G: Pihtasitko nuoruusvuosina mielestäsi liikaa?

Neitsyys meni 17v2kk iässä, seurusteltuani 6kk tämän tyypin kanssa. Ei se oikein toiminut. Sitten tapasin *elämäni rakkauden*, mutta olin liian nuori hänen mielestään kovin vakavaan suhteeseen; hän oli 30v ja minä 17v. Sittten tein elämäni mokan ja menin naimisiin 18-vuotiaana erään miehen kanssa vain tehdäkseni rakkaani mustasukkaiseksi. No sitä kesti sellaset 4 vuotta... Ettei nuoruusvuosina kovin monen kanssa tullut oltua, mutta sekoiltua muuten sitten enemmän...

Ap on mies tai täysin tollo naispuolinen teini.

t. 2

Neitsyys meni 23-vuotiaana. En " pihdannut" yhtään liikaa, päin vastoin!

Olin siis ns. kiltti tyttö, vaikka liikuinkin/seurustelin monien ihanien tyyppien kanssa ja olisin voinut heidän kanssaan tehdä muutakin kuin tapailla. Olisin ollut montaa mukavaa kokemusta rikkaampi, mutta jotenkin sitä vain ajatteli siinä vaiheessa, että ei lyhytaikaisia juttuja. Tosin näiden tyyppien kanssa tuli liikuttua/tapailtua usemman vuoden ajan, joten asia olisi hyvin voinut toimia, mutta itse halusin pitää enemmän kaverilliset välit.

Pihtasin todella paljon mutta en kadu pihtaamisiani. Neitsyys meni vasta 17- vuotiaana. Ne mitkä olisi voinut jättää väliin, on yhden illan panot parin idiootin tyypin kanssa kännissä.

Niitäkään en kyllä varsinaisesti kadu.

Ne vaan opetti mulle, miten ei pidä toimia.

Päinvastoin, olin ihan puhdas huora ja jos saisin elää sen ajan uudelleen niin luku olisi alle 5 ehdottomasti. Siitä oli haittaa, psyykkisesti ja henkisesti :(

Ja kyllä, pihtasin. Olin niin epävarma. Tunsin itseni läskiksi ja laudaksi, ihan suotta, enkä uskaltanut tarttua tilaisuuksiin. Mutta näin vanhemmiten kun on varmempi ei enää tee mieli lähteä kenen tahansa mukaan. No ei ne keitä tahansa ollu nuorempanakaan.



Kolmikymppisenä rentouduin ja siitä lähti!



Nelikymppisenä ei voi oikein enää luontevasti sekoilla diskossa ja napata jotain kuumaa miestä mukaan.



Joskus se harmittaa!

Mun eka oli itseasiassa aviomieheni. Kaksi on ollut kaikenkaikkiaan, kun tämän miehen kanssa oli hetken ero ennenkuin tosissaan sitouduttiin. Olisin kai voinut sanoa useammin kyllä, mutta tuskin se lopputulosta olisi muuttanut. ;) Oon ihan tyytyväinen näin. Onnellinen, enkä koe että jotain olis jäänyt kokematta.

kyllä pihtasin ja tällä tietämyksellä olisin antanut mennä enemmmän. Flirttailin ja ihastuin kyllä aika usein, mutta olen ollut harvojen ja pitkien suhteiden ihminen ja uskollinen. Periaatteessa.



Eräskin mies jäi vaivaamaan, mutta toisaalta olen onnellinen etten pettänyt kumppaniani. Se vetovoima välillämme töissä oli vaan aivan ritisevää, ja voisin vaikka vannoa että olisi kyllä synkannut erinomaisesti silläKIN tavoin. Aika kamalaa minulta, mutta kaduin aika pitkään etten heittäytynyt siihen, vaikka se olisikin merkinnyt pettämistä. Hänkin kyllä halusi, se kävi oikein selväksi. Nykyään hänellä on kumppani joka muistuttaa minua, kun joskus on tullut vähän katsottua...

mutta se mikä on jäänyt kaduttamaan on että vietin vaihto-oppilasvuoteni haikaillen suomalaisen poikaystäväni perään, vaikka olihan se nyt aika selvää ettei suhde kestänyt vuoden erossaoloa vaan päättyi eroon heti kun tulin takaisin kotiin. Meni vaihto-oppilasvuosi vähän hukkaan.



Muuten olen jakanut ilolla silloin kun on houkutteleva tilaisuus ollut.

hyvin harvoin kieltäydyin

Nykyinen kumppanini on ensimmäiseni ja toivon mukaan viimeiseni. Aiemmat sähellykset, jotka eivät onneksi menneet loppuun saakka, eivät aiheuttaneet muuta kuin harmaita hiuksia. Opettavaisia kokemuksia tosin, mutta en haluaisi niitä yhteen enempää. Nyt on kaikki juuri niinkuin pitääkin.

Mulla oli kireä esinahka ja pelkäsin että naiminen sattuisi. Osottautui vääräksi luuloksi sittemmin.