Kuulostaako ankealta?

Meidän parisuhde on ajautunut siihen, että vapaapäivinä (kuten tänään) vietämme enimmäkseen aikaa erillään, vaikka olisimme vain kotona.



Esimerkkinä tämä ilta: olemme käyneet kaupassa ja syöneet omiamme pohdiskellen, sitten katsoimme erään elokuvan sylikkäin, tähän sisältyi halimista ja pientä suukottelua. Leffan jälkeen vetäydyimme eri huoneisiin puuhailemaan omia juttuja, minä luen, mies on tietokoneella. Tämä ei suuremmin haittaa, mutta joskus mietityttää että onko tämä normaalia. Olisi kivampi puuhailla yhdessä jotain, mutta ei oikein tule mitään mieleen eikä sitä halua pakottamallakaan yrittää.



Saatamme käydä silloin tällöin esimerkiksi jossain museossa tai shoppailemassa yhdessä, mutta kotioloissa meno on enimmäkseen samanlaista kuin tänään.



Mielipiteitä? Onko tämä yleistä ja "normaalia", vai ankeaa?



(Lapsia ei ole, eli niiden kanssa touhuaminen ei ole vaihtoehto.)