Paljon tienaavat yrittäjät! Mikä yritys teillä on?

jo olemassa olevan yrityksen? Ehtiikö paremmin pitämään lomia tienaamaan nopeammin?

ja huonosti menestyvä vaatii paljon työtä, että alkaa menestyä. Ensimmäiset 2 vuotta saa ainakin omistautua yritykselle, vaikka ostaisi toimivan..

Se on hys hys asia, että esim. lastensuojelun asiakkaista saa kunnon korvauksen. Kun perustat lastensuojelulaitoksen ja erikoistut esim. ongelmaisiin lapsiin (lääkitys ja diagnoosi) niin saat n. 5000 e/ lapsi /kk.



Mutta vaatii aikamoiset resurssit; henkilökunnan, tilat, luvat jne. JA on raskasta. Ja vaatii sitä, että oikeasti teet sydämellä, eikä vain rahankiilto silmissä. Näistä pienistä lastensuojelupaikoistahan on huutava pula, vaikka tuottavaa liiketoimintaa. Mutta tämä on ala, jonne pitää olla myös kutsumus.

Meillä 15 vuotta toiminut yritys joka menestyy hyvin. Mutta oltiin oikeassa paikassa oikeaan aikaan, enää ei samalla idealla pääsisi ollenkaan alkuun.

Minulla nettotulot tuplaantuivat, kun siirryin mainostoimistosta (copywriter, viestintäkonsultti) samoihin hommiin omalla toiminimellä. Tämä siis ensimmäinen toimintavuosi, ensi vuonna oletettavasti paranee edelleen.

Ehkä helpointa, jos ostat yrityksen, jossa olet jo töissä tai joka on alalta, jonka tunnet hyvin. Ostamalla yrityksen saatat saada jo olemassaolevan asiakaspohjan valmiiksi.



Mutta totta on, että menestyvä yritys maksaa paljon. Ja silti yrittäjänä on niin eri asia olla kuin työntekijänä (jos on palkollisia), että menee varmasti jokunen vuosi, että on sisällä hommassa.



Yrittäjänä et ikinä ole ns. lomalla. Työjutut pyörii jatkuvasti mielessä - mutta mitä olen lähipiiriäni seurannut (isoisä, isä ja mies kaikki yrittäjiä), niin usein yrittäjä nauttii tästä. Yrittäjyys on elämäntapa. Sitä on yrittäjä joka solullaan ja täysaikaisesti. Tällainen ihminen nauttii yrittämisestä niin, että se on hänelle elämä, työ, harrastus.



Ainakin meidän perheessä yritys/yritykset on kuin yksi perheenjäsenistä. Työ on välillä raskasta ja vaativaa, mutta se on samalla myös ilo ja elämäntarkoitus. Koko perhe on valjastettu siihen, että firmalla menee hyvin, työntekijöille saadaan palkat maksettua, jne. Esimerkiksi isoisäni ei uskaltanut mennä sotaveteraanien kuntoutuksiin, koska pelkäsi sotavamman vuoksi joutuvansa lopettamaan työt. Hän teki mm. aina jouluaatonkin työvuorot.



Jos päähuoli on se, pystyykö pitämään lomia, viemään lapsia futistreeneihin ja jatkamaan omaa nukkekotiblogia, niin sitten lienee parasta unohtaa yrittäminen. Tai jos yritys on tosi iso (ei siis enää pk-yritys vaan usean sadan ihmisen firma) tai hyvin pieni yhden ihmisen yritys, niin sitten ehkä eri asia.



Muistan, kun meidän isän firma oli 10-vuotias ja sille rakennettiin omia toimitiloja. Isä kävi keskellä yötäkin tsekkaamassa puolen tunnin ajomatkan päässä, että jotkut kuivurit oli päällä. Kun firma oli 30-v. ja tehtiin taas uusia tiloja, silloin hän saattoi ottaa jo rennommin.



En halua pelottaa ketään pois yrittäjyydestä. Itselle se on ainoa oikea elämäntapa. Mutta nykyään markkinoidaan yrittämistä niinkuin sitten työ ja asiakkkaat ja raha tulisi tuosta vaan. Se ei todennäköisimmin ole niin helppoa. Ja jos saat ekan työntekijän palkattua, voit olla varma, että se työntekijä kyllä on lasten loma-aikoina vapaalla - et sinä.



Yrittäjäperheessä kasvaneena sanoisin, että sen firman pitää olla koko perheen elämässä mukana. Kaikkien pitää joustaa. Mutta ainakin minusta meillä oli ihana lapsuus, perheemme oli tosi läheinen, koska olimme niin paljon yhdessä. Näin jälkikäteen tuntuu hullulta ajatella, millaisissa palavereissa sitä istuskeli, kiersi tehtaissa, jne vanhempien perässä. Piti viihtyä itsekseen piirustuspaperin ja kynien, kirjojen yms. ajanvietteen kanssa. Mutta kun siihen kasvoi, niin ei se ollut ongelma pienenäkään.

Ja tulen toimeen mukavasti. Alaa en ole täällä koskaan sanonut, enkä tule sanomaan.



Se mitä aloittaa nyt ei välttämättä toimi. Moni asia vaikuttaa.

Itse olen paikkani ottanut ja ansainnut työllä.

Rankalla työllä. Nyt on voinut viimeiset vuodet ottaa rennosti ja panostaa lomailuun.

että sellanen firma, jonka aloitukseen tarvitaan kalliita laitteita = investointeja = todennäk. lainaa sekä toimiala sellainen, että pitää koko ajan ostaa vaihto-omaisuutta + kalliit vuokratilat = keskusta tms. ei juuri Suomessa kannata, tai ainakin alkuvuodet on helevetin vaikeita ennekuin lainoista on päästy.



Jos pystyt laittamaan sellaisen firman, missä myyt palvelua, ammattitaitoasi esim. kotoa tai muussa todella halvassa toimitilassa, voi olla hyvinkin helppoa alun jälkeen. Alussa on kaikilla vaikeaa ennenkuin hiffaa, miten mitäkin kannattaa tehdä.

voit tienata hyvin vain perustamalla yrityksen joka tarjoaa erikoispalvelua, eli jotain tosi harvinaista ja sekin työtä, tiedän joitain aloja mutten kerro mutta yleensä ne ei naisille sovi.

toimi, älä perusta ainakaan verkkokauppaa.

Perheelläni on ollut useita firmoja. Käytettyjen autojen kauppa kannatti aikansa, kolme vuotta. Silloin oli sellainen taloudellinen tilanne.



En nyt viitsi ihan yksityiskohtaisesti kertoa, koska alat ovat suppeita ja varmaan tunnistettaisiin, kuka saatan olla. Mutta tiettyjen tarvikkeiden maahantuonti ja myynti on ollut ihan ok-bisnes. Ei mikään jättimenestys, mutta kyllä siitä 10 henkeä tienaa palkkansa.



Eräiden teknisten tuotteiden suunnittelu, valmistus ja myynti on ollut kannattavinta ja kasvanut n. 150 hengen yritykseksi. Menee ihan mukavasti.



Emme ole mitään huippurikkaita, mutta ihan mukava elintaso on. On vaan vaatinut yritysten perustajasukupolvelta kovasti työtä.



Kun vanhempani perustivat yrityksiä, heillä ei ollut lomia, ei viikonloppuja. Varsinkin isäni teki työtä lähes 24/7. Koti ja kaikki oli yritysten lainojen pantteina.



Me lapset mentiin siinä sivussa. Oltiin kaikessa mukana. Kokouksissa. Koulutustilaisuuksissa. Päivystämässä puhelimessa. Siivoamassa tiloja. Auttamassa messuilla. Kopioimassa. Mapittamassa. Jne.



Yrittämällä voi menestyä. Mutta se vaatii uskallusta ottaa riskejä, uskoa asiaansa, hyvää liikeideaa. Ja ennenkaikkea raakaa työtä. 2-3 vuotta voi mennä, ennenkuin yritys tuottaa mitään. 20 vuotta voi mennä, ennenkuin voit pitää kahden viikon kesäloman. Ja silloinkin puhelin soi koko ajan.

Perheelläni on ollut useita firmoja. Käytettyjen autojen kauppa kannatti aikansa, kolme vuotta. Silloin oli sellainen taloudellinen tilanne.

En nyt viitsi ihan yksityiskohtaisesti kertoa, koska alat ovat suppeita ja varmaan tunnistettaisiin, kuka saatan olla. Mutta tiettyjen tarvikkeiden maahantuonti ja myynti on ollut ihan ok-bisnes. Ei mikään jättimenestys, mutta kyllä siitä 10 henkeä tienaa palkkansa.

Eräiden teknisten tuotteiden suunnittelu, valmistus ja myynti on ollut kannattavinta ja kasvanut n. 150 hengen yritykseksi. Menee ihan mukavasti.

Emme ole mitään huippurikkaita, mutta ihan mukava elintaso on. On vaan vaatinut yritysten perustajasukupolvelta kovasti työtä.

Kun vanhempani perustivat yrityksiä, heillä ei ollut lomia, ei viikonloppuja. Varsinkin isäni teki työtä lähes 24/7. Koti ja kaikki oli yritysten lainojen pantteina.

Me lapset mentiin siinä sivussa. Oltiin kaikessa mukana. Kokouksissa. Koulutustilaisuuksissa. Päivystämässä puhelimessa. Siivoamassa tiloja. Auttamassa messuilla. Kopioimassa. Mapittamassa. Jne.

Yrittämällä voi menestyä. Mutta se vaatii uskallusta ottaa riskejä, uskoa asiaansa, hyvää liikeideaa. Ja ennenkaikkea raakaa työtä. 2-3 vuotta voi mennä, ennenkuin yritys tuottaa mitään. 20 vuotta voi mennä, ennenkuin voit pitää kahden viikon kesäloman. Ja silloinkin puhelin soi koko ajan.

jo olemassa olevan yrityksen? Ehtiikö paremmin pitämään lomia tienaamaan nopeammin?

- erikoistuotteisiin panostanut metallipaja. Työntekijöitä ehkä 10-15. Verotettavat tulot yrittäjällä 300k Euroa ja ylöspäin.

- putkifirma. Muutama asentaja ja myymälä. Vuositulot 200 000 ja luulisin, että reippaasti pimeää rahaa sen lisäksi kuten raksa-alalla usein on.