Me ollaan jotenkin hylkiöperhe, emme vaan löydä ystäväperheitä :-(

täällä toinen samanlainen hylkiöperhe. tavataanko.



nimimerkillä: siis oikeesti.

ja heitäkin tapaamme hyvin harvoin, erikseen. Ehkä kerran vuodessa. Emme voi esim. järjestää juhlia, koska emme tunne ketään.

Laitetaanko tähän vielä mistä päin ollaan, jos vaikka yksinäiset vois tavata?



Me ollaan Turun seudulta.

Miksi pitää löytää perheitä? Onko teillä muuten kavereita? Mulla on omia kavereita joilla on lapsia, heidän kanssa tavataan usein ilman miehiä. Oikeastaan mun miestä ei kiinnosta mun kaverit. Ei oteta paineita.

Miksi pitää löytää perheitä? Onko teillä muuten kavereita? Mulla on omia kavereita joilla on lapsia, heidän kanssa tavataan usein ilman miehiä. Oikeastaan mun miestä ei kiinnosta mun kaverit. Ei oteta paineita.

Ja minusta olisi lapsillekin "normaalia" kasvatusta, jos kyläiltäisi muissa lapsiperheissä nimenomaan perheinä. Ihan sellaista rentoa yhdessäoloa kaipaisin, kuten linnanjuhlien seuraamista yhdessä, kokkailua, pelailua, miksei mökkeilyäkin. Muualta kun olemme Helsinkiin muuttaneet ja sitä ennen vielä muutaman vuoden ulkomaillakin asuneet, niin ei oikein ole ystäviä ehtinyt tulla. :(

Nostan samalla...

Käyks lapseton kaveriks Tampereelta?

Laittaa jonnekin ilmoituksen, vaikka kaupan ilmoitustaululle tai sähkötolppaan, että seuraa kaipaavat perheet voisivat tavata leikkipuistossa tiettynä päivänä ja vaihtaa sitten siellä yhteystietoja ja aloittaa kyläilyt ja tutustumiset?



Tapaamispaikkahan voi olla myös kahvila, urheilukenttä, ihan mikä vaan. Tai joku nettisaiti /fb, jossa voi sopia leikkitreffejä lapsille ja kahvitteluseuraa aikuisille.

Laita kutsuun: myös vanhemmille kahvia ja kakkua. Tainvoitte pitää pikkujoulut tai ystävänpäivän bileet, laskiaisriehan tai mitä vain. Siitä se lähtee.

niinpä niin, kuulun myös näihin,  ei ystäväperheitä. viimeksi eilen kutsuin lapseni kaverin meille leikkimään ja kutsuin samalla äitiäkin, että olet myös itse tervetullut, jos sopii kuvioon. Vastaus tuli, kiitos Laura (siis se lapsi) tulee mielellään leikkimään.

Lapseni paras ystävä asuu naapurissamme, mutta he eivät selvästikään halua pitää meihin mitään yhteyttä, tervehtivät jäykän muodollisesti, mutta siinä kaikki. Tuntui pahalta, kun näin, että toinen perhe päiväkodista oli kutsuttu heille kylään (ja eivät tunteneet ennestään, koksa tämä toinen kiinnostava perhe aloitti päiväkodissa myöhemmin).

sitten tapasin yhden äidin, joka kutsui meitä heille leikkimään kun törmäsimme kaupassa. Soitin hänelle useamman kerran, mutta hän ei koskaan vastannut puhelimeen. Tajusin kyllä, että kutsu oli tyyliin "älkää vain tulko meille".

Olen ihan tavallinen ihminen, mutta en erityisen kiinnostava enkä suosittu, joten olen päättänyt lopettaa ystäväperheiden metsästyksen. Ei onnistu. Ja kaikista kamalimpia ovat mielestäni tyypit, jotka tuppaavat itseään, sellaiseksi en halua.

Mun miestä perhe tapaamiset ei kiinnosta, se ei halua sekoittaa ystäviä ja perhettä. Kerran vuodessa saan raahautua sen yhden yhteisen tuttujen luokse, tunnettiin ennenkuin kummallakaan lapsia. Muuten hengaan aina yksin lapsen kanssa, olis kiva joskus tehdä jotainmuutenkin kuin kahdestaan

Täällä myös yhdet, Espoosta. Erityisesti olisi kiva matkailla tai mökkeillä perhekavereiden kanssa. Mutta ei, ei onnistu. 

Meilläkään ei ole perhekavereita mutta luulen tietäväni miksi

-emme juo alkoholia juuri ollenkaan. Lastan ollessa paikalla max lasi viiniä.

-meillä 4 lasta eli rajoittaa jo tosi paljon esim yökyläilyä, koska lapset iältään 5-14v

-nuoremmat lapsemme ovat tosi nirsoja syömään

-minä ja kaksi lasta olemme kasvissyöjiä

Just alkoholi, kaiken pahan alku ja juuri.  Näin se on ja tulee olemaan.

Meillä on 3 lasta 10, 12 ja 14 v.Meillä on monia ystäväperheitä. Vietämme paljon aikaa yhdessä ja lomailemmekin yhdessä. Käytämme myös alkoholia humaltumiseen asti.

Lapsilla menee koulut hyvin, harrastukset. Kavereita on. 

[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 19:09"]niinpä niin, kuulun myös näihin,  ei ystäväperheitä. viimeksi eilen kutsuin lapseni kaverin meille leikkimään ja kutsuin samalla äitiäkin, että olet myös itse tervetullut, jos sopii kuvioon. Vastaus tuli, kiitos Laura (siis se lapsi) tulee mielellään leikkimään.[/quote]

Jos käytät tuollaista sanamuotoa, tulee mieleen että voit tulla itsekin, "katsomaan mihin ja kenen seuraan lastasi tuot". Jos taas kirjoitat esim. "Haluaisitko tulla itsekin kahvittelemaan, olisi mukava tutustua." niin viesti on selvä.