Jos lapsi (tyttö) on omiin oloihinsa uppoava, eli ei kavereita

jos hän haluaa harrastuksiin, niin toki saa mennä, mutta en mitenkään yrittäisi painostaa sellaiseen. Introvertti luonne ei muuksi muuttu pakkoharrastamisella tai pakkososiaalisuudella, vaan pelkästään ahdistuu omalle temperamentilleen liiallisesta sosiaalisesta kuormituksesta.



Introvertti luonne muuten on myös suuri rikkaus, mitä joskus sosiaalisempien on vaikea nähdä. He näkevät omien näkemystensä läpi yksin viihtyvän jotenkin säälittävänä raukkana, koska heille yksinolo olisi ankea ja kurja, vältettävä tila. Kuitenkin introvertin sisäinen maailma on niin rikas, ettei hänellä ole ollenkaan kurjaa itsekseen, päinvastoin. Minäkin usein sanon, että en niin välitä ihmisistä, koska parhaat bileet on mun oman pään sisällä ;)

Viihtynyt aina hyvin itsekseen, todella hyvä mielikuvitus. Tyttö itse ei kärsinyt tilanteestaan (ei paljoa leikkikavereita), joten en itsekään siitä numeroa tehnyt. Päiväkoti kylläkin näki asian ongelmallisena ja tytölle piti keksimällä keksiä kavereita, sillä yksin ei kuulama ole soveliasta leikkiä??



Nykäyään tyttö 8v., leikkii edelleen sujuvasti yksin, mutta myös toisten kanssa ja nykyään hänellä kavereita useampia(mutta ei edelleenkään sydänystävää. ) Tyttöni tapauksessa en pitänyt hänen yksinoloaan mitenkään huonona, sillä tyttö oli sosiallinen muuten ja tosiaan viihtyi itse niin eikä asiasta kärsinyt.

kun tuollaista lasta aletaan usein leimaamaan koulussa/päiväkodissa:(

kun tuollaista lasta aletaan usein leimaamaan koulussa/päiväkodissa:(

ettei alettaisi kiusata ja syrjiä? Koulumaailmakin on nykyään täynnä ryhmätöitä. Jos ei halua olla muiden kanssa, eivät nämäkään halua olla sitten tämän syrjäänvetäytyvän kanssa.

Onko hän ujo?



Voisiko hänellä olla asperger? Aspergerhan voi tytöillä olla aika lievä ja siksi on usein alidiagnosoitu.

Arveletko, että on helpompi opettajan opettaa lasta, josta tiedetään, että hänellä on asperger vai lasta, jolla on asperger, mutta sitä ei tiedetä?



Kysehän ei ole leimaamisesta vaan lapsen ominaispiirteiden huomioonottamisesta (esim. siedätetään asiaan vähin erin, ei sitten kerralla koko päivää ryhmätöitä tai pidetään asperger-oppilaalla aina sama istumapaikka).



Lisäksi aspergeria sairastavat saavat hirvittävästi hyötyä terapiasta ja terapian ansiosta voivat menestyä sitten elämässään ihan huipputöihin ja olla onnellisia. Jos terapiaa ei saa, kun ominaisuutta ei huomata, niin masentuneisuus saattaa lisääntyä huomattavasti ja elämä tuntuu kokoajan menevän väärin.



Jos diagnoosi mielestäsi leimaa lasta, niin se kyllä myös auttaa kovasti avun saamisessa ja ihmisten ymmärtämisessä.



terveisin opettaja, joka opettaa montaa aspergeria

Huolettaa koska tyttö ei ole osoittanut oikeastaan mitään kiinnostusta kavereiden hankintaan, vaan viihtyy aina kotona. Ei ole yhtään ujo, tai arka. Ja on jo kohta 11v. Asia olisi eri, jos yrittäisi olla mukana kaikessa, mutta kun ei. Jos hän nyt yhtäkkiää sanoisi, että häntä ei haluttu koulussa mukaan mihinkään ryhmään, niin kyllä mulle tulisi tunne, et; "sitä saa mitä tilaa" :(

Lisäksi aspergeria sairastavat saavat hirvittävästi hyötyä terapiasta ja terapian ansiosta voivat menestyä sitten elämässään ihan huipputöihin ja olla onnellisia.

--

terveisin opettaja, joka opettaa montaa aspergeria

Se on kuule ihan sama, sun etu ei tässä kiinnosta ketään.

Luuletko, että nuo aspiet eivät pääse huipputöihin jo muutenkin halutessaan? Onnellisuutta ei taas todellakaan koulussa opita.

- ei ap.

kun koulussa ja iltiksessä pakotetaan leikkimään muiden kanssa vaikka haluaisi olla yksin. Isosiskonsa ihan samanlainen, tosi valikoiva kaverien suhteen. Niin että muut haluaisivat olla kyllä kaveria näiden kanssa mutta ei kuka vaan kelpaa.

Mutta sekä isänsä että äitinsä sekä myös muuta sukua on tällasia erilaiseksi itsensä aina tunteneita omaa polkuaan tallanneita tyyppejä, joten ymmärrän lapsiani kyllä täysin:D

kun tuollaista lasta aletaan usein leimaamaan koulussa/päiväkodissa:(

ettei alettaisi kiusata ja syrjiä? Koulumaailmakin on nykyään täynnä ryhmätöitä. Jos ei halua olla muiden kanssa, eivät nämäkään halua olla sitten tämän syrjäänvetäytyvän kanssa.

[quote author="Vierailija" time="03.12.2012 klo 14:55"]

Lisäksi aspergeria sairastavat saavat hirvittävästi hyötyä terapiasta ja terapian ansiosta voivat menestyä sitten elämässään ihan huipputöihin ja olla onnellisia.
--
terveisin opettaja, joka opettaa montaa aspergeria

Se on kuule ihan sama, sun etu ei tässä kiinnosta ketään.

Luuletko, että nuo aspiet eivät pääse huipputöihin jo muutenkin halutessaan? Onnellisuutta ei taas todellakaan koulussa opita.

- ei ap.

Aspergerit eivät pääse huipputöihin. Vain 10 % asseista kykenee työelämään. Heistäkään aika harva on missään huipputyössä. Jos assit saisivat jo lapsena terapiaa, suurempi osa heistä kykenisi aikuisena työelämään.

[quote author="Vierailija" time="03.12.2012 klo 13:42"]

kun tuollaista lasta aletaan usein leimaamaan koulussa/päiväkodissa:(

ettei alettaisi kiusata ja syrjiä? Koulumaailmakin on nykyään täynnä ryhmätöitä. Jos ei halua olla muiden kanssa, eivät nämäkään halua olla sitten tämän syrjäänvetäytyvän kanssa.

Ei itsevarmoja, omasta tahdostaan yksin olevia introvertteja juuri kiusata. Ja he eivät myöskään halua sitä seuraa, joten heitä ei haittaa juurikaan, jos muut eivät halua olla heidän kanssaan. 

Meillä molemmat lapset erakkoluonteisia introvertteja, eikä ole yllätys koska ollaan men vanhemmatkin sellaisia. Me aina puolustamme lastemme oikeutta olla juuri sellaisia kuin ovat. Koska itselläkin on ollut onnellinen ja täysi elämä, vaikka ei ihmiset niin kiinnostakaan kauheasti eikä ryhmäytymiset. Erakkoluonteisille introverteillekin löytyy kyllä esim. sopivia töitä paljonkin, ei kaikkien ole pakko olla sosiaalisia. Meillä molemmat vanhemmat it-alalla, ja ainakin pojasta taitaa tulla saman alan ihminen.

[quote author="Vierailija" time="03.12.2012 klo 13:58"]

Arveletko, että on helpompi opettajan opettaa lasta, josta tiedetään, että hänellä on asperger vai lasta, jolla on asperger, mutta sitä ei tiedetä?

Kysehän ei ole leimaamisesta vaan lapsen ominaispiirteiden huomioonottamisesta (esim. siedätetään asiaan vähin erin, ei sitten kerralla koko päivää ryhmätöitä tai pidetään asperger-oppilaalla aina sama istumapaikka).

Lisäksi aspergeria sairastavat saavat hirvittävästi hyötyä terapiasta ja terapian ansiosta voivat menestyä sitten elämässään ihan huipputöihin ja olla onnellisia. Jos terapiaa ei saa, kun ominaisuutta ei huomata, niin masentuneisuus saattaa lisääntyä huomattavasti ja elämä tuntuu kokoajan menevän väärin.

Jos diagnoosi mielestäsi leimaa lasta, niin se kyllä myös auttaa kovasti avun saamisessa ja ihmisten ymmärtämisessä.

terveisin opettaja, joka opettaa montaa aspergeria

[/quote]

Kaikki ujot/introvertit eivät saa mitään diagnoosia. Silti olisi erittän positiivistä että opettajat, jotka tietääkseni ovat lukeneet kasvatustiedettä, osaisivat suhtautua heihin oikein. Myös ihan ns tavallinen ujo, voi ahdistua paikan vaihdosta, hermostua liikunnasta jne. Minusta on järkyttävää huomata, että opettajan suhtatuminen lapseen muuttuu ymmärtäväisemmäksi heti, kun lapsi saa diagnoosiin. Entä ne lapset, joiden oireet eivät riitä diagnoosiin? Saavatko he ymmärrystä, vai pakotetaanko heidät samaan muottiin? 

Tää on ihme maailma, lasten pitää sopia yhteen ahtaaseen sosiaaliseen muottiin että ei olisi 'viallinen' ja helpompi opettaa,

ja sitten aikuisena ihaillaan individualisteja ja luovia älykkäitä pioneereja... Ahdistaa tuo ajattelun ahtaus.

-akateeminen introvertti jora ei pätkääkään huoleta jos muut joskus näkee ongelmia onnellisten lasteni introvrtissä luontessa :)

Nykyajan lapset ei ole niinkuin me aikoinaan oltiin, ei ollut muuta tekemistä kuin mennä ulos/kaverille/kirjastoon. Ei ollut nettiä, lankapuhelimella soitettiin harvoin. Ei lapset välttämättä käy missään, siis jos ei huvita.