Mieheni hoitovapaa

Mun mielestä edes lyhyen hoitovapaajakson pitäisi olla itsestään selvä velvollisuus jokaiselle isälle. Lapseensa saa luotua läheisimmän suhteen vain siten, että antaa hänelle edes hetken sitä turvaa ja hoivaa täysipäiväisenä vanhempana.



Miehesi teko on kunnioitettava, mutta surullisen harvinainen. Kaikki miehet eivät vain ymmärrä vastuutaan ja oikeuttaan vanhempana. Vedotaan rahaan, mutta tosiasia on, ettei puolen vuoden hoitovapaa yhteiskunnan tarjoamine tukineen kenenkään taloutta kaada, jos perheessä on toinen töissäkäyvä vanhempi. Tulot saattavat tippua hetkeksi, muttei niin, ettei pärjäisi. Kumpi onkaan tärkeämpää: omaan lapseen tutustuminen seuraten edes hetken hänen kehitystään ja olemalla se ensisijainen turva vai se, että eletään eletään mahdollisimman leveästi perhe-elämän kustannuksella. Minun isäni valitsi aikoinaan jälkimmäisen ja oli vielä kaiken vapaa-aikansakin harrastuksissaan. Koen edelleen äitini paljon rakkaammaksi ja läheisemmäksi kuin isäni.

Olen niin ylpeä miehestäni, joka jäi 2-vuotiaamme kanssa kotiin puoleksi vuodeksi. Hän on viihtynyt kotona erinomaisesti, ja hän on mitä parhain isä lapsellemme. Hän jaksaa ulkoilla, leikkiä ja viedä lastamme muskariin ym. aivan esimerkillisesti. Enemmän kuin minä jaksoin! :) Mieheni on korkeasti koulutettu ja edennyt urallaan, mutta silti hän halusi ehdottomasti jäädä kotiin. Hoitovapaalle jääminen on kuulemma yksi hänen elämänsä parhaista päätöksistä.

Saamme toisen lapsen ensi vuonna ja minä jään taas kotiin pariksi vuodeksi. Mieheni haluaa ehdottomasti jäädä vielä uudestaan hoitovapaalle kahden lapsen kanssa sitten, kun minun on taas aika palata työelämään.

Rohkaisen teitä kaikkia isiä jäämään lastenne kanssa kotiin - edes vähäksi aikaa. On upeaa katsoa vierestä kuinka lapsen ja isän suhde kehittyy ja syvenee hoitovapaan edetessä. Toki suhde oli hyvin läheinen jo ennen hoitovapaata.

Ei hoitovapaa muuten ole mikään hyvän vanhempi-lapsi-suhteen edellytys noin yleisesti ottaen.

Mun mielestä edes lyhyen hoitovapaajakson pitäisi olla itsestään selvä velvollisuus jokaiselle isälle. Lapseensa saa luotua läheisimmän suhteen vain siten, että antaa hänelle edes hetken sitä turvaa ja hoivaa täysipäiväisenä vanhempana.

Miehesi teko on kunnioitettava, mutta surullisen harvinainen. Kaikki miehet eivät vain ymmärrä vastuutaan ja oikeuttaan vanhempana. Vedotaan rahaan, mutta tosiasia on, ettei puolen vuoden hoitovapaa yhteiskunnan tarjoamine tukineen kenenkään taloutta kaada, jos perheessä on toinen töissäkäyvä vanhempi. Tulot saattavat tippua hetkeksi, muttei niin, ettei pärjäisi. Kumpi onkaan tärkeämpää: omaan lapseen tutustuminen seuraten edes hetken hänen kehitystään ja olemalla se ensisijainen turva vai se, että eletään eletään mahdollisimman leveästi perhe-elämän kustannuksella. Minun isäni valitsi aikoinaan jälkimmäisen ja oli vielä kaiken vapaa-aikansakin harrastuksissaan. Koen edelleen äitini paljon rakkaammaksi ja läheisemmäksi kuin isäni.

Mun miehellä on kolme kertaa paremmat tulot kuin mulla. Mun palkalla ei yksinkertaisesti pärjättäisi, siksi meillä mies ei jää lasten kanssa kotiin. Onneks mä sentään voin olla vielä lasten kanssa kotona.

Mun mielestä edes lyhyen hoitovapaajakson pitäisi olla itsestään selvä velvollisuus jokaiselle isälle. Lapseensa saa luotua läheisimmän suhteen vain siten, että antaa hänelle edes hetken sitä turvaa ja hoivaa täysipäiväisenä vanhempana.

Miehesi teko on kunnioitettava, mutta surullisen harvinainen. Kaikki miehet eivät vain ymmärrä vastuutaan ja oikeuttaan vanhempana. Vedotaan rahaan, mutta tosiasia on, ettei puolen vuoden hoitovapaa yhteiskunnan tarjoamine tukineen kenenkään taloutta kaada, jos perheessä on toinen töissäkäyvä vanhempi. Tulot saattavat tippua hetkeksi, muttei niin, ettei pärjäisi. Kumpi onkaan tärkeämpää: omaan lapseen tutustuminen seuraten edes hetken hänen kehitystään ja olemalla se ensisijainen turva vai se, että eletään eletään mahdollisimman leveästi perhe-elämän kustannuksella. Minun isäni valitsi aikoinaan jälkimmäisen ja oli vielä kaiken vapaa-aikansakin harrastuksissaan. Koen edelleen äitini paljon rakkaammaksi ja läheisemmäksi kuin isäni.

Mun miehellä on kolme kertaa paremmat tulot kuin mulla. Mun palkalla ei yksinkertaisesti pärjättäisi, siksi meillä mies ei jää lasten kanssa kotiin. Onneks mä sentään voin olla vielä lasten kanssa kotona.

Miehellä kolminkertaiset tulot omiini verrattuna. Ihanaa että joillakin tuo on mahdollista, meillä ei ole. Varmaan kaikki olisi mahdollista jos tarpeeksi sitä haluaisi, muttei se kituuttaminen minun palkallani kovin järkevää olisi.

Mun mielestä edes lyhyen hoitovapaajakson pitäisi olla itsestään selvä velvollisuus jokaiselle isälle. Lapseensa saa luotua läheisimmän suhteen vain siten, että antaa hänelle edes hetken sitä turvaa ja hoivaa täysipäiväisenä vanhempana.

Miehesi teko on kunnioitettava, mutta surullisen harvinainen. Kaikki miehet eivät vain ymmärrä vastuutaan ja oikeuttaan vanhempana. Vedotaan rahaan, mutta tosiasia on, ettei puolen vuoden hoitovapaa yhteiskunnan tarjoamine tukineen kenenkään taloutta kaada, jos perheessä on toinen töissäkäyvä vanhempi. Tulot saattavat tippua hetkeksi, muttei niin, ettei pärjäisi. Kumpi onkaan tärkeämpää: omaan lapseen tutustuminen seuraten edes hetken hänen kehitystään ja olemalla se ensisijainen turva vai se, että eletään eletään mahdollisimman leveästi perhe-elämän kustannuksella. Minun isäni valitsi aikoinaan jälkimmäisen ja oli vielä kaiken vapaa-aikansakin harrastuksissaan. Koen edelleen äitini paljon rakkaammaksi ja läheisemmäksi kuin isäni.

Mun miehellä on kolme kertaa paremmat tulot kuin mulla. Mun palkalla ei yksinkertaisesti pärjättäisi, siksi meillä mies ei jää lasten kanssa kotiin. Onneks mä sentään voin olla vielä lasten kanssa kotona.

Miehellä kolminkertaiset tulot omiini verrattuna. Ihanaa että joillakin tuo on mahdollista, meillä ei ole. Varmaan kaikki olisi mahdollista jos tarpeeksi sitä haluaisi, muttei se kituuttaminen minun palkallani kovin järkevää olisi.

Mun mielestä edes lyhyen hoitovapaajakson pitäisi olla itsestään selvä velvollisuus jokaiselle isälle. Lapseensa saa luotua läheisimmän suhteen vain siten, että antaa hänelle edes hetken sitä turvaa ja hoivaa täysipäiväisenä vanhempana.

Miehesi teko on kunnioitettava, mutta surullisen harvinainen. Kaikki miehet eivät vain ymmärrä vastuutaan ja oikeuttaan vanhempana. Vedotaan rahaan, mutta tosiasia on, ettei puolen vuoden hoitovapaa yhteiskunnan tarjoamine tukineen kenenkään taloutta kaada, jos perheessä on toinen töissäkäyvä vanhempi. Tulot saattavat tippua hetkeksi, muttei niin, ettei pärjäisi. Kumpi onkaan tärkeämpää: omaan lapseen tutustuminen seuraten edes hetken hänen kehitystään ja olemalla se ensisijainen turva vai se, että eletään eletään mahdollisimman leveästi perhe-elämän kustannuksella. Minun isäni valitsi aikoinaan jälkimmäisen ja oli vielä kaiken vapaa-aikansakin harrastuksissaan. Koen edelleen äitini paljon rakkaammaksi ja läheisemmäksi kuin isäni.

Mun miehellä on kolme kertaa paremmat tulot kuin mulla. Mun palkalla ei yksinkertaisesti pärjättäisi, siksi meillä mies ei jää lasten kanssa kotiin. Onneks mä sentään voin olla vielä lasten kanssa kotona.

Miehellä kolminkertaiset tulot omiini verrattuna. Ihanaa että joillakin tuo on mahdollista, meillä ei ole. Varmaan kaikki olisi mahdollista jos tarpeeksi sitä haluaisi, muttei se kituuttaminen minun palkallani kovin järkevää olisi.

Mulla kaksinkertaset tulot miehen tuloihin verrattuna ja meillä mies jää sitten ku vanhempainvapaa loppuu niin hoitovapaalle! Silti olen taas kerran kuullut ystäviltäni kritiikkiä kun menen heti vanhempainvapaan loputtua töihin! Ei ymmärretä vaikka olen suoraan suomentanut että meidän taloudessa ei pärjätä jos minä olen kotihoidontuella.....! olen siis pahisäiti....! Ja kaksi edellistä lasta on menneet päiväkotiin 11kk ikäisenä isäkuukauden loputtua mutta nyt mies halusi jäädä kotiin pidemmäksi aikaa! huoh! Mutta summa summarun niin mustaki on mukava että mies halus jäädä kotiin vaikka oma urakehitys ois juuri nousussa....