En voi olla ajattelematta millaista olisi, jos tähän perheeseen kuuluisi isä :/

etenkin tuon sairaan kuopuksen kanssa...

Henkilö joka lapset on siittänyt? Hänestä ei ilmeisesti ole isäksi. Miksi?

Henkilö joka lapset on siittänyt? Hänestä ei ilmeisesti ole isäksi. Miksi?

Jotenkin kahdestaan lapsen kanssa asuessa on aina, kuin jotain puuttuisi. Olisi ihanaa iltaisin lapsen nukahdettua istahtaa jonkun viereen, puhua päivän asioista ja lapsen tekemisistä. Olisi ihana tehdä asioita perheenä - ulkoilla, käydä retkillä, vaikka ihan vain kaupassakäyntikin tuntuisi erilaiselta.





Mutta ehkä jonain päivänä elämään tulee uusi mies, joka osaa olla läsnä ja laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Ex -miehellä tärkeysjärjestys oli: työ, alkoholi, baarit, omat lomat, ja viimeisenä perhe.

tasan kahtena vuorokautena kuukaudessa, väliajoilla ei kuulu pihaustakaan ja kieltäytyy kaikesta.





ap

Älkää rakkaat sielunsiskot masentuko, päivä on ehkä se vuoden pahin, mutta me selvitään

että perheeseen ei enää kuulu isää. Hän oli kyllä kunnollinen ja vastuuntuntoinen ja hyvä isä, mutta sai kaikki ympärillään tunteman itsensä huonoksi ja itsensä huonosti kohdelluksi. Hänellä on onneksi uusi perhe jossa saa syyttää muita riistosta ja omat lapset säästyvät tältä kokonaan. Ah.

vaan joutuu olemaan koko ajan vahvempi kuin mitä mun persoona oikeasti on ja se on kuluttavaa!



ap

siitä, millainen perhe olisi normaali.



Yh-perhe voi olla aivan yhtä normaali ja tasapainoinen kuin ydinperhekin. Eikö sinulla ole ketään aikuisia ystäviä tai naapureita, joille voit vaikka soittaa iltaisin?



Paras mahdollinen tilanne olisi, jos tapaist toisia yh-vanhempia, joiden kanssa tulet toimeen. Samalla lapsellasikin olisi seuraa.

tekemään lapsiakin niiden kanssa???

Uskokaa nyt ettei kannata sännätä avioon ensimmäisen kivan panon kanssa....

omat ongelmat tuntuu tosi mitättömiltä kun kuulee tällaisia.



mies on paljon töissä ja minä kotona lasten kanssa, silti osallistuu kaikkeen heti siitä hetkestä lähtien kun on kotona. Melkein hoitaa itsekseen lapsia illat kun palaa että saan levätä. Tosi iso apu on. Toivon, että joku päivä löydätte jonkun uusperhekuvion ihanan perhettä arvostavan miehen kanssa.



Huomasin jo nuorena, seurustellessa, että mikä arvojärjestys on. Kun löysimme toisimme, kävimme kyllä paljon ulkona, mutta jotenkin persoonasta näki sen, että kun perhettä tulee, se tulee aina ekana. Näin on myös ollut..

tekemään lapsiakin niiden kanssa???

Uskokaa nyt ettei kannata sännätä avioon ensimmäisen kivan panon kanssa....

Tuliko sulle nyt parempi mieli, kun pääsit jälkiviisastelemaan?! Toivottavasti edes sulle, koska mulle ei ainakaan.

ap

Itse olin nuori, kun tapasin lapsen isän, mulla ei ollut elämänkokemusta, enkä nähnyt niitä merkkejä, joiden perusteella voisin nyt arvata, ettei hänestä ole kunnolliseksi isäksi.



Hän itse halusi perheen ja lapsia, halusi olla isä, ja minähän tietysti uskoin hänestä pelkkää hyvää. Sellaista rakkaus on.

Olisi ihana tehdä asioita perheenä - ulkoilla, käydä retkillä, vaikka ihan vain kaupassakäyntikin tuntuisi erilaiselta.

Ja ap:n kommentti, että kivireestä ei jää muisteltavaa tuntui myös vieraalta, vaikka tässä perheessä isä on täysin poissa kuvioista (tapaa lasta ehkä kerran vuodessa). Varmaan alkavaa masennusta?

Itse iloitsen lapsestani ja elämästämme enkä varsnaisesti kaipaa ketään tähän tätä jakamaan, toki ystävieni ja sukulaisten kanssa tehdään myös asioita yhdessä.

tekemään lapsiakin niiden kanssa???

Uskokaa nyt ettei kannata sännätä avioon ensimmäisen kivan panon kanssa....

Tuliko sulle nyt parempi mieli, kun pääsit jälkiviisastelemaan?! Toivottavasti edes sulle, koska mulle ei ainakaan.

ap

tätä samaa: naiset säntäävät miehen kuin miehen syliin miettimättä yhtään mikä tyyppi on kyseessä. Sitten kärsijän paikalla ovat ennen pitkää nainen itse ja mikä pahinta, lapset. :=((

Verkostoidu muiden yh-perheiden kanssa. Älä odota, että joku tulee ja ottaa vastuutasi. Aika epätodennäköistä. Sen sijaan uusi kiva mies voi löytyä hyvinkin. Menee aikaa ennen kuin uusi mies aidosti kiintyy lapsiin. Ja aika epätodennäköistä, että uusi mies jakaisi täysin saman syvän kiinnostuksen lapsiasi kohtaan. Ehkä isovanhemmat jakavat?

asuu muualla ja saan olla rauhassa kolmen lapseni kanssa. Hänestä ei ollut isäksi eikä puolisoksi kuitenkaan vaikka ekat 10 vuotta meni hyvin.



Mutta ymmärrän kyllä idean, olisi täälläkin arki helpompaa jos sitä jakamassa olisi vastuuntuntoinen aikuinen.

Mutta ei vain ole sama asia. Kaikki ei koe asioita yhtä helpoiksi. Olen seurallinen luonne ja kaipaisin seuraa arkeen ja jokapäiväiseen elämään, myös niihin yksinäisiin iltoihin.

tekemään lapsiakin niiden kanssa???

Uskokaa nyt ettei kannata sännätä avioon ensimmäisen kivan panon kanssa....

Tuliko sulle nyt parempi mieli, kun pääsit jälkiviisastelemaan?! Toivottavasti edes sulle, koska mulle ei ainakaan.

ap

tätä samaa: naiset säntäävät miehen kuin miehen syliin miettimättä yhtään mikä tyyppi on kyseessä. Sitten kärsijän paikalla ovat ennen pitkää nainen itse ja mikä pahinta, lapset. :=((

Olen seurustellut kahden miehen kanssa, ekan kanssa 6v, ja tajusin jossain kohtaa, että isäksi häenstä ei ole, muuten oli mukava tyyppi.

Toisen kanssa tuntui heti hyvältä siinä mielessä, että mies oli luotettavan oloinen ja ehdottomasti hyvää isäainesta... Usean vuoden ajan elämä oli hyvää ja iloista, saatiin kaksi lastakin jne. Sitten mies sairastui, eikä sen koommin ole ollut oma itsensä. Tapaa lapsia ns säännöllisesti, mutta edes silloin ei voi hyvää isänmallia antaa... Ja siihen en luonnollisesti itsekään kykene.

ovat kuolleet. Sisarukseni ovat omien elämiensä kanssa kiireisiä. Ystäväni ovat lapsettomia ja muutama on jo niin vanha, että heillä on lapset jo melkein pois kotoa. Itse olen vähän päälle 30 ja lapsi muutaman vuoden.



Oikeasti tässä on ongelmana yksinkertaisesti varmaan vain yksinäisyys, ei välttämättä arjessa jaksaminen. No, suren tämän hetken ja kohta teen jotain muuta.



ap