Miten suhtautua, ei taida olla kovin normi tilanne.. Seukkaan miehen kans jolla vauva

Jos ette, niin olisiko adoptio vaihtoehto?

Tuo lapsi on miehellesi todella tärkeä. Jos ei halua antaa lastaan vieraille, se kertoo minun mielestäni paljon.



Tue miestäsi ja ota lapsi vastaan avoimella ja suurella sydämellä. Puolivuotias on vielä todella pieni ja sinusta on tulossa tuolle pienelle yksi elämän tärkeistä tukipilareista.



Älä ikinä pakota miestä valitsemaan sinun ja lapsensa välillä, äläkä ole mustasukkainen lapsen isältään viemästä ajasta.



Opit varmasti kaiken sen mitä lapsesta pitää tietää, ajan kanssa ja teet jutut omalla tavallasi. Samoin tekee miehesi.



Lapsi varmasti ikävöi myös äitiään ja voi vierastaa sinua siksi, mutta älä ota sitä henkilökohtaisesti. Hankalinkin arki alkaa kyllä sujua.



Näillä ajatuksilla minä pärjäsin vastaavassa tilanteessa, mutta lapsia oli 4. :-)



Tsemppiä!

Jos ette, niin olisiko adoptio vaihtoehto?

oisko lapsen sijaisperheessä parempi toistaseks. Äidin tuntien haluu lapsen takas kunhan on paremmassa kuosissa taas, ja jos lapsi asuu meillä siihen asti, voi olla luopuminen tosi vaikeeta taas. Hankalia asioita, en ois ikinä aateluu joutuvani tällasia kelaa... Haluis niin tukee miestä ku näen kui rikki se on mut en oikei osaa :-(

AP

Ystäväni sairastui synnytyksen jälkeiseen masikseen esikoisensa jälkeen. Siinä meni lähes vuosi niin ja näin, kunnes saatiin tämä toteamaan, ettei kaikki ole kunnossa. Miehensä ja meitä kavereita oli muutama jatkuvasti siinä läsnä, oli pakko, kun tilanne olisi varmasti kärjistynyt lastensuojelun puoleen.



Ekalla lääkärikäynniltä pääsi suoraan masennusta kärsivien tukiyksikköön ja siinä on nimenomaan pointti, että lapsi/lapset tulevat mukaan äidin kanssa asumaan sinne. Äiti ja lapsi asui puolisen vuotta tuolla yksikössä. Pääsivät välillä lomille kotiin ja isän luo ja isäkin satunnaisia kertoja pääsi tuonne kodinomaiseen yksikköön yöksikin.



Tää oli Helsingissä 5 vuotta sitten, ja heille perhe on kasvanut ja upeita tyyppejä tänä päivänä, elämä sujuu hyvin.



Eli sitä ajan takaa, että jos tilanne on äidillä päällä nyt, niin eihän se toipuminen välttämättä vie kauan. (tai sitten vie!) Hurjaa ajatella, että masennuksen takia menettää lapsen mahdollisesti loppuelämäkseen.



Onhan se teillekin äkkitilanne alkaa perheeksi pienelle. Toisaalta isä on paras vaihtoehto. Toki vaatiihan pienen hoito myös sun osallistumistasi.



Voimia vaikeaan päätökseen, päätätte mitä hyvänsä. :)

Pysyvät turvalliset aikuiset ovat erittäin tärkeitä vauvan kehitykselle. Masentunut äiti ei pysty hyvään vuorovaikutukseen lapsen kanssa, vauva on saattanut jo siitäkin kärsiä.

Ei kai teillä ole muuta mahdollisuutta kuin ottaa lapsi luoksenne - miehesi on lapsen isä, tai sitten adoptio jos lapsen vanhemmat haluavat luopua hänestä pysyvästi. Lapsen kannalta on tärkeää, että häntä ei sysätä lastenkotiin - äidille - isälle - sijaisperheeseen - äidille - lastenkotiin jne.

Vastuullinen ja iso muutos toki on teillä poikaystävän kanssa edessä, kaikkea hyvää siihen.



Rakasta ja helli ja hoida pienokaista kuin omaasi, ja huomaat, että saat paljon pieneltä vastalahjaksi. Miltä susta itsestäsi tämä kaikki tuntuu?

no jos olis omalla kohdalla tuollainen tilanne niin ilman muuta ottaisin vauvan meille. On hänen tulevaisuuden kannalta huomattavasti parempi olla teidän kanssa kuin jossain laitoksessa tai huostaanotettuna (jolloin ne lähiakuiset voivat vaihtua tiheämmin...)



se vaan teidän pitää nyt sostoimen kanssa miettiä, että miten pitkään alkuun tämä teillä asuminen olisi (ja sitten tilanteen uudelleen tarkastelu). Siitä ei nimittäin varmaan sitte tule mitään jos äiti joka toinen viikko tulee itkemään teiltä lasta takaisin itselleen jne. vaan hänen olis nyt hoidettava itsensä kuntoon. Kukaan ei voi ennustaa miten kauan se vie...ja edes että tapahtuuko sitä koskaan. Lapsen etua on toki nyt se, että te olette olleet kuvioissa eli olette läheisiä ja tuttuja jo koko hänen elämänsä ajalta eli muutos ei ole niin radikaali kuin joutua täysin ventovieraiden hoiviin.

Kokeilkaa jonkun aikaa lapsen kanssa, saahan sen sijoituksen tehtyä sitten myöhemminkin, jos ei suju. Luopumista se on sijoitukseenkin antaminen, ihan varmasti antaa sitten aikanaan mieluummin takaisin äidilleen kuin lasten-/perhe-/sijaiskotiin. Tai voihan hän jäädä lähihuoltajaksikin.

Ehkä alpsen kannalta olisi parempi, etteivät hoitajat vaihdu koko ajan. jotta voi turvallisesti kiintyä hoitavaan aikuiseen. Eli siis jos isä ottaisi lapsen, kun olisi lapselle tuttu hoitaja ja lapsi jo vrmasti valmiksi kiintynyt häneen.

pärjäisittekö muuten, sasitteko hoitoapua tarvittaessa ym.

Ja myöhemmin jos/kun äiti haluaa lapsen niin varmasti se huoltajuus voidaan jakaa niinkin että miehesi jatkaa lähivanhempana, jos se teistä tuntuu parhaalta, ja jos äiti syostuvanen. Ja miksei lapsen ollessa vanhempi niin huoltajuus voi olla 50/50.

Oma mahdollinen luopumisentuska on huono syy antaa sijoitukseen. Mutta on se vauva arki niin rankkaa ja sitovaa, että kyllä sen lapsen hoidon toisaalta mielelläänkin jakaa taas äidin kanssa kuin voi. Ihan syystä se äiti on väsähtänyt ja tarvii ehkä jatkossakin jaksaakseen tasaisempaa vastuunjakoa, kuin teillä oli.



Jos teistä ei ole vastuunottoon, niin antakaa sijoitukseen, mutta huomioikaa, ettei tilanne ehkä koskaan palaa sellaiseksi kuin toivotte. Lapselle parasta on, että hoitajat vaihtuvat mahdollisimman vähän.

eikö äidillä ole kuitenkin mahdollisuus muuttaa ensikotiin tai vastaavaan tukiyksikköön olettaen, että hän haluaa todella hoitaa itsensä nyt kuntoon?? kun olette sostoimen kanssa tekemisissä niin kannattaa muistaa, että ne tuppaa ajattelemaan myös rahaa (eikä välttämättä sen äidin ja lapsen parasta). Jos sos.toimi saa lapsen teidän hoiviin niin sehän ei maksa heille mitään, mutta esim tuollanen tukiyksikköpaikka maksaa sosiaalitoimelle aika mukavan summan..



vaatikaa siis saada nyt keskustella näistä asioista ja se ensikoti/tukiyksikkö pitäisi löytyä myös palveluista. Jos siihen äiti ei ole suostuvainen niin sitten teidän kotiin.

Jos ette, niin olisiko adoptio vaihtoehto?

oisko lapsen sijaisperheessä parempi toistaseks. Äidin tuntien haluu lapsen takas kunhan on paremmassa kuosissa taas, ja jos lapsi asuu meillä siihen asti, voi olla luopuminen tosi vaikeeta taas. Hankalia asioita, en ois ikinä aateluu joutuvani tällasia kelaa... Haluis niin tukee miestä ku näen kui rikki se on mut en oikei osaa :-(

AP

kuitenkin sen VAUVAN parasta, ettekä omaanne, senkin itsekkäät perseet.

EIköhän sen VAUVAN olisi paras olla oman isänsä luona, vaikka äitylipuolta ja iskää sitten vähän itkettäisi jos vauva siirtyisikin takas äidilleen.

Eikä se ole mitenkään sanottua, että siirtyy, ainakaan jos ette tahdo niin. Ei ole vauvan etu, että sitä pompotellaan kodista toiseen.

Ystäväni sairastui synnytyksen jälkeiseen masikseen esikoisensa jälkeen. Siinä meni lähes vuosi niin ja näin, kunnes saatiin tämä toteamaan, ettei kaikki ole kunnossa. Miehensä ja meitä kavereita oli muutama jatkuvasti siinä läsnä, oli pakko, kun tilanne olisi varmasti kärjistynyt lastensuojelun puoleen.

Ekalla lääkärikäynniltä pääsi suoraan masennusta kärsivien tukiyksikköön ja siinä on nimenomaan pointti, että lapsi/lapset tulevat mukaan äidin kanssa asumaan sinne. Äiti ja lapsi asui puolisen vuotta tuolla yksikössä. Pääsivät välillä lomille kotiin ja isän luo ja isäkin satunnaisia kertoja pääsi tuonne kodinomaiseen yksikköön yöksikin.

Tää oli Helsingissä 5 vuotta sitten, ja heille perhe on kasvanut ja upeita tyyppejä tänä päivänä, elämä sujuu hyvin.

Eli sitä ajan takaa, että jos tilanne on äidillä päällä nyt, niin eihän se toipuminen välttämättä vie kauan. (tai sitten vie!) Hurjaa ajatella, että masennuksen takia menettää lapsen mahdollisesti loppuelämäkseen.

Onhan se teillekin äkkitilanne alkaa perheeksi pienelle. Toisaalta isä on paras vaihtoehto. Toki vaatiihan pienen hoito myös sun osallistumistasi.

Voimia vaikeaan päätökseen, päätätte mitä hyvänsä. :)

masennustaan alkoholilla ja vetelee kännejä pienen vauvan ollessa vastuullaan.

Uskomatonta miten monet näkevät aina vain aikuisen edun, eivät lapsen.

Ehdottomasti lapsi isälleen ja sinulle!Näin hän pääsee ihmisten luo,joihin on jo todennnäköisesti ehtinyt kiintyä tai tottua jollain lailla.Jos lapsi sysätään huostaan,niin siellä on vastassa vieras ihminen ja lapselle tulee varhainen hylkäämistrauma kun omat vanhemmat häviää kuvioista. Lapsen pitäisi tavata äitiään säännöllisesti isällä asuessaan. Ja ainahan isä voi hakea huoltajuutta itselleen.Ehkä hänestä tehdään pysyvästi lähivanhempi jos äiti ei pysty jatkuvasti pitämään huolta lapsesta.

Miksi sijaisvanhempi olisi parempi kuin oma vanhempi jos oma vanhempi terve ja muutenkin täyspäinen. Jos siis poikaystäväsi järkevä ja vastuuntuntoinen, niin ilman muuta hän on parempi.



Isän hylkäys tässä tilanteessa olisi lapselle kova pala purtavaksi isompana, miksen kelvannut isälle.



Sinun ap pitää itse miettiä, että kuinka valmis olet sitoutumaan poikaystävääsi. Jos olet epävarma, niin kannattaa tarkoin harkita haluatko jatkaa. Olisi todella ruma temppu antaa vauvan ensin kiintyä sinuun äitipuolena ja sitten kadota.



Nämä on isoja ja vaikeita asioita. Tässä mitataan aikuisuutta.

huostaanotto uhkaan, vaan tää äitin runsas alkoholin käyttö, jota nyt sitte perustelee tolla diagnoosillaan. Ja oli suoraan sossuile sanonu, ettei jaksa lapsen kans nyt (tekee hampaita ilmeisesti niin valvottaa paljon öisinki) eikä itekkään halua mihkään ensikoteihin tmv.



Siis äitin tahto on, että lapsi muualle kunnes hän voi itse taas paremmin. Vaava on ollu meillä max viikonloppuja yhteen menoon, on menny ihan hyvin aina mutta silti epäilyttää meitä molempia onko meistä koko aikaa huolehtimaan pienen tarpeista. ollaan aika nuoria ja lapsi asioissa kokemattomia kumpiki. Sossuki oli miehelleni sanonu et sijaisperheet on hyviä lasten kasn ja ne valitaan tosi huolella, ja silti saa biologiset vanhemmat olla tiiviisti yhteyksissä lapseen.AP

Jos teistä ei ole vanhemmiksi, vauvaparka joutuisi lähtemään teiltä seuraavaan perheeseen. Jos ette tule jaksamaan, valitkaa sijaisperhe. Älkää pomputelko vauvaa sinne tänne.

No nyt kysytään sitä, että kantaako poikaystävä tekojensa seuraukset. Jos seksiä harrastaa, lapsia voi syntyä. Ja silloin niistä pitää huolehtia.



Kykeneekö ap miehesi elättämään itsensä?

No nyt kysytään sitä, että kantaako poikaystävä tekojensa seuraukset. Jos seksiä harrastaa, lapsia voi syntyä. Ja silloin niistä pitää huolehtia. Kykeneekö ap miehesi elättämään itsensä?

Eli pitäskö toisen meistä jäädä kotiin vaavan kans jos se meille tulee vai voiko noin pineiä ees laittaa hoitoon?

Niinku oiskin se kristallipallo ni näkis onko meistä tähän vai ei...Just nyt ei oo kumpikaan varma mut huvikseen ei kyllä vaavaa kukaan tässä "pallottele".Tän äitin tilanne nyt vaan tuli aika yllätyksenä, oli niin tosissaan ja onnessaan lasta tekemässä ettei ikinä uskottu et tämmönen tilanne ois eessä. AP

Kerta lapsi on ollut teillä, ymmärrät varmaan kuinka pieni tämä on? Osaisitko kuvitella näin pientä päiväkotiin? Tuskimpa. Näin pienelle lapselle vieras hoitopaikka on myös turvaton. Alle 9kk vanha ei suomessa voi mennä päiväkotiin. Vielä 9kk vanhakin on tänne turhan pieni, vaikkakin sen ikäisen voi jo laittaa hoitoon.

Lapsen hoitoon ei riitä, että lapsella on ruokaa ja puhtaat vaatteet. Vaipat vaihdettuna. Lapsi tarvitsee turvallisen ympäristön, läheisyyttä, pysyvät aikuiset elämäänsä, huomioimista, rajoja ja rakkautta kehittyäkseen myös henkisesti terveeksi. Suosittelisin, että otat selvää lapsen tarpeista, ja kasvatuksesta ennenkuin teette päätökseen.

Googlaa vaikka aluksi "Lapsen kiintymyssuhde". Todennäköisesti masentunut äiti ei ole pystynyt tarjoamaan vauvalle kaikkea mitä vauva olisi tarvinnut. Tässä tilanteessa te olette ratkaisevassa asemassa. Teidän pitää pystyä huolehtimaan lapsesta, ja olla lapselle ennen kaikkea läsnä. Vastaamaan itkuun ja hymyihin. Puhumaan lapselle, olemaan tämän seurassa. Hellimään. Halaamaan. Antamaan sitä rakkautta, mitä masentunut äiti ei pystynyt.



http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/vanhemmuus_ja_kasvatus/lap…



Lasten kasvattaminen ei ole mitään ydinfysiikkaa. Maalaisjärki, ja hieman "äidinvaistoa" riittää (mitä löytyy varmaan melkein jokaisesta Ihan ilman omaakin lasta). Kirjatiedostakaan ei ole haittaa. Siispä rohkaisen ottamaan asioista selvää. Rohkaisen myös kysymään niin neuvolasta, kuin lastensuojelusta apua. Monille äitiryhmille, esim. nuorille äideille on monia vertaistukiryhmiä yms. joista voisi olla sinulle iloa. Lastensuojelu/neuvola auttaa varmasti etsimään teille mahdollisia paikkoja, mistä tukea vanhemmuuteen.



Teette hienon päätöksen, jos päätätte tarjota tälle pienelle mahdollisuuden turvalliseen perheeseen teidän kanssa. Päätös luopua, ja antaa sijoitukseen on ihan yhtä hieno. Tunnistamalla omat voimavarat, pelastatte pienen edestakaisen riepottelulta.