Onko teillä paljon miehiä, joiden kanssa juttu on jäänyt kesken ja homma kaivertaa ja kaivertaa?

Välil on sellanen olo et hyi miten olen voinut edes olla heidän kanssa,mutta välillä taas tulee niin ikävä,et vatsasta nippaa...

Hirveätä ajatella että miehenikin ehkä kaipaa toisia välillä.

Nyt on tulossa miehen kaa ero, ni aijon ettii ne entiset jutut käsiini :)

Minun pelastukseni on se, että kaikki niistä ovat ulkomaalaisia (kulttuurista, jossa naisen asema ihan hanurista), täysiä pukkeja, renttuja tai muuten vaan kelvotonta isä- ja aviomiesainesta. Ainakin nyt, kun itse elää pikkulapsiperheen arkea, jotenkin ei vaan vois paria hymähdystä pitempään kiinnostaa mies, josta tietää, ettei siitä ikinä olisi jakamaan sellaista tasaveroisena kumppanina. Ajoittain joku tulee mieleen ja taas unohtuu. En tiedä, miten sitten vuosien päästä.

Toinen seikka, jolla saa niitten muistoa himmennettyä tehokkaasti, on miettiä oikein miettimällä kaikkia niiden pienimpiäkin huonoja puolia ja ajatella, miten isoiksi ne huonot puolet parisuhteen kestäessä ja ensihimon haihtuessa kasvaisivat...Jostakusta Toisesta on aina niin helppo ajatella, että sen kanssa olisi täydellistä ja aina yhtä ihanaa kuin alussa. Tosiasiassahan se menee hyvin harvoin niin. Arki tulee ennemmin tai myöhemmin, joten mieluummin sellainen mies, jonka kanssa se sujuu.

Siis uskomatonta, mutta yksi juttu tai siis pitempiaikainen tuttavuus, joka kesti parisen vuotta, on jäänyt ihon alle. Siis aivan mielettömästi välillä kaipaan tuota miestä ja olen onneton. Siis tätä kaipuuta on kestänyt nyt jo 8 vuotta...vieläkin siis olen tämän miehen kanssa yhteydessä silloin tällöin, mutta elämä on heittänyt meidät erilleen. Olen naimisissa, seurustellut jo 6 vuotta aviomieheni kanssa, mutta...tätä ihanaa miestä en vain saa millään mielestäni! Luulen/tiedän, että olisin hänen kanssaan ollut superonnellinen, mutta olosuhteiden pakosta silloinen juttu loppui ja nyt harmittaa niin pirusti!

Mullakin on tiettyjä, jotka mieleen jäänyt ja niin on varmasti mun miehellänikin....

Aikoinaan teini-iässä kova naistenmies, silloin jo tutustuttu, erottu ja jopa petettykin.

Ja olen minäkin miestä pettänyt. Ja kaikki se teini-iässä...

Nyt olemme 27v. ja yksi lapsi ja onnellisia, kaiketi.

Ainakin minun mielestäni, eikä ole ollut tarvetta juosta vieraissa, niinkuin ei miehellänäkään..

Mulla on ollut niitä ihonalaisia " salarakkaita" unessa...

Siis näen niin usein unta entisestä, että se tuntuu välilä jopa suhteelta... Ja kuinka sen selittäis, ei tämmöistä tarvikaan selittää...Unta se vain on..

pitkään, itse asiassa 8 vuotta. Tänä vuonna olen päässyt asiasta yli. Ei se olisi unelmaa kenenkään kanssa, arki tulee aina suhteeseen. Toisekseen, itse mies tehnyt sellaisia valintoja, ettei ole halunnut olla kanssani. Vuodesta 2001 kinunnut minua rakastajattarekseen, mutten lähde mihinkään ukkomiehen kanssa. Nykyisin hän kuulostaa sähköposteissaan väsyneeltä, masentuneelta ja lannistuneelta. Tiedän, että hän ei ole koskaan rakastanut vaimoaan, meni naimisiin tämän kanssa täysin väärien syiden tähden. Minuun ottaa säännöllisesti yhteyttä. Lähinnä enää säälittää koko mies.