Lue keskustelun säännöt.
Ls ilmoitus, taas kerran se rumba alkaa!..
28.11.2012 |
Olin tänään neuvolapsykologin vastaanotolla sovitussa ajassa ja asia käsitti jatkotoimenpiteitä kun emme menneet heidän painostuksestaan perheneuvolaan koska emme pitäneet sitä tarpeellisena. Perheneuvolan niinkuin neuvolapsykologin palvelut pitäisivät olla vapaaehtoisia mutta ei siltä tunnu koska hän teki lähetteen sinne, painosti ja jo silloin uhkaili lastensuojeluilmoituksella.
Neuvolapsykologille meidät pisti lähetteellä perus neuvola. Neuvolalla on aina ollut jos jonkinmoista huolta lapsistamme. Milloin syynä on ollut ylipaino, alipaino, tarkkaavuus, motoriikan kehittyminen, puheen kehittyminen. Syyt vaihtelevat joka neuvolakerralla. Olemme myös saaneet juosta neuvolan "huolien" mukaan jos missäkin terapeutilla ja vikoja ollaan etsimällä etsitty, mutta nyt sitten tärppäsi ja saivat viimein tehtyä ls ilmoituksen. Tätä rumbaa onkin jo vuosia saanut sietää eikä loppua näy.
Meillä on jo ennestään ollut lastensuojelun asiakkuus mutta se lopetettiin noin 2v sitten. Neuvola tietää tästä ja oli silloin myös mukanakin. Meitä epäilyttää mitä neuvolapsykologi ja eritoten neuvola ovat tehneet selkämme takana, samoin muut tahot. Ties minkälaisia tekstejä meistä ja meidän perheestä ovat saanet aikaan. Samoin vanhat ls kirjaukset mietityttää. Miten saamme kaikki kirjaukset mitä meistä on tehty? Meillä on nauhoitukset kaikilta käyntikerroilta, niin neuvolan kuin neuvolapsykologinkin, samoin meillä on nauhalla vanhat ls "kuulustelut" ja päiväkodissa olleet palaverit.
Kun kysyin neuvolapsykologilta että mihin se aikoo vedota tehdessään ls ilmoitusta niin huoleen lapsestamme ja painottaa siihen viimeiseen tapaamiskertaan kun näki lastamme, mikä ei todellakaan mennyt hyvin. Lapsemme oli tuolloin hyvin uhmakas eikä pitänyt neuvolapsykologista. Siitä viimeisestä tapaamisesta on kulunut jo yli 6kk joten hän aikoo käyttää aseena meitä vastaan, noin 6kk vanhoja asioita. Lapsemme on kuitenkin muuttunut tuosta ajasta hyvin paljon, hän ei uhmaa enää ja kehittyy normaalisti ja päiväkodistakin on tullut pelkkää hyvää palautetta.
Meidän lasta neuvolapsykologi ei ole nähnyt kuin 3 kertaa, viimeisestä kerrasta on yli 7kk aikaa. Meidän vanhempien kanssa hän on jutellut neljä kertaa. Lapsemme on käynyt myös toimintaterapeutilla ja puheterapeutilla ja heidän osaltaan seurataan tilannetta. Päiväkodissa lapsi on erityisen tuen tarpeella ja se lopetetaan ilmeisesti seuraavassa palaverissa, tai näin ainakin viime palaverissa sanottiin.
Nyt kun ls ilmoitus tehdään niin pelottaa ajatus että millä tavoin he rupeavat meitä kontrolloimaan ja mitä vikoja he etsivä ja jopa tekaisevat tarvittaessa. Perhetyöhön emme aio suostua. Ympärillämme on jo aikamoinen joukko tämän sopan hämmentäjiä ja he pystyvä toimimaan meidän selän takanamme, lisää emme kaipaa. Tuntuu että olemme vain juoksupoikia tälle joukolle ja että olemme vain heitä varten heidän etsiessä meistä vikoja. Sitten kuin tarpeeksi vikoja on löydetty/tekaistu niin tekevät huostaanoton ja rikkovat perheemme.
Olemme tavallisia vanhempia ja yritämme ksavattaa lapsiamme parhaan mahdollisen mukaan. Kuitenkaan emme saa tehdä sitä rauhassa kun jatkuvasti joku ulkopuolinen puuttuu kovalla kädellä ja aiheuttaa ylimääräistä stressiä ja elämäämme varjostavia kirjauksia. Tuntuu kuin tumma pilvi olisi taas kerran laskeutunut perheonnemme ylle.
Kommentit (45)
itse olin masennuksen vuoksi osastolla kuukauden. Itse hain apua ja miten kävi.. ensinnäkin pitivät minua osastolla aivan liian kauan. Tuosta ajasta olin tosin kotona kaksi viikkoa, mutta osaston kirjoilla kuukauden.
Osastojaksolla en olooni juurikaan helpotusta saanut. Päinvastoin yksi vittumainen vanhempi mieshoitaja kävi kerran huoneessani sanomassa, mulle että kato itteäs ja sitä mihin kuntoon olet itsesi saanut. Tuolloin tajusin, että ei helvetti oli virhe hakea apua.
Yksin olen siis sisäiset demonini kohdannut ja voittanut ne. Osastolta saatu apu oli kaksi eri neuroleptiä, jotka tekivät minusta oikeasti sairaan. Nyt onneksi olen päässyt noista myrkyistä eroon.
Lisäksi tekivät LS ilmon, koska olen äitinä sairastanut masennuksen ja ollut osastohoidossa.
En siis enää koskaan, en missään tilanteessa hae apua psykiatrian puolelta. Mitään apua en hätääni saanut, päinvastoin kaikki kääntyi minua vastaan. Työnsaaminen on vaikeaa, näköjään työttömyyskorvauksen hakeminenkin on mahdotonta mielisairaana ja kruununa toi LS ilmoitus.
Joten uskon sinua aivan 100%, kun koet nuo henkilöt riesana. Niin kauan kun minussa henki pihisee, en tarvitse mitään ylimääräistä apua kotiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jonain päivänä silmäsi avautuvat, ja huomaat että apu tuli tarpeeseen.
kun ei noista "auttajista" muutenkaan eroon pääse jos silloinkaan..
Sovjet finland. SF.
ja me jonotettiin ainakin puoli vuotta perheneuvolaan. Hyppisin riemusta, jos meille tyrkytettäis apua!
ihminen joka ei halua/ tarvitse apua ja sinä joka olet sitä hakenut, mutta et ole saanut.
Sen takia, että sinä et saanut apua, ei tarvitse kenenkään "hyppiä riemusta" sitä pakkosaadessaan. Varmaan ymmärrät eron.
apua tarvitseva ei itse näe tarvetta, vaan leimaa sosiaalityöntekijät kyttääjiksi. Muutamaa sijoitettua lasta hoitaneena tiedän, että vanhemmat hyvin harvoin näkivät toimissaan taikka lapsissaan mitään vikaa. Vaikka lapset olivat jokaisella elämän osa-alueella jäljessä, näillä vanhemmilla ei ollut huolta lapsistaan. Vain omista asioistaan he olivat huolissaan ja siitä kuinka heitä kiusataan ja kytätään.
Jos teille on apua tarjottu, niin ota se KAIKKI vastaan. Herää miettimään tilannettanne oikeasti ja toimi sen mukaan. Jos et edelleenkään näe perheessänne mitään ongelmia, niin puhu siitä perheneuvolassa. He haluavat auttaa teitä, mutta eivät pysty jos sinä et siihen suostu. Vain tällaisella käytöksellä te voitte estää perhjeenne rikkoutumisen. Salailu ja avusta kieltäytyminen tuo väistämättä toisenlaisen ratkaisun.
Viimeinen sijoitettu lapsemme tuli juurikin vanhemmilta, jotka olsivat saaneet kaiken avun mitä sosiaalitoimi tarjoaa, mutta kun he eivät sitä mielestään tarvinneet. Lapsi voi huonosti ja sijoitettiin meille. Nyt vanhemmet ovatkin sitä mieltä, että olsihan kaikki tuo terapioiminen ja muu apu voitu hoitaa kun lapsi asui heillä. Niinpä. Mutta kun eivät edes muista, että heitä on sinne yritetty saada yli vuoden ajan, mutta kertaakaan eivät ole paikalle saapuneet.
Ota sinä opiksesi ja ota kaikki apu vastaan. JA keskustele avoimesti, vain niin saat apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kalskahtaa korvaani. Oletteko varmoja että tuo "onni" ylettää myös teidän lapsillenne saakka? Lapsista tässä ollaan huolissaan, ei niinkään teistä vanhemmista.
Minkälainen perhe olette? Mikä on sinuille tavallinen?
Voi kuulostaa rankalta, mutta kieltäytyminen jatkotoimenpiteistä jne. aiheuttaa monelle taholle aitoa huolta perheen tilanteesta ja turha niskurointi ärsyttää niitä pikkusieluisia hoitajia ym., jotka voivat ilmoituksen tehdä. Maallikkona ei kannattaisi kauheasti tuomita esim. perheneuvolaa ennenkuin kokeilee, meillä asiakkuus purettiin yhteisymmärryksessä kun myönsivät itsekin ettei heillä ole meille mitään annettavaa. Mutta se, että otimme asiakkuuden vastaan, muutti selvästi asennoitumista viranomaisten taholta eikä tähänkään päivään saakka ole ollut ongelmia vaikka perheessä väkivaltainen erityislapsi. Aina olen pystynyt puhumaan ongelmistamme ja avoimuudesta on kiitelty kaikkialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
neuvolapsykologille suostuitte menemään, mutta perheneuvola on pahapaha?
kalskahtaa korvaani. Oletteko varmoja että tuo "onni" ylettää myös teidän lapsillenne saakka? Lapsista tässä ollaan huolissaan, ei niinkään teistä vanhemmista.
Minkälainen perhe olette? Mikä on sinuille tavallinen?
Lapsi käyttäytyy nykyään ihan kuin muutkin lapset. Noin puoli vuotta sitten lapsi oli vielä hyvin uhmakas ja uhmasi tiettyjä asioita/tilanteita hyvinkin paljon. Silloin mekin olimme aidosti huolissaan hänen käytöksestään.
Emme aluksi ymmärtäneet että kyse on siitä että lapsi haki uhmaamalla huomiota ja siitä oli syntynyt sitten noidankehä jolloin hän haki negatiivista huomiota positiivisen sijaan.
Me mietittiin ja mietittiin että missä vika kun lapsi on niin uhmakas. Vei pitkään tajuta ja sisäistää tuo asia. Nyt sitten asiat on toisin, päiväkodissakin menee paljon paremmin ja kaikki näyttää paremmalta, tuntuu kuin taakka olisi pudonnut hartioilta. Käden taidotkin ovat parantuneet kun lapsi ei enää uhmaa piirtämistä ja askartelua, ollaan edistytty todella paljon.
Mutta tuota en ymmärrä että enää tässä vaiheessa tehdään ls ilmoitus kun kaikki näyttäisi menevän parempaan suuntaan. Sitten vielä kun ei vanhempia uskota vaikka muutos on todellakin tapahtunut. Mutta kai tämä tästä sitten iloksi muuttuu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
neuvolapsykologille suostuitte menemään, mutta perheneuvola on pahapaha?
Emme kokeneet tarvitsevamme kyseistä instanssia enää, joka olikin sitten virhe.
että jos joku ammattilainen toteaa avun tarvetta perheessänne tai lapsessa ja et sitä apua ota vastaan (olkoon se lääkäri, psykologi, perheneuvola tms.) ja et sitä apua ota vastaan se tulkitaan AINA teitä vastaan ja aletaan tutkimaan tarkemmin asioitanne.
Ja jos edelleen kieltäydyt niin tehdään ls ilmoitus ettette hoida lasta asianmukaisesti.
Mielestäni tämä käytäntö on loistava! Se että käy juttelemassa tai lääkärillä tai jossain ei ole ainakaan minulta mitenkään pois, Päinvastoin, olen iloinen jos joku haluaa tutkia lastani tai perhettäni ja voin näyttää miten hienosti kaikki on ja saada apua niihin joita asioita en niin hyvin hallitse.
Kokemukseni (joka on laaja) näistä ihmisistä jotka viimeiseen saakka vastustelevat kaikke ayhteiskunnan tarjoamaa apua LAPSELLE ja PERHEELLE on jotain salattavaa. Ihan tiedoksi, jos ei ole mitään salttavaa ei myöskään häiritse käydä missään.
Ja yllättävää että ne joilla on paljon ongelmia, ei niitä halua missään selviteltävänkään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perheneuvolalla tmv on huoli niin ei teillä oikein ole muuta vaihtoehtoa kuin katsoa mihin asiat johtavat.
Huolet voivat vaihtua, mutta se, että asiakkuus on joskus alkanut, niin kynnys että uusia huolia pukkaa on matala...
että jos joku ammattilainen toteaa avun tarvetta perheessänne tai lapsessa ja et sitä apua ota vastaan (olkoon se lääkäri, psykologi, perheneuvola tms.) ja et sitä apua ota vastaan se tulkitaan AINA teitä vastaan ja aletaan tutkimaan tarkemmin asioitanne.
Ja jos edelleen kieltäydyt niin tehdään ls ilmoitus ettette hoida lasta asianmukaisesti.
Mielestäni tämä käytäntö on loistava! Se että käy juttelemassa tai lääkärillä tai jossain ei ole ainakaan minulta mitenkään pois, Päinvastoin, olen iloinen jos joku haluaa tutkia lastani tai perhettäni ja voin näyttää miten hienosti kaikki on ja saada apua niihin joita asioita en niin hyvin hallitse.
Kokemukseni (joka on laaja) näistä ihmisistä jotka viimeiseen saakka vastustelevat kaikke ayhteiskunnan tarjoamaa apua LAPSELLE ja PERHEELLE on jotain salattavaa. Ihan tiedoksi, jos ei ole mitään salttavaa ei myöskään häiritse käydä missään.
Ja yllättävää että ne joilla on paljon ongelmia, ei niitä halua missään selviteltävänkään...
siis yhtään ainutta perhettä, taikka ihmistä joka haluaisi noiden tahojen kanssa yhtään omia asioitaan enempää setviä. Päinvastoin, kaikki kauhistelevat ja kummeksuvat nykyistä menoa... neuvostoliitto tulee mieleen, ei länsimaissa ole tällaista muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perhettä, josta "oltaisiin huolissaan" tai "tehtailtaisiin ls-ilmoja" ILMAN SYYTÄ.
Nyt siis katse peiliin!
on oikeus saada perhettänne koskevat lastensuojeluasiakirjat (Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista). Tehkää tästä kirjallinen pyyntö viranhaltijalle (lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä), vapaamuotoinen kirje käy, jossa pyytää esim. kaikkia lasta koskevia asiakirjoja tietyltä ajalta. Asiakirjat on toimitettava lain mukaan asiakkaalle kohtuullisen ajan sisällä (omassa kunnassani 2 viikkoa).
Terv. sossu
että jos joku ammattilainen toteaa avun tarvetta perheessänne tai lapsessa ja et sitä apua ota vastaan (olkoon se lääkäri, psykologi, perheneuvola tms.) ja et sitä apua ota vastaan se tulkitaan AINA teitä vastaan ja aletaan tutkimaan tarkemmin asioitanne.
Ja jos edelleen kieltäydyt niin tehdään ls ilmoitus ettette hoida lasta asianmukaisesti.
Mielestäni tämä käytäntö on loistava! Se että käy juttelemassa tai lääkärillä tai jossain ei ole ainakaan minulta mitenkään pois, Päinvastoin, olen iloinen jos joku haluaa tutkia lastani tai perhettäni ja voin näyttää miten hienosti kaikki on ja saada apua niihin joita asioita en niin hyvin hallitse.
Kokemukseni (joka on laaja) näistä ihmisistä jotka viimeiseen saakka vastustelevat kaikke ayhteiskunnan tarjoamaa apua LAPSELLE ja PERHEELLE on jotain salattavaa. Ihan tiedoksi, jos ei ole mitään salttavaa ei myöskään häiritse käydä missään.
Ja yllättävää että ne joilla on paljon ongelmia, ei niitä halua missään selviteltävänkään...
No okei jos ei halua pitää yksityisyydestään kiinni niin mikä ettei. Lisäksi on hyvin alentavaa olla heti epäilyn kohteena ja vain sen takia jos on omakin mielipide asioista ja ei vain koe tarvitsevansa kyseistä "palvelua".
Missä on itsemääräämisoikeus ja maalaisjärki, missä on ammattilaisen neuvottelukyky kun heti tehdään kylmästi ls ilmoitus ja "rankaistaan" seuraamuksilla ja vanhoja asioita käytetään aseena perhettä vastaan..
Eikä mekään olla kaikkea vastusteltu, ollaan käyty jos jonkinmoisissa terapioissa ym. ja pompittu toisten mielen mukaan paikasta paikkaan jo liian kauan. Mitään hyötyä ei kyseisistä paikoista ole ollut vaan ollaan itse oivallettu asioita. Turhia käyntejä ne kaikki on olleet. Tuoloksena vaan kaikenmaailman lippulappusia ja raportteja että toiset pääsevät pätemään ja nyt sitten tämä pikku lisäharmi.
nuorenparin elämän. Kyseessä oli nainen, kuka meni tunnustamaan, että oli käyttänyt nuorena huumeita. Oli kääntynyt uskoon ja elämä oli muuttunut.
Tyttö pantiin seurantaan ja seuloihin ja uhattiin ottaa lapsi huostaan, ellei eroa lapsen isästä. Ensikodilla piti olla ensimäiset 2 kuukautta seurannassa. Vuoden kulkivat vielä sen jälkeen keskustelemassa vanhemmuudesta.
Seulat olivat koko ajan puhtaat ja naisella hyvät tukiverkot ja lapsen isällä oli kaikki kunnossa. Mutta se huoli sekoitti perheen elämän kahdeksi vuodeksi ja papereissa on ikuiset merkinnät.
Eivät kyllä löytäneet mitään tämän kahden vuoden aikana. Melkoisen rääkin läpi joutui nainen käymään äitiytensä alkuvaiheessa rehellisyytensä takia.
ja mene sinne perheneuvolaan
olet uhmakkaampi kuin lapset
Muutenkin kuulostaa huolestuttavan vainoharhaiselta tuo sinun käytöksesi. Ei ne turhaan resursseja kuluta ja vikoja etsimällä etsi.
Mutta se kaikki niiden "apu" vaan jotenkin tuntuu kyttäämiseltä ja vainoamiselta. Yritämme kyllä parhaamme mukaan (vasten omaa tahtoamme) käydä kaikenmaailman tutkimuksissa ja palavereissa mutta kauanko tuota pitää sietää?? Kyllä siinäkin tulee raja vastaan. Ilmeiseti vaan pitäisi alistua ja mennä niin kauan kunnes ne kyllästyvät "auttamiseen" mutta koskahan sekin tapahtuu..
Me aikoinaan olemme käyttäneet myös huumeita ja kerroimme siitä avoimesti neuvolassa. Emme joutuneet mihinkään syyniin, mutta kodinhoitoapuua saimme sekä lomia ym. lastensuojelun tukitoimia. Kertaakaan ei ollut huostaanoton uhkaa.
että jos joku ammattilainen toteaa avun tarvetta perheessänne tai lapsessa ja et sitä apua ota vastaan (olkoon se lääkäri, psykologi, perheneuvola tms.) ja et sitä apua ota vastaan se tulkitaan AINA teitä vastaan ja aletaan tutkimaan tarkemmin asioitanne.
Ja jos edelleen kieltäydyt niin tehdään ls ilmoitus ettette hoida lasta asianmukaisesti.
Mielestäni tämä käytäntö on loistava! Se että käy juttelemassa tai lääkärillä tai jossain ei ole ainakaan minulta mitenkään pois, Päinvastoin, olen iloinen jos joku haluaa tutkia lastani tai perhettäni ja voin näyttää miten hienosti kaikki on ja saada apua niihin joita asioita en niin hyvin hallitse.
Kokemukseni (joka on laaja) näistä ihmisistä jotka viimeiseen saakka vastustelevat kaikke ayhteiskunnan tarjoamaa apua LAPSELLE ja PERHEELLE on jotain salattavaa. Ihan tiedoksi, jos ei ole mitään salttavaa ei myöskään häiritse käydä missään.
Ja yllättävää että ne joilla on paljon ongelmia, ei niitä halua missään selviteltävänkään...
siis yhtään ainutta perhettä, taikka ihmistä joka haluaisi noiden tahojen kanssa yhtään omia asioitaan enempää setviä. Päinvastoin, kaikki kauhistelevat ja kummeksuvat nykyistä menoa... neuvostoliitto tulee mieleen, ei länsimaissa ole tällaista muualla.
Mulla pelkkää hyvää sanottavaa kaiksita tulitoimista. Olen käyttänyt neuvolapsykologia, perheneuvolaa, tavan neuvolaa, kotipalvelua ja lastensuojelua.
Meillä kaikki palaverit käytiin meidän toiveesta meillä kotona. Saimme olla siellä missä on rennointa ja samalla sossut näki kuinka meillä asutaan ja ollaan ja kuinka lapset omassa elinpiirissään äyttäytyvät. Tapasimme sossuja monta vuotta, meidän omasta toiveetsa. Koko ajan sanottiin, että jos haluamme lopettaa, se on fine, ei ole erityistä huolta, mutta jos haluamme edelleen tukitoimia, sekin ok. Saimme ihanaa apua moneen asiaan: lasten harratsuskuluihin ja lomiin, kun olimme vähävaraisia ja jaksamiseen.
Iso KIITOS suomen lastensuojelu-ja neuvolajärjestelmälle ?
perhettä, josta "oltaisiin huolissaan" tai "tehtailtaisiin ls-ilmoja" ILMAN SYYTÄ.
Nyt siis katse peiliin!
mä taas olen montakin kertaa esim. tällä palstalla lukenut kuinka palsta-äidit ihmettelevät, että pitäisikö/ja pitää tehdä ls-ilmoitus joistain aivan päättömistä syistä..totta on sekin, että turhia ls-ilmoituksiakin tehdään jatkuvasti. Jotta älähän nyt jeesustele siellä,
kun ei noista "auttajista" muutenkaan eroon pääse jos silloinkaan..