Lue keskustelun säännöt.
Äidin mies arvostelee ja huomauttelee jatkuvasti
22.11.2012 |
Ehkä tämä on väärä palsta tänne, mutta pakko avautua jossain. Olen nuori aikuinen ja opiskelen yliopistossa viimeistä vuottani. Käyn 1-2 kertaa kuukaudessa äitini luona viettämässä pitkää viikonloppua. Tulen äitini kanssa hyvin toimeen ja olemme läheisiä ja lisäksi minulla on tuolla paikkakunnalla laaja ystäväpiiri, jota haluan nähdä.
Ahdistaa vaan suunnattomasti, kun äitini mies on todella kova arvostelemaan ja huomauttelemaan aivan joka asiasta. Jos keittiössä unohtuu kiireessä kaapin ovi raolleen tai veitsi pöydälle, niin voi luoja sitä jeesustelun ja typeräksi/tossavaiseksi/idiootiksi haukkumista. Kaikki asiat tulee tehdä juuri hänen tavallaan, kaukosäätimet tulee säilyttää siinä missä hänkin ja joka hiton pikkuasia täytyy olla just eikä melkein tai muuten tulee sanomista. Minä ja äitini ollaan sanottu tuosta piirteestä usein, mutta hän ei sitä näe ongelmana tai puutteena hänen luonteessaan, eikä hän ole tapaa karsinut, päin vastoin. Vittumaisinta on, kun hän jättää jotain ohjelappusia pitkin kämppää ja muistutuksia tyyliin "muista sammuttaa valot / ottaa avain mukaan".
En voi nauttia näistä kotilomistani ollenkaan. Yleensä olen vain hautautuneena vanhaan huoneeseeni tietokoneeni kanssa, enkä paljoa poistu täältä paitsi jos mies on töissä. Inhottaa ajatuskin siitä, että joskus tulevaisuudessa omat lapseni alkavat pitää miestä pappanaan ja joutuvat kokemaan samaa jatkuvaa arvostelua, huomauttelua ja kauhistelua. Miehellä itsellään ei ole lapsia ja hän on ainoa lapsi (mitä olen kyllä itsekin) niin ehkä hän ei vaan ole tottunut siihen, etteivät asiat mene aina hänen tavallaan ja kaikki ei aina voi olla täydellisesti.
Onhan se vähän lapsellista kai valittaa tällaisesta, mutta harmittaa se silti. Onneksi siirryn pian työelämään, eikä kotona tule käytyä niin usein, mutta surullista sekin on, kun haluaisin kuitenkin äitini kanssa viettää aikaa.
Onko kellään vastaavia kokemuksia jostain ihmisestä?
Kommentit (7)
Tilanne sikäli sama, että kyseessä oli myös äitini uusi mies.
Tosin hänellä oli omia lapsia edellisestä liitostaan.
Kuitenkin niin, kun he menivät yhteen niin molempien lapset olivat jo aikuisia ja asuivat omillaan.
Aina siellä käydessä niin tuo mies arvosteli. Asia, kuin asia niin aina löytyi huomauttelemista.
Mikään ei riittänyt. Mikään ei ollut hyvä.
Paitsi tietenkin tilanne oli aivan toinen, kun ja jos kyse oli hänen lapsistaan.
Jossain vaiheessa emme käyneet ollenkaan.
Ei vaan voinut, kun ei halunnut eikä jaksanut kuulla sitä narinaa.
Oneksemme tilanne on ratkenut siltä osin, että äitini on kuollut ja minun,eikä sisarteni tarvitse nähdä tuota miestä enää.
Yrittihän hän toki hämmentää ja kahmia omaisuutta mikä hänelle ei kuulunut. Tämä siis äidin kuoleman jälkeen, kun oli perunkirjoitus ja pesänjako.
Pakko tunnustaa, että pientä mielihyvää sain, kun tuo mies sai nenilleen, eikä mitään saanut.
Se tuntui lähes kiitokselta siitä kohtelusta ja arvostelusta mitä muonoin sai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma isäni on kertomuksestasi päätellen pahempi tapaus. Jos kuitenkin olet huolissasi mahdollisista lapsistasi, niin ainakin oma isäni suhtautuu lapsenlapsiinsa aivan eri tavoin kuin meihin muihin. Näiltä lapsenlapsilta ei vaadita mitään ja jos me vanhemmat käskemme esim. laittamaan astiat koneeseen/siivoamaan lelunsa pois meidän lähtiessämme kotiin, niin sitten vaari valittaa, että olemme liian tiukkoja ja kyllähän heillä isovanhemmilla on aikaa siivota...
Joskus nuorempina äänitettiin perheen ääinimaailmaa japakotettiin isää kuuntelemaan se. Vasta sitten, kun laitettiin hänet laskemaan, että kuinka monta huomautusta ja valitusta illan aikana tuli (231) ns. rauhallisena koti-iltana, niin vähensi valitustaan pariksi kuukaudeksi (eli valitti vain noin 100 asiasta illassa)
tuollaisen nipottajan
Samaa mieltä. Tavallaan kuitenkin ymmärrän. Isäni oli väkivaltainen ja tätä miestä ennen ollut petti ja vaihtoi lennosta toiseen. Tämä mies on kuitenkin turvallinen ja luotettava ja äidistäni se riittää. On kyllä sanonut, ettei se nyt varsinaista rakkautta ole, mutta kun ei halua olla yksinkään. Siitä huolimatta harmittaa, että hän on nyt juminut tähän nipottajaan, jonka en ole kuullut kehuvan koskaan ketään. Arvostelee sitäkin hanakammin.
En olisi uskonut, että kohtaan ihmisen, jota en voi sietää, mutta jonka kanssa on "pakko tulla toimeen". En voi sietää olla tämän miehen lähellä, hyvä jos samassa huoneessa. Koitan olla näkymätön vieras.
Sä voit ja sun kannatta vähentää niitä kotillmia. Miehen kannalta se ei edes ole sun kotisi, eikä ehkä muutoinkaan. Olet jo iso ja aikuinen ja voit elää omillasikin. Kun olet äidilläsi kylässä, sinun pitäisi olla siellä kuin kylässä - vähän vieraskoa eikä todiaan jättää niitä voiveitsiä pöydälle ja kaappeihin ei mennä ollennkaan.
Äitisi voisi varmasti saada parempaakin mutta toisaalta kyse on hänen iehestään ja hänen valinnastaan. Jos hän on siihen tyytyväinen, sinulla ei siihenkään ole nokan koputamista. Hänen miehensä, hänen valintansa, hänen kriteerinsä. Pysy sinä siitä erossa.
Sä voit ja sun kannatta vähentää niitä kotillmia. Miehen kannalta se ei edes ole sun kotisi, eikä ehkä muutoinkaan. Olet jo iso ja aikuinen ja voit elää omillasikin. Kun olet äidilläsi kylässä, sinun pitäisi olla siellä kuin kylässä - vähän vieraskoa eikä todiaan jättää niitä voiveitsiä pöydälle ja kaappeihin ei mennä ollennkaan.
Äitisi voisi varmasti saada parempaakin mutta toisaalta kyse on hänen iehestään ja hänen valinnastaan. Jos hän on siihen tyytyväinen, sinulla ei siihenkään ole nokan koputamista. Hänen miehensä, hänen valintansa, hänen kriteerinsä. Pysy sinä siitä erossa.
No asuin tässä talossa 19 vuotta, mies kaksi ja ajattelen kyllä, että jos olen esimerkiksi päivän yksin, niin voin ihan hyvin tehdä itselleni ruokaa/vaihtaa paristot kelloon jne. Vai pitäisikö nököttää päivä paikoillaan koskematta mihinkään, herranen aika sentään :D Kesä- ja sesonkitöiden aikaan olen asunut täällä kokoaikaisesti myös opiskelujen aikana ja näen, että minulla on ollut ja on edelleenkin oikeus olla täällä kuin kotonani.
Enkä ole äitiäni kieltänyt olemasta miehen kanssa, päinvastoin. Mutta en myöskään anna hänen päästä minun ja äitini väliin liiaksi, enkä ajamaan minua lopullisesti pois äitini elämästä. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että olen asunut tässä talossa 19 vuotta ja minä kyllä osaan talon tavat, osaatko sinä?
tuollaisen nipottajan