Lastensuojelun avohuollon tukitoimet ovat huijausta

Lastensuojelun avohuollon tukitoimi- jotain jota perhe ei halua, tiedä tai koe saavansa?



"Lastensuojelussa asiakkaalle ei usein kerrota onko asiakas asiakas, mistä asiakkuus on alkanut , minkä takia, mitä asiakkaalta odotetaan tai miten asiakkuuden voi lopettaa.



Joissain kunnissa esim. Oulussa on ollut käytäntö, että esim. toimeentulotukea lasten harrastuksiin hakeva vanhempi merkitään automaattisesti lastensuojelun asiakkaaksi ja lapsen harrastukseen myönnetty toimeentulotuki lastensuojelun avohuollon tukitoimeksi, joka on siis mitä hyvänsä mitä sosiaalityöntekijä keksii sen olevan riippumatta perheen tarpeista tai edes siitä haluaako, tietääkö tai kokeeko perhe saavansa "tukitoimia".



Kun tällaiseen sala-asiakkuuteen yhdistyy kouluttamaton sosiaalityöntekijä ilman vastuu- ja korvausvelvoitteita, rajoittamaton tiedonsaantioikeus ja ala-arvoinen dokumentointi vailla asiakkaan korjausoikeutta ja mahdollisuutta puolueettomaan tutkintaan ja oikeudenkäyntiin, katastrofi on valmis.

Ala-arvoisen ja asenteellisen dokumentoinnin tuottama rikkinäisen puhelimen efekti vain pahenee kun soppaa hämmentämään kutsutaan muiden ammattien edustajat.



"Avohuollon tuen laatua kuvaa hyvin eräs kokenut lastensuojelun virkamies, joka lastensuojeluseminaarissa totesi, ettei hän ole koskaan ymmärtänyt, mitä avohuollon tukitoimet tarkoittavat."

http://www.knuutilaki.net/node/42



Sen paremmin sosiaalityöntekijät kuin asiakkaat eivät tiedä eivätkä tunne avohuollon tukia. Siksi, koska niitä ei ole.

Avohuollon tukitoimia ei ole olemassa koska lastensuojelijat eivät edes miellä tehtäväkseen perheiden tukemista eikä heillä näin ollen ole kykyä eikä halua keksiä tuen muotoja.



Talentian ja Lastensuojelun keskusliiton tekemän selvityksen mukaan lähes puolet sosiaalityöntekijöistä ilmoitti, että ennaltaehkäisevään lastensuojeluun ei ole lainkaan aikaa. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden aika kuluu lastensuojeluilmoitusten perkaamiseen ja negatiivisen näytön etsimiseen perheistä huostaanoton aikaansaamiseksi tai jo tehtyjen hätiköityjen sijoitusten oikeuttamiseksi.



Lastensuojelulaki kuitenkin velvoittaa antamaan asiakkaille avohuollon tukitoimia ennen huostaanottoon ryhtymistä. Sosiaalityöntekijät kiertävät lakia siten, että lastensuojelun avohuollon tueksi merkitään muiden hallinnonalojen palvelut; päivähoito, erityisopetus tai asiakkaan itse käyttämät normaalipalvelut esim. työvoimatoimiston palvelut.



Tosiasiassa lastensuojelu ei tarjoa asiakkailleen, sen paremmin vanhemmille kuin lapsillekaan tukea, ainoastaan ( hatarin perustein tehtyjä) hallinnollisia vapaudenriistoja ( huostaanotot) ja niihin tähtääviä seulonnan ja kontrollin muotoja ( perhetyö).



Usein avohuollon tukimuodoksi nimetään perhetyö. Se on kaikesta konkreettisesta kodinhoidollisesta ja muusta käyttökelpoisesta avusta riisuttu lastensuojelun valvonnan muoto, jossa perhetyöntekijöiksi kutsutut viranomaiset tulevat pareittain koteihin kirjaamaan usein asenteellisia ja pahansuopia havaintojaan, joita ei yleensä näytetä asiakkaille ja joita käytetään todisteina huostaanotto- oikeudenkäynneissä. Perheet eivät miellä perhetyötä tuen vaan valvonnan ja tarkoitushakuisen leimaamisen muodoksi. Useat perhetyötä vastaanottaneet varoittavat toisia perheitä siitä. Oikeusoppineiden mukaan perhetyötä voi pitää perheiden oikeusturvariskinä.



Kun jo asiakkuuden ja tiedon kriteerit ovat näin epäselvät ei ole ihme, että lastensuojelun piiriin on tilastoitu lähes 100 000 lasta. Tällä kyseenalaisella tilastotiedolla sitten ratsastavat ja rahastavat monikansallisiksi piiloyrityksiksi muuttuneet ja muuttuvat lastensuojelubisneksessä toimivat järjestöt .