Lue keskustelun säännöt.
Mikä kummilapsessamme mahtaa olla vialla?
26.11.2012 |
Hän vaan toljottaa suu auki. On nyt 7kk ikäinen.
Aina, jos olen häntä nähnyt, hän on joko lattialla tai sylissä ja toljottaa suu auki. Ei kiinnostu mistään tavaroista tms. Katseessa ei ole minkäänlaista pilkettä.
Toisella ystävälläni on samanikäinen vauva. Ihan erilainen. Katselee lattialla itsekseen ollessaan kiinnostuneena ympärillä olevia tavaroita ja tarttuukin niihin.
Jos hän on sylissä, hän seuraa katseella ihmisiä, kurkkii lattialla olevia mielenkiintoisia tavaroita, jne. Silmissä on sellainen ihan toisenlainen ilme.
Siis rumasti sanottuna, tulee sellainen olo kummilasta katsellessa, että siellä ei ole ketään kotona. Kun taas tuohon toiseen lapseen saa ihan erilailla kontaktin.
Onko niin, että ihmisen jonkinlainen yksinkertaisuus näkyy jo vauvana? Eli tuo toinen lapsi olisi vaan älykkäämpi ja kummilapsemme sitten hiukan tyhmempi tapaus? Kun sellainen olo hänestä tulee, valitettavasti...
En tiedä, jotenkin aina, kun häntä näemme, tämä asia jotenkin häiritsee. Mitään fyysistä vikaa hänessä ei ole.
Kommentit (15)
Lapsi on ehkä rauhallinen, ehkä tarkkailija, ehkä tyhmä, ehkä huippuälykäs. Ehkä haluaisi ottaa kontaktia muulla tavalla kuin toinen lapsi, vaikka koskettamalla... Voi myös ujostella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta hänestä tulee vaan sellainen outo olo. En ole koskaan tavannut vauvaa, josta minulle olisi tullut sellainen olo, että ei ole ihan penaalin terävin kynä. Mutta tässä tapauksessa on nyt tullut.
Vaikka hänelle yrittäisi näyttää tavaroita, selittää jotain, niin se katse on vaan sellainen toljottava. Ensin toljottaa esinettä, sitten minua. Sitten pää vaan alkaa keikkua ja katse toljottaa ensin sinne, sitten tänne. Kädellä kevyesti "läppäisee" esinettä, mutta ei oikein kiinnostu.
Ei ota kontaktia koskettamallakaan. Jos tuota kaverin lasta kutitan vaikka jalanpohjasta, hän käpertää jalkaa, katsoo minuun, nauraa. Tuo kummipoika vähän heilauttaa jalkaa ja sitten vaan typerästi tuijottaa jalkaansa.
Oikeasti kummallista. Kamalaa ajatella vauvasta, että onpas yksinkertainen tyyppi. :(
Vaikka hänelle yrittäisi näyttää tavaroita, selittää jotain, niin se katse on vaan sellainen toljottava. Ensin toljottaa esinettä, sitten minua. Sitten pää vaan alkaa keikkua ja katse toljottaa ensin sinne, sitten tänne. Kädellä kevyesti "läppäisee" esinettä, mutta ei oikein kiinnostu.
Ei ota kontaktia koskettamallakaan. Jos tuota kaverin lasta kutitan vaikka jalanpohjasta, hän käpertää jalkaa, katsoo minuun, nauraa. Tuo kummipoika vähän heilauttaa jalkaa ja sitten vaan typerästi tuijottaa jalkaansa.
Tai siis ehkä kuulostaa, mutta ei välttämättä ole sitä.
Mä tunnen lapsen josta mulle nyt tuli mieleen tuo sun kuvauksesi. Kieltämättä itsekin asiaan aikoinaan kiinnitin huomiota, mutta koska ei omia lapsia silloin vielä ollut, niin en osannut ajatella, että lapsessa olisi mitään sitten kuitenkaan vialla. Mutta muistan että lapsen äiti oli itse asiasta huolissaan.
Nyt poika on kuitenkin jo esikoululainen, ja hyvin sellain en "pikkuvanha" ja fiksu, mutta esim. vauvana tuntui monesti olleen omissa maaimoissaan, ei reagoinut ääniin eikä kirkkaisiin valoihin tms. Lisäksi otti hyvin vähän katsekontaktia, vaikka siihen nimenomaan pyrittiin muiden osalta.
Taidat olla mun lapsen kummi. Noh kuitenkin.. Lapsestamme voi saada just tuollaisen kuvan satunnaisilla vierailuilla. Se Ujostelee ja vierastaa. Kun lähdet pois, niin leikkii taas normaalisti, juttelee ja ottaa kontaktia ;). Asia varmasti korjaantuu itsestään ajan kanssa.
parhaita puoliaan yksinkertaisille idareille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidat olla mun lapsen kummi. Noh kuitenkin.. Lapsestamme voi saada just tuollaisen kuvan satunnaisilla vierailuilla. Se Ujostelee ja vierastaa. Kun lähdet pois, niin leikkii taas normaalisti, juttelee ja ottaa kontaktia ;). Asia varmasti korjaantuu itsestään ajan kanssa.
Rauhallisempi lapsi jää tuijottamaan vieraita ihmisiä. Hän on kiinnostunut heistä, eikä halua missata hetkeäkään heidän tarkkailustaan.
Lapsi leikkii sitten kun hänellä ei ole muuta tarkkailtavaa.
parhaita puoliaan yksinkertaisille idareille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rauhallisempi lapsi jää tuijottamaan vieraita ihmisiä. Hän on kiinnostunut heistä, eikä halua missata hetkeäkään heidän tarkkailustaan.
Lapsi leikkii sitten kun hänellä ei ole muuta tarkkailtavaa.
Liikkuuko lattialla esim. ryömien, kierien...
Ottaako ollenkaan lelua käteen?
Mitä neuvola sanoo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on varmaan muuten ihan normaalisti kehittynyt. Mutta hänestä vaan saa sellaisen kuvan, että hän on vähän typerä. Tiedättekö, niinkuin joistakin ihmisistä heti saa. Hämmentää vaan, että se alkaa jo vauvana... Hän ei ole lainkaan eloisan ja reippaan oloinen ihminen.
Vaikka hänelle yrittäisi näyttää tavaroita, selittää jotain, niin se katse on vaan sellainen toljottava. Ensin toljottaa esinettä, sitten minua. Sitten pää vaan alkaa keikkua ja katse toljottaa ensin sinne, sitten tänne. Kädellä kevyesti "läppäisee" esinettä, mutta ei oikein kiinnostu. Ei ota kontaktia koskettamallakaan. Jos tuota kaverin lasta kutitan vaikka jalanpohjasta, hän käpertää jalkaa, katsoo minuun, nauraa. Tuo kummipoika vähän heilauttaa jalkaa ja sitten vaan typerästi tuijottaa jalkaansa.
Tai siis ehkä kuulostaa, mutta ei välttämättä ole sitä. Mä tunnen lapsen josta mulle nyt tuli mieleen tuo sun kuvauksesi. Kieltämättä itsekin asiaan aikoinaan kiinnitin huomiota, mutta koska ei omia lapsia silloin vielä ollut, niin en osannut ajatella, että lapsessa olisi mitään sitten kuitenkaan vialla. Mutta muistan että lapsen äiti oli itse asiasta huolissaan. Nyt poika on kuitenkin jo esikoululainen, ja hyvin sellain en "pikkuvanha" ja fiksu, mutta esim. vauvana tuntui monesti olleen omissa maaimoissaan, ei reagoinut ääniin eikä kirkkaisiin valoihin tms. Lisäksi otti hyvin vähän katsekontaktia, vaikka siihen nimenomaan pyrittiin muiden osalta.
Minulle tulee mieleen tästä eskaripojasta aspergerin oireyhtymää potevat lapset. Googlapa ja katso, mitä oireyhtymä pitää sisällään. Oireet ovat siis hyvin yksilöllisiä, mutta aspergerilta kuulostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kanta jos on että lapsi on normaali eikä vanhemmatkaan huolissaan niin mitäs siinä sitten.
Ehkä olet vain niin pelottava että lapsi jähmettyy "kauhusta". Tuonkin ikäinen voi jo vierastaa kovasti.
Jos lapsi normaalisti ääntelee, liikehtii ja seuraa katseellaan ihmisiä niin eipä liene vielä syytä alkaa vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä. Jos toisaalta tiedät varmasti ettei lapsi osaa mitään noista (koskaan) niin sitten varmasti on jotain häikkää.
Yleensä tuon ikäiset vauvat tykkäävät minusta. Ottavat kovasti kontaktia. Toisen kaverini samanikäinen vauva on nähnyt minua paljon vähemmän kuin tämä kummilapsi ja silti ottaa iloisesti kontaktia. Ei vain möllötä suu auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä tuon ikäiset vauvat tykkäävät minusta. Ottavat kovasti kontaktia. Toisen kaverini samanikäinen vauva on nähnyt minua paljon vähemmän kuin tämä kummilapsi ja silti ottaa iloisesti kontaktia. Ei vain möllötä suu auki.
Sulla ei taida itsellä olla lapsia kun et ymmärrä, että lapsia on hyvin monenlaisia :)
Kehtaatko kysyä?