesta toipumiseen, keskusteluun, yhteiseen elämään yrittämiseen, kaikkeen mitä elämä tuokin!
Lähipiirissä ei ole pettänyt ikinä. Syyttä ja ilman varmaa tietoa ei tietenkään kannata alkaa syyttelemään, mutta sinuna olisin hieman varpaillani. On ihan ymmärrettävää, että epäilet. Luottamuksen takaisin saaminen ottaa aikaa.