Kuoppainen yhteinen taival ennen suhdetta? Kertokaa kokemuksianne!

enkä osaa mitenkään neuvoa... :(

Mulla on ihan järkyttävä turhautuminen ja alakulo siitä että miten voikin mennä niin pieleen joku itselle ihan valtavan tärkeäksi muodostunut "kuvio". Siis omalta osaltani en pidä takkuista alkua minään ongelmana lopulta, koska puhe kyllä korjaisi väärinkäsityksiä ja saisi aikaan luottamuksen ja ymmärryksen, mutta sitten jos molemmin puolin on ollut vetäytymistä, yritystä, vetäytymistä, yritystä niin kun ei tunnu ikinä oikein osuvan yhtäaikaa kohdilleen se yritys. Hankalaa.



4

Näin hankalia olosuhteita ei monella voi olla, mutta haluan uskoa, että jokainen käänne on tärkeä, oli lopputulos sitten mikä tahansa. Minä pidän tätä juttua myös hirveän tärkeänä ja toivon todella, että vastoinkäymisistä huolimatta lopputulos voisi olla meidän molempien kannalta tyydyttävä.

Mulla on ihan järkyttävä turhautuminen ja alakulo siitä että miten voikin mennä niin pieleen joku itselle ihan valtavan tärkeäksi muodostunut "kuvio". Siis omalta osaltani en pidä takkuista alkua minään ongelmana lopulta, koska puhe kyllä korjaisi väärinkäsityksiä ja saisi aikaan luottamuksen ja ymmärryksen, mutta sitten jos molemmin puolin on ollut vetäytymistä, yritystä, vetäytymistä, yritystä niin kun ei tunnu ikinä oikein osuvan yhtäaikaa kohdilleen se yritys. Hankalaa.

4

Tavallaan lohdullista ajatella, että joku muukin painii tällaisten kanssa. Meillä on niin, että olen aiemmin kertonut miehelle tunteistani, jonka jälkeen en ole osannut enää kohdata häntä. Nyt kun olin itse kerännyt itseni ja päätin että näytän miehelle taas tunteeni enkä vetäydy pois, mies käyttäytyi ihan eri tavoin kuin ennen: ihan kuin olisin ilmaa. Ilmassa oli myös ehkä tahallista mustasukkaisuuden herättämisen yritystä, tai sitten olen muuttunut hänelle ilmaksi.

Kerro sinä lisää tuosta teidän yrittämisestä ja vetäytymisestä, haluaisin niin mielelläni kuulla!

ap

Että tavallaan voi halutessaan ajatella nähneensä unen, sen verran olemattomiin voi toinen vetäytyäkin. Mutta kun yritystäkin oli, tai kai sen voi senkin sitten halutessaan nähdä monella tavalla. :( Mutta minä siis itse tosi positiivisena ihmisenä ihan näin perusluonteeltani kuitenkin olen sitä mieltä että jotain erityistä siinä edelleen on, mutta on vaan sellainen ikään kuin kohtaamattomuus kun on ollut yritys ja vetäytyminen jne. Tiedätkö? Mutta nyt vaan täytyy itse yrittää olla se joka ei ainakaan olisi se vetäytyvä, jos nyt enää mitään on.

5

Minäkin välillä epäilen itseäni ja sitä, olenko kuvitellut kaiken. On outoa, kun toinen voi käyttäytyä kuin mitään ei olisi ollut, niin olen tosin tehnyt itsekin ja vain siksi, kun olen mennyt niin kipsiin tilanteessa. Tsemppiä sinulle! Kannattaa ottaa asia rohkeasti puheeksi, niin minäkin aion, kunhan taas joskus saan tilaisuuden...



Löytyykö lisää kokemuksia aiheesta?



ap

Seurustelin nuorena teinityttönä ikäiseni pojan kanssa. heti alusta alkaen oli jos vaikka mitä pientä.

Silti en tajunnut, mentiin kihloihin, tehtiin lapset. Olin parikymppinen vähän yli ja lapsia kaksi, kun tajusin ja erosimme (avoliitto). Avioliittoakin mietittiin kun odotin ensimmäistä ja siitäkin tuli vääntöä.



meidän arvomaailmamme, unelmamme ym eivät vaan kohdanneet, ne oli jo alun pitäen erilaiset, mutta kun ei niin nuorena osaa katsoa kovin pitkälle, eikä näe.. uskoin minäkin, että voitamme vaikeudet ja plaaplaa mutta ei sitä vääntöä loputtomiin jaksanut, noin 10 vuotta kuitenkin :)



Tämän nykyisen miehen kanssa on myös ollut vääntöä. Aihe on ollut uusperheellisyyteen, hänen exäänsä ja hänen lapsiinsa liittyvää sekä anoppiin. Mutta mies itsessään oli se, minkä kanssa halusin elää, meillä kahdella meni ihan hyvin... naimisiin menoa mietin pitkään, mutta ajatelin, että menen naimisiin tämän miehen kanssa, en hänen vanhempiensa, sukunsa enkä hänen lastensa kanssa. Enkä sen exän.



mutta niin vain kävi, että koko paketti tuli. Mies ei osannut rajata meidän perheen ja parisuhdeen ulkopuolelle, vaan antoi näiden kaikkien tulla väliin. En nyt viitsi kertoa yksityiskohtia.





Olemme eronneet.



Ihan noin viisana vinkkinä: kun teot ja puheet ovat ristiriidassa, luota tekoihin.



Tekoja ovat myös sanat, tai se, mitä ei sanota.



Tekoja on myös se, että jättää tekemättä jotain.



Jos kumppani kertoo: minä ajattelin... se on eri asia kuin se, mitä ulospäin näkyy. Jos ei pysty näyttämään tekojen tai edes puheen tasolla sitä, mitä ajattelee, niin ihan turha on tulla kertomaan, miten ajattelee toisen parasta ja kaikea hyvää ja ihanaa, kun samanaikaisesti kahvataa kosketusta, ei halua keskustella mistyään, ei halua viettää yhteistä aikaa, ei auttaa jos on pulassa.



Silloin se ei ole todellista.



En suosittele suhdetta tai avioliittoa, jos alkutaival on ihan peruasioissa vääntämistä ja hankalaa.

Ne on loppujen lopuksi hyvin pieniä asioita, joista hälytyskellot alkaa soida ja niitä kannattaa kuunnella. Ottaa etäisyyttä ja miettiä, millaisia asioita ja tapahtumia on ollut. Jos on kovasti ristiriitaa, kysymyksiä, en suosittele, sillä ei se kummemmaksi muutu sitten, kun suhde arkipäiväistyy ja pitäisi sietää toista - jos jo alkurakkauden huuma on takkuista, ei se siitä tasaannu myöhemminkään.



Turha pilata omaa elämäänsä yhden äijän takia. Niitä tunteita on olemassa ja muitakin miehiä, joiden kanssa elon kulku jo alust aasti hepompaa.

se alku voi olla monesta syystä hankala. Suuret tunteet ja siksi enemmän sekoilua!

se alku voi olla monesta syystä hankala. Suuret tunteet ja siksi enemmän sekoilua!

teinitekstiä, teiniajattelua. Kun on elänyt enemmän, mennyt tunteidenkin mukana, huomaa, että jos alku on mistään tahansa syystä takkuinen, ei se sen kummoisemmaksi muutu jatkossakaan.

se alku voi olla monesta syystä hankala. Suuret tunteet ja siksi enemmän sekoilua!

teinitekstiä, teiniajattelua. Kun on elänyt enemmän, mennyt tunteidenkin mukana, huomaa, että jos alku on mistään tahansa syystä takkuinen, ei se sen kummoisemmaksi muutu jatkossakaan.

Oli tuollaista erittäin hankalaa alkua ja sitten loppua ja sitten taas alkua..jne... Lopulta seurusteltiin paripäivää...joku aika meni ja sain pataan siltä. Oikeus kuitenkin voitti ja sain korvauksia. En suosittele. Jos jonkun suhteen alku on hankala niin loppu voi olla vieäkin hankalampi.

se alku voi olla monesta syystä hankala. Suuret tunteet ja siksi enemmän sekoilua!

teinitekstiä, teiniajattelua. Kun on elänyt enemmän, mennyt tunteidenkin mukana, huomaa, että jos alku on mistään tahansa syystä takkuinen, ei se sen kummoisemmaksi muutu jatkossakaan.

Mitä pahemmin ihminen ihastuu, sitä pahemmin hän voi mennä sekaisin. Sitä vaikeampaa on toimia normaalilla tavalla.

Kyllä aikuisilla ihmisillä ja jopa vanhuksillakin vielä, on samalla tavalla kyky ihastua ja joutua tunnemyrskyn valtaan kuin teini-ikäisellä. Ei tarvitse kuin etsiä netistä keskusteluja aiheesta, tai tutustua rakkauden "fysiikkaan ja kemiaan" niin huomaa, mitä valtava hormonimyrsky voi saada aikaan. Erikoista käytöstä, jännittämistä, sanojen sekoamista, toisen välttelyä jne.

ap

Sanat ovat niitä, joita voi toistella tarkoittamatta mitään.



Tilanne on kuitenkin täysin toinen siinä vaiheessa, kun vasta ollaan ihastuneita eikä suhdetta ole! Ei parisuhteen aikana kukaan enää mene samalla tavalla sekaisin, kun näkee puolisonsa, että luikkisikin karkuun tai punastuisi eikä uskaltaisi katsoa silmiin. :)

Se on niin että ihminen saa ihastua tai rakastua ainoastaan ikävuosinaan 17-25 ja sen jälkeen on parempi vaan pitää suunsa kiinni ja kuolla pystyyn, jos jollakin muulla tavoin on päässyt käymään. Peli on pelattu. Ja silloin oikeassa iässäkin se suhde alkaa sitten täydellisesti, muu ei tule kyseeseen. Elämä on muutenkin ohi sitten kun on täyttänyt kolmekymmentä, joten sen jälkeen kannattaa panostaa kaikin tavoin aioastaan siihen että muuttuu konservatiiviseksi viivasuiseksi tuomarimummoksi mahdollisimman pian.

se alku voi olla monesta syystä hankala. Suuret tunteet ja siksi enemmän sekoilua!

teinitekstiä, teiniajattelua. Kun on elänyt enemmän, mennyt tunteidenkin mukana, huomaa, että jos alku on mistään tahansa syystä takkuinen, ei se sen kummoisemmaksi muutu jatkossakaan.

Mitä pahemmin ihminen ihastuu, sitä pahemmin hän voi mennä sekaisin. Sitä vaikeampaa on toimia normaalilla tavalla.

Kyllä aikuisilla ihmisillä ja jopa vanhuksillakin vielä, on samalla tavalla kyky ihastua ja joutua tunnemyrskyn valtaan kuin teini-ikäisellä. Ei tarvitse kuin etsiä netistä keskusteluja aiheesta, tai tutustua rakkauden "fysiikkaan ja kemiaan" niin huomaa, mitä valtava hormonimyrsky voi saada aikaan. Erikoista käytöstä, jännittämistä, sanojen sekoamista, toisen välttelyä jne.

ap

Toiveajattelua ja ymmärrettävää sinänsä, mutta parisuhteeseen kannattaa mennä sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa tulee erinomaisesti toimeen. Se ei sulje pois ihastumisen tuomaa jännitystä, punastelua ja ujostelua. Sen sijaan se, että on hankalaa ja vaikeaa ja on-off ei lupaa hyvää suhteelle. Maailmassa riittää miehiä, turha haaskata aikaansa ihmiseen, jonka kanssa ei ole hyvä olla.