Miehen lapset tuli tunti sitten, siitä lähtien

Tai sitten pelkäävät sitä norsunvittua, jota itse kutsut naamaksi.

ihan normaalia tuo on

En puhu mistään leikin mukana tulevasta mölystä, se on normaalia. Sen sijaan asioiden esittäminen kärsivällä, vinkuvalla äänensävyllä, jatkuva kitinä ja tekoitku. Miksi? Onko muiden lapset tällaisia? Mulla ei ole juuri kokemusta muista niin en tiedä.

Eikö miehesi sano niille mitään?

On normaalia, ero ja kotien vaihdot vielä stressaavat lasta, he purkavat ikäväänsä. Uhmaikäkin voi tehdä temppunsa. Toiseen kotiin sunnuntai-iltana paluukin on yleensä samanlaista. Teinit voivat paukuttaa ovia ja sulkeutua yksinäisyyteen.



Sopeutumista helpottaa, jos perhe (te) teette yhdessä jotain ja käytätte vaikka vain 20 minuuttia täysin keskittyneesti lasten kanssa puuhailuun, piirtämiseen, pelaamiseen, leikkimiseen, askarteluun, leipomiseen, ruoanlaittoon tms.

kylässä,keksii päästään tarinoita.

kylässä,keksii päästään tarinoita.

Eikö miehesi sano niille mitään?

Paitsi jos jompikumpi tarpeeksi vinkuu, niin mies ärähtää. On kuitenkin mullekin ihan suoraan sanonut, ettei jaksa aina komentaa, koska "ei se auta mitään".

Jep, sukulaiset ovat kasvattaneet lapset myös sellaisiksi, että esittävät asiat noin. Heidän kohdallaan on johtunut siitä, että kieltävät asioita ensin 10 kertaa ja sitten lopulta 11. kerralla pyörtävät kaiken. Tai jos lapsi saa karsean raivokohtauksen, hän saa asiat läpi. Eli vinkumiseen kannustava koulutus.



Kun olen ollut hoitamassa näitä riiviöitä, on ollut tosi haastavaa. En anna periksi ja joudun jopa pitämään kiinni raivoavia lapsia. Kun sitten saa siinä touhussa kunnioituksen, kitinä on meikäläisen kohdalla poistunut. Tsemppiä!

esim. päiväkodista kun hakee lapsen, saattaa koko ilta olla yhtä vinkumista ja ininää, kun lapsi purkaa päivän aikana kertynyttä stressiä. Luulen, että eroperheissä alku saattaa olla tuollaista, mutta kunhan lapset taas tottuu toiseen kotiinsa, niin ne rauhoittuu. Joillakin lapsilla tosin saattaa kestää kauemmin sopetuta kodin vaihtoon, joten jos esim. vain viikonloppuja vietetään isällä, on koko viikonloppu samanlaista.



Raskasta sen kuntelu varmaan on, mutta yritä jaksaa, ei ne lapset ole pieniä loppuikäänsä eikä ne koko eläänsä vingu.

tai "pyydäpä vähän kohteliaammin" ja vasta sitten reagoin jos onnistuu pyytää/kysyä tavallisella äänellä, ja kiitän/kehun myös siitä että on ollut kohtelias. Ja myös yritän huomioida aina sen, jos lapsi oma-alotteisesti puhuu tavallisella äänellä, ettei mene niin että huomiota saa vasta kun on vinkunut. Tietysti lapselle täytyy kertoa ikätasoisesti, mikä on normaalia puhetta ja mikä vinkumista, esim. näyttää itse miten haluaa että lapset puhuisi.



Mutta mieluummin kyllä ennakoisin tuon lasten huomionhaun, varmaan se siirtyminen on lapsille vaikeaa ja stressaavaa. Siihen hetkeen kun tulevat, kannattaisi yrittää ehkä keksiä jotakin yhteistä puuhaa, jossa lapset saa ilman vinkumistakin aikuisten jakamattoman huomion, syliä jne.



Mutta siis, on se vonkuminen ja volina ihan normaalia, varmaan kaikki lapset tekee sitä, mutta siihen ei kannata turruttautua tai ainakaan alkaa ärähdellä, vaan pitää luoda sellainen tunnelma, jossa lasten on hyvä olla ja jossa vinkumalla ei saa mitään, mutta hyvin käyttäytymällä saa "kaiken".

Vaan reagointia johonkin / ikävää / kostoa / väsymystä / huomion hakua / tulossa kipeäksi...

Siis tavallaan normaalia, kunhan ei jatku koko aikaa.

Huomenna tilanne lienee jo rauhallisempi.

esim. päiväkodista kun hakee lapsen, saattaa koko ilta olla yhtä vinkumista ja ininää, kun lapsi purkaa päivän aikana kertynyttä stressiä. Luulen, että eroperheissä alku saattaa olla tuollaista, mutta kunhan lapset taas tottuu toiseen kotiinsa, niin ne rauhoittuu. Joillakin lapsilla tosin saattaa kestää kauemmin sopetuta kodin vaihtoon, joten jos esim. vain viikonloppuja vietetään isällä, on koko viikonloppu samanlaista.

Raskasta sen kuntelu varmaan on, mutta yritä jaksaa, ei ne lapset ole pieniä loppuikäänsä eikä ne koko eläänsä vingu.

tätä jaksaakiun. Tietää, että joka kerta noi on sen kaksi viikkoa vanhempia.

Eikö miehesi sano niille mitään?

Ei sano

Paitsi jos jompikumpi tarpeeksi vinkuu, niin mies ärähtää. On kuitenkin mullekin ihan suoraan sanonut, ettei jaksa aina komentaa, koska "ei se auta mitään".

Heillä on ollut kova ikävä isää. Jos isä ei heihin nyt kiinnitä kunnolla huomiota, niin ilman muuta he vinkuvat sitä huomiota saadakseen.

Jos isä käyttäisin heti lasten tultua esim. 1-2 tuntia siihen, että hän tekisi lasten kanssa jotain intensiivisesti yhdessä (ei niin, että ajatukset ovat koko ajan muualla), vinkuminen vähenisi varmasti.

Sen jälkeen isä voisi rauhassa tehdä jotain omia juttujaan.

Eikö miehesi sano niille mitään?

Ei sano

Paitsi jos jompikumpi tarpeeksi vinkuu, niin mies ärähtää. On kuitenkin mullekin ihan suoraan sanonut, ettei jaksa aina komentaa, koska "ei se auta mitään".

Heillä on ollut kova ikävä isää. Jos isä ei heihin nyt kiinnitä kunnolla huomiota, niin ilman muuta he vinkuvat sitä huomiota saadakseen.

Jos isä käyttäisin heti lasten tultua esim. 1-2 tuntia siihen, että hän tekisi lasten kanssa jotain intensiivisesti yhdessä (ei niin, että ajatukset ovat koko ajan muualla), vinkuminen vähenisi varmasti.

Sen jälkeen isä voisi rauhassa tehdä jotain omia juttujaan.

lapset ovat vain välttämätön paha ja riesa joista pääsee eroon vasta sunnuntaina...

Jos lapsi ei saa huomiota hyvällä, niin sitten pahalla. Aikuisen pitäisi tsempata sen verran että keskittyy lapseen kunnolla heti tavattua, ja sen jälkeen saisi sitten hengähtää.

Arkiviikko takana ja kaikkia väsyttää, teillä lisäksi kodin vaihto toiseen. Väsymyshän se saa ne kitisemään.