Masentuneet pienten lasten äidit. Jäättekö sänkyyn makaamaan?
Kuka hoitaa lapset? Vai nousetteko naama irvessä ylös ja hoidatte lapset joten kuten?
Kommentit (12)
En mä naama irvessä hoida, mutta tulee oltua aika paljon koneella.
koska en tosiaankaan makaa sängyssä koko aikaa. Mutta lapset kun on pakko hoitaa. Terkka sanoi, että tosi masentuneet ei jaksa edes nousta sängystä ylös. Sanoi myös, että hyvä kun kerroit masennuksestasi niin ei jäädä ihmettelemään, jos hyppäisit sillalta alas. Minä en myöskään itke koskaan. En asu Suomessa.
ja hormonaalisen ehkäisyn aloittamisella yhteyttä. Monesti masennusoireet johtuvat e-pillereistä. Myös paska mies aiheuttaa masennusoireita.
Ne teki mut tosi vihaiseksi, joten lopetin ne. Masennus tuli vasta pari kuukautta kokeilun jälkeen.
ja hormonaalisen ehkäisyn aloittamisella yhteyttä. Monesti masennusoireet johtuvat e-pillereistä. Myös paska mies aiheuttaa masennusoireita.
masennusjaksojen aikaan hoidan kuitenkin normaalisti lapset. oman ajan vietän sitten ennemmin leväten tai koneella, enkä tee mitään hyödyllistä. ja pikku-kakkosen ajan saatan levätä. jos vaikuttaisi siltä ettei jaksa nousta ollenkaan sängystä niin siinä vaiheessa täytyisi sitten mennä pian lääkärille hakemaan lääkitys.
en voi todellakaan jättää vauvaa huutamaan sänkyynsä tai jättää taaperoa ruokkimatta, vaikka tekisi mieli vain kuolla.
tuo ulkomailla asuva ap
en voi todellakaan jättää vauvaa huutamaan sänkyynsä tai jättää taaperoa ruokkimatta, vaikka tekisi mieli vain kuolla.
tuo ulkomailla asuva ap
pääsisitkö käymään toisella lääkärillä? mieluiten ammattitaitoisella psykiatrilla. saisit apua, ja sitä tarvitset ja mielellään nyt eikä sitten kun et enää kykene lapsista huolehtimaan.
olen pakkotanut itseni huolehtimaan lapsista (välillä tyyliin hampaat irveellä) olen pelännyt että jos ns. romahdan, niin elämäni viedään multa pois...
näyttelemällä normaalia uskon tämän pikkulapsivaiheen menevän ohi ja sit tulee uusia, parempia aikoja...
ja nytkin on välillä oikeasti mukavaa, että koko aikaa ei tartte näytellä.
Yksi lapsi (onneksi!). Yritän olla hermostumatta itkuun. Miehelle vauvan syntyminen ei tunnu olevan iso juttu ja jatkaa elämää samaan malliin. Lauantaina piti käydä ohimennen kaverilla ja lopulta päätyi ryyppäämään ja tuli kotiin vasta puolilta päivin. Vastaavia tapauksia on tapahtunut ennenkin. Mies ei kuuntele. Olettaa minun hoitavan koko kämpän alkaen ruokaostolsista päättyen pyykinpesuun. Tietää masennuksestani. Käyn terapiassa ja syön lääkkeitä. Sitten ihmettelee kun minulla ei ole fiiliksiä seksiin. Kyllä, harkitsen avioeroa.
Mies ei muuten ollut tuollainen ennen lapsen syntymää. Tai no, vietti kyllä paljon aikaa kavereiden kanssa, mutta osallistui aivan yhtä paljon kotitöihin. En tajua:(
Lapset hoidan, itseäni en. Jos lapsia ei olisi, en varmaan nousisi sängystä ollenkaan.
Onneksi lapsista on toisilleen seuraa sillä välin kun äiti löhöää sohvalla läppäri sylissä...
Sairasti masennusta molempien lasten vauva ja taaperoaikana. Ekaa en edes itse tajunnut ennen kuin jälkikäteen, toiseen sain lääkkeet. Hoidin lapset kyllä fyysisesti, rutiinien avulla täälläkin mentiin: aamupesu, puuro, puistoon, lounas, päiväunet jne. Pyykkikoneen ja tiskikoneenkin sain päälle ennen kuin puhtaat astiat tai vaatteet loppuivat.
Mutta siihen se sitten jäikin. En jaksanut olla läsnä lapsilleni. En puhunut heille. Itkevää lasta kannoin olalla pepulle taputellen, kun en pystynyt katsomaan, mutta tiesin, että lasta kuuluu pitää lähellä. En jaksanut pitää omista sosiaalisista suhteista huolta. Neljän seinän sisällä hajosi pää, joten rahaa meni vaikka kuinka paljon, sillä lähdin lasten kanssa usein shoppailemaan - yleensä jotain kivaa lapsille.
ollessa pieni. Tai masennus alkoi jo raskausaikana, ja kun lapsi syntyi luulin sen menneen ohi, mutta ei se ollut niin. Sen sijaan masennus muutti muotoaan, jotenkin tukeuduin siihen lapsen hoitoon, rakensin tarkat rutiinit, joita noudattamalla selvisin. Miehelle se oli vaikeaa, kaiken kun piti mennä niiden rutiinien mukaan, tai mikään ei onnistunut ja menin sekaisin.
Eka lapsi kyseessä, ja tuon masennuksen vuoksi ei toista lasta sitten tullut koskaan tehtyä =(. Vaikka se menikin sitten aikanaan ohi, lopullisesti tosin vasta kun lapsi oli melkein 4 v. ja tajusin, mistä on kyse, ja hain siihen apua.