Onko oikein antaa leikki-ikäisen uskoa joulupukkiin?

Aloitin tämän ketjun, koska meillä tämä on tällä hetkellä tapetilla oleva kasvatuksellinen kysymys. Mies kertoo lapselle herkästi että tontut kurkkivat, ja koska lapsi sitten tottelee heti, niin tätä kiristyskeinoa käytetään joka ilta. Itse en hyväksy tuollaista huijaamista. Omasta mielestäni lapselle pitäisi antaa heti alusta asti mahdollisimman looginen käsitys maailmasta, eikä sekoittaa päätä saduilla. Sadut ovat tärkeitä, mutta todellisuus pitää erottaa niistä.



Lisäksi on ristiriitaista, että kerromme, että tontut ovat olemassa, mutta sitten kerromme, että tarinat Jeesuksesta ovat vain tarinoita (meillä ei ole hengellistä vakaumusta). Kuitenkin lapsi voisi saada psykologisessa mielessä enemmän irti hengellisistä tarinoista kuin tonttutarinoista. En kuitenkaan voi sanoa lapselle että ne ovat totta, koska meidän mielestämme ne eivät ole totta. Joku linjaveto tähän tarvittaisiin. Siksi on kiva kuulla muiden mielipiteitä.

ap.

Älä missään nimessä noin pienen lapsen iloa pilaa paljastamalla salaisuutta! Ei ole syytä pelätä että lapsen kehitys kärsisi joulupukkisatuiluun uskomisesta. Sadut, mielikuvitus ja leikit kuuluvat kehitykseen. Lapsi tajuaa kyllä jossain vaiheessa ettei pukki ookaan totta ja on silloin valmis siihen. Toki kouluikäiselle voi jossain vaiheessa kertoa jos tuntuu että lapsi tulee nolatuksi uskomalla puoliin. Mutta yleensä lapsi tajuaa itse sen ennen pitkää eikä vanhempien tarvi auttaa. Minä oisin ollu vihainen jos äiti ois pilannu mun ilon kertomalla totuuden. Joskus alakouluiässä sen hoksasin...



Älkää hyvät vanhemmat tehkö lapsista aikuista liian varhain! Ei se oo vaarallista lapsen kehitykselle, että uskoo pukkiin ja muihin, päinvastoin, se on normaalia kasvuun ja kehitykseen kuuluvaa ja ohimenevä vaihe.

Älä missään nimessä noin pienen lapsen iloa pilaa paljastamalla salaisuutta! Ei ole syytä pelätä että lapsen kehitys kärsisi joulupukkisatuiluun uskomisesta. Sadut, mielikuvitus ja leikit kuuluvat kehitykseen. Lapsi tajuaa kyllä jossain vaiheessa ettei pukki ookaan totta ja on silloin valmis siihen. Toki kouluikäiselle voi jossain vaiheessa kertoa jos tuntuu että lapsi tulee nolatuksi uskomalla puoliin. Mutta yleensä lapsi tajuaa itse sen ennen pitkää eikä vanhempien tarvi auttaa. Minä oisin ollu vihainen jos äiti ois pilannu mun ilon kertomalla totuuden. Joskus alakouluiässä sen hoksasin...

Älkää hyvät vanhemmat tehkö lapsista aikuista liian varhain! Ei se oo vaarallista lapsen kehitykselle, että uskoo pukkiin ja muihin, päinvastoin, se on normaalia kasvuun ja kehitykseen kuuluvaa ja ohimenevä vaihe.

Muistelkaa omaa lapsuuttanne ja tarinoita joulupukista, tontuista jne. Ne olivat osa joulun viehätystä =) ja luultavasti ollaan kaikki selvitty ilman traumoja =D

mulle ainakin äiti kerto jo 10v ettei joulupukkia oo olemassa että aina on palkattu joku pukiksi

mulle ainakin äiti kerto jo 10v ettei joulupukkia oo olemassa että aina on palkattu joku pukiksi

Nelivuotias on nyt ihastunut tonttujuttuihin ja joulupukkiin. Näkee tonttuja kaikkialla ja kertoilee niistä tarinoita.

Pitäiskö jo tässä vaiheessa kertoa, ettei niitä ole oikeasti olemassa, vaan ne ovat vaan satuja, ja leikki jota aikuisetkin tykkäävät leikkiä? Toisaalta, onhan noihin uskominen aika viatonta, ja varmaan ensi vuonna tähän aikaan päiväkodissa isommat on jo kertoneet, etteivät ne ole totta. En vaan lähtökohtaisesti pidä ajatuksesta, että lapselle ei puhuta totta. Se ei minusta ole ehkä aivan oikein. Mitä muut miettivät?

Sitten se menee valehteluksi, kun lapsi itse alkaa epäillä ja kysyy suoraan onko joulupukki olemassa ja jos siinä väitetään, että on se.

Silloin pitäisi kertoa, ettei sitä ihan oikeasti ole, mutta se on leikisti ja siihen saa uskoa jos haluaa, jotkut aikuisetkin uskovat leikisti.

Mä olen tehnyt nIin, että en sano joulupukin olevan olemassa, vaan että voihan se olla jos oikein kovasti uskoo.



Saduissahan on vaikka mitä keijuja ja yksisarvisia, en mä niistäkään julista niiden olevan vain kuvitteellisia hahmoja. Ne ovat totta sillä hetkellä siinä sadussa.

Joku taisi jopa tehdä parvekkeen lumeen tonttujen jälkiä. En ole varma, uskoinko siihen ihan varauksetta, mutta onhan se helppo ja lempeä keino saada lapsi käyttäytymään kiltisti. Ehkä vähän "fuskausta" koska eihän kiltteyteen pitäisi lahjoa, mutta tuskin siitä haittaakaan on että kaikilla on vähän aikaa mukavampaa.



Muistan kun itse tajusin, että joulupukki on vain myytti. Keskustelin äitini ja isoveljeni kanssa, kun joulupukki tuli puheeksi, ja nämä vaihtoivat kiusaantuneita katseita kun sanoin, että kyllähän joulupukki on olemassa? Tunsin itseni vähän noloksi, mutta en saanut traumoja :D Tosin olin jo parina jouluna aiemminkin ihmetellyt, miksi pukilla on isän saappaat tai äidin ääni...

Älä missään nimessä noin pienen lapsen iloa pilaa paljastamalla salaisuutta! Ei ole syytä pelätä että lapsen kehitys kärsisi joulupukkisatuiluun uskomisesta. Sadut, mielikuvitus ja leikit kuuluvat kehitykseen. Lapsi tajuaa kyllä jossain vaiheessa ettei pukki ookaan totta ja on silloin valmis siihen. Toki kouluikäiselle voi jossain vaiheessa kertoa jos tuntuu että lapsi tulee nolatuksi uskomalla puoliin. Mutta yleensä lapsi tajuaa itse sen ennen pitkää eikä vanhempien tarvi auttaa. Minä oisin ollu vihainen jos äiti ois pilannu mun ilon kertomalla totuuden. Joskus alakouluiässä sen hoksasin...

Älkää hyvät vanhemmat tehkö lapsista aikuista liian varhain! Ei se oo vaarallista lapsen kehitykselle, että uskoo pukkiin ja muihin, päinvastoin, se on normaalia kasvuun ja kehitykseen kuuluvaa ja ohimenevä vaihe.

Muistelkaa omaa lapsuuttanne ja tarinoita joulupukista, tontuista jne. Ne olivat osa joulun viehätystä =) ja luultavasti ollaan kaikki selvitty ilman traumoja =D

Vaikka minulle ei koskaan valehdeltu joulupukista tai tontuista. Alusta lähtien minulle kerrottiin, että se on satua ja leikki, jossa kaikki ovat mukana.

Näin toimin myös omien lasteni kanssa. En koe tarvetta valehdella tuollaisia asioita.

Miksi lapsi ei saisi uskoa joulupukkiin?



Esikoiseni on ensimmäisellä luokalla koulussa, nuorempi täytti juuri viisi. Kumpikin uskoo joulupukkiin enkä näe mitään syytä siihen, miksi ei saisi uskoa.

Meidän 10-vuotias kuopus uskoi vielä viime vuonna, mutta ei nyt enää. Vanhemmatkin lapset uskoivat n. 10-vuotiaaksi, eivätkä ole kokeneet tulleensa huijatuiksi. Aikuisilta lapsilta olen asiaa kysynyt ja heitä ihan huvittaa ajatus, että jotkut uskovat siitä olevan lapsille haittaa, jos saavat uskoa joulupukkiin.

Myöhemmin jos tulee seliteltävää, voi sanoa, että se on satu, johon aikuisetkin haluavat uskoa jouluisin.

Joulusta menee jännitys silloin kun tietää että pukki on naapurin Esko.



Tiedän yhden 14-vuotiaan joka vielä ihan oikeasti uskoo että joulupukki tuo lahjat ja se on mun mielestä jo outoa ja naurettavaa.

Ajattelin kanssa kuten ap. Itseasiassa en ole koskaan uhannut että jos et käyttäydy niin et saa lahjoja ym. Joulupukista ja tontuista on puhuttu tosi vähän. Jotenkin lapset vaan rupes uskomaan pukkiin enkä ole hennonut viedä heiltä uskoaan. Vanhin on 9v ja vielä uskoo pukkiin eikä ole tunnistanut vaikka aina pukkina on ollut lasten isä joka on "sattumalta" juuri silloin saunassa tai pannuhuoneella.



Annetaan lasten uskoa pukkiin mutta minusta ei kannata hirveästi hehkuttaa asiaa niin ei tule niin isoa pettymystä sitten kun asian laita joskus selviää.