Mikä siinä suklaassa on NIIN ihanaa?
Siis joo, mäkin ihan pidän, mutta en silti ymmärrä miksi suklaalla on sellainen ihmeellinen myyttinen rooli suorastaan. Naiset hihittelee että en vois elää ilman suklaata, ihanaa ihanaa.
Onko se edes niin ihmeellistä vai onko se vaan sellainen kulttuurinen juttu, että naisten kuuluu hihitellä kuinka suklaa on niin ihanaa ja ehkä toisiksiparas asia maailmassa, koska se nyt vaan jotenkin kuuluu naiseuteen/naisellisuuteen? Vai onko naiset oikeasti niin sovinnaisia, että joku suklaan syöminen on hihityttävä pahe?
Kommentit (3)
Kun naisilla pitää olla sitä kuuluisaa itsekuria ja sen määrää pitää korostaa muille naisille, koska itsekuriton on huono nainen.
Suklaa taas.. flavorin, rakenteen, tuoksun ja kemotunnolla aistittujen yhdisteiden vaikutuksen luoma kombinaatio tekee suklaasta parhaan mahdollisen makuelämyksen jonka tavallinen ihminen pystyy ostamaan menemättä vararikkoon. Seuraavat vastaavat onkin jo pirun kalliita aineita.
Suklaa taas.. flavorin, rakenteen, tuoksun ja kemotunnolla aistittujen yhdisteiden vaikutuksen luoma kombinaatio tekee suklaasta parhaan mahdollisen makuelämyksen jonka tavallinen ihminen pystyy ostamaan menemättä vararikkoon. Seuraavat vastaavat onkin jo pirun kalliita aineita.
Mutta siltikin se myyttinen asema ihmetyttää.
Jos oikein stereotyyppiseksi ruvetaan, niin illanvietoissa naisporukassa hihitellään sille miten tässä nyt niin kamalasti herkutellaan, se on olevinaan suurtakin huumoria jos oikein repäisen ja haen toisenkin kakunpalasen. Tulee just tuo sovinnaisuus mieleen.