Tuntuuko teistä joskus siltä, ettette osaa tehdä muuta kuin VÄÄRIÄ VALINTOJA

Luulen, että jokaisella valinnallani on tarkoitus, ja jos en nyt ymmärrä, mikä se on ollut, niin ymmärrän sen myöhemmin.



Kaikki ne "oikeat" ja "väärät" valinnat ovat tehneet minusta juuri tällaisin, ja minusta olen aika hyvä ihmiseksi.

miehet kun on kyseessä.

kohtalon/johdatuksenuskoinen, että uskon, että olen ollut tekemässä väärää valintaa - mutta se, etten päässyt kouluun, esti minut tekemästä väärää valintaa.

Luulen, että jokaisella valinnallani on tarkoitus, ja jos en nyt ymmärrä, mikä se on ollut, niin ymmärrän sen myöhemmin.

Kaikki ne "oikeat" ja "väärät" valinnat ovat tehneet minusta juuri tällaisin, ja minusta olen aika hyvä ihmiseksi.

No sitä päivää saan odottaa, että tämä vitutus laantuu ja tajuan, että tästä on ollut jotain hyvää, etten ole kahteen vuoteen päässyt haluamaani kouluun, koska ensimmäisellä kerralla hain kouluun, jonne kaikki hakee ja toisella kerralla valitsin kahdesta koulusta sen, johon pisteeni eivät juuri ja juuri riittäneet. Ja ensi vuonna täytän 25 ja elämä on ollut yhtä paskan haahuilua, koska tein jo ennen tätä hakemisen aloittamista pelkkiä vääriä valintoja ja haahuilin sen takia vuosia.

Vitutus maximus.

sanomaan, ettei mun ole tarkoitus päästä siihen kouluun, vaan mun on tarkoitus olla työtön 25-vuotias ilman ammattia ja elämänsuuntaa. ap

JA tulkaa vielä sanomaan, ettei mun ole tarkoitus päästä siihen kouluun, vaan mun on tarkoitus olla työtön 25-vuotias ilman ammattia ja elämänsuuntaa. ap

Jos olit vain pisteen päässä, voit vielä päästä peruutuspaikalla. Tai sitten pääset myöhemmin. Tai sitten jonkin ajan päästä et edes halua sinne.

Päivä kerrallaan. En minäkään 25-vuotiaana tiennyt, mikä minun elämäni suunta on, tai jos jotakin luulinkin, niin ei se niin mennyt.

Tietenkin vituttaa, ymmärrän kyllä, mutta maailma ei kuitenkaan kaadu.

oikea mies, oikea koulutus, ihanat lapset, ihana koti jne.

Opiskelin unelma-ammattiini ja sain valita kahdesta firmasta työpaikkaa. Valitsin suuremman ja vakaamman. Tuli kilpailutus ja menetin työni. Nyt en pääse sinne toiseenkaan.



Rakastuin ihanaan mieheen joka lainasi tiedoillani netistä rahaa ja katosi kuin Mustanaamio yöhön kun tuli maksun aika.



Olen 31-vuotias työtön, opiskelen ammattiin johon en halua ja menen uo-viranomaisen juttusille viikon päästä.



Syntyessäni itkin ja joka päivä ymmärrän miksi.

Ymmärsinkö oikein, että ap vastasi valintakokeessä väärin, eikä siksi saanut kasaan opiskelupaikkaan oikeuttavaa pistemäärää? Siinähän ei ole kyse valinnasta, vaan osaamisen tasosta. Et voi osta ja tietää sitä mitä et vielä osaa. Eli nyt vain kirja käteen ja pänttään VUODEN joka päivä vähäsen. Seuraavalla kerralla pääset sisään heittämällä.

En ole jossittelija. Tehty mikä tehty ja valintojen kanssa on elettävä. Toisenlainen elämä toisenlaisilla valinnoilla eikä välttämättä parempi.

Nimenomaan, kuten edellä kirjoitettiin - sinä et tehnyt valintaa, vaan valintaraati pisteytti sinut pisteen päähän. Tätähän et voinut tietää etukäteen, ethän?



Valitsit hakea tuohon kouluun. Teitkö sen sumpliaksesi, vai koska halusit juuri tuonne? Etkö hakenutkan sinne minne halusit?



Mitä hittoa? Jso haluat johonkin - valitse se.



Andy Mac Coyn sanoin: "Varo mitä sä haluut, koska sä saat sen."

ja koko ajan...

Miehen olisi voinut valita paremmin... Tosin tuntuu,että mies itse on muuttunut epämiellyttävämpään suuntaan vuosien myötä,tai sitten se ei ole aikuistunut yhtään...

mutta en osaa lähteäkään. Ja ajattelen myös, etten parempaakaan saa... Vaikka aika haastavaa tämä yhteiselo kyllä on.

Tänään viimeksi harmittelin sitä, miksen nuorena vain pysytellyt matkailualalla, vaan hinkusin yliopistoon. Varmaan mulla olisi vieläkin töitä, tai ainakin valinnanvaraa, jos olisin pysynyt alalla ja hankkinut lisäkokemusta. Nykyisellä yliopistotutkinnollani en tee mitään.

Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi, kunpa voisikin päästä takaisin ajassa neuvomaan itseään nuorena.