Onko täällä ketään, kuka tunnustaisi tai tunnistaisi itsensä
sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsiväksi?
Jos on, voitko kuvailla lyhyesti miten se ilmenee ja haittaako se paljon, vähän vai ei ollenkaan arkeesi?
Jos olet parisuhteessa, vaikuttaako siihen ja jos niin miten?
Olen hieman ymmälläni avopuolisostani. Hänellä on mielestäni aika selkeä yo.fobia, mutta itse kieltää sen ponnekkaasti ja keksii erilaisia syitä ( vika on minussa aika usein ), miksei tarvitsisi koskaan esim.meillä kylässä olleita vieraita "sietää".
Ja meillä käy harvoin vieraita, ehkä 2-3 kertaa vuodessa ja he ovat lähisukuani eli tuttuja ihmisiä. Yleensä puoliso käy max kättelemässä ja sulkeutuu sen jälkeen koko illaksi makuuhuoneeseen ja hiipii pois kun vieraat lähteneet. Tai saattaa laittaa yläkerrasta minulle tekstiviestejä kun olen alakerrassa vieraiden kanssa.
Ja ei, en tuomitse fobioita, mutta asian kieltäminen tekee asian vaikeaksi minulle puolisona hahmottaa ja myöskään mieheni ei tietenkään voi hakea apua ongelmaansa (koska uskon hänen itsekin kärsivän tästä), koska se vika on aina muissa, hänellä on oikeus sosiaalisissa tilanteissa "kadota" tai ainakin muuttua täysin "mykäksi".
Auttakaa vastaavan tunnistavat siis minua ymmärtämään asiaa..
Kommentit (2)
Siksi syyttelee myös sinua (tai muita), koska itsessään sitä vikaa ei kestä kohdata.
Minulla fobia haittaa lähinnä vieraiden ihmisten tapaamista, väenpaljouden keskellä olemista (teatteri, juhlatilaisuudet, kahvitukset...) ja erityisesti yleisön edessä puhumista. Kädet tärisevät, tuntuu että pyörryn, haluaisin paeta paikalta. Lähisukulaisia en pelkää. Miehesi käytös kuulostaa tahalliselta vihamielisyyden ilmaukselta, ei pelolta.