Lue keskustelun säännöt.
Miten kestää arkea miehen kanssa?
10.11.2012 |
Olen välillä jo loppuunpalanut tämän suhteemme osalta. Välillä on niin hankalaa pyörittää arkea miehen kanssa. Tuntuu välillä, että hänelle on tärkeintä omat harrastukset, töiden jälkeen hän jää usein tekemään omia juttuja tunniksi tai pariksi ja iltaisinkin jos käy esimerkiksi viemässä roskat, niin jääkin autotalliin. Kun pyydän häntä tulemaan sisälle, että voisin opiskella, niin olen usein ihme valittaja. Itse en saa aina lähteä edes kävelylle, kun seitsemältä illalla kello on muka jo niin paljon tai toinen syy usein on se, kun mies ei muka osaa tehdä lapsellemme iltapuuroa. Kyllä hän on sen puuron saanut tehtyä, kun olen joskus illalla ollut poissa..
Sillon kun miehen autokausi menee ohi niin hän taas haluaa katsoa lähes aina töistä kotiin tultua elokuvan tai muutenvaan tuijottaa televisiota. Ei siinä muuten mitään, mutta hän katsoo sillon televisiota koko loppuillan ellen patistaisi välillä auttamaan minua.
Jos ystäväni soittaa joskus pyytääkseen minua mukaan lenkille, niin mies yrittää kieltää sen vedoten siihen, etten voi tuosta noin vaan lähteä. Tuommoisista pitäisi kuulemma varoittaa jo pari päivää aikaisemmin. Pari kuukautta tuosta, mies alkoi itse käymään ystävänsä kanssa lenkillä ja saattoi töistä soittaa, että he lähtevät suoraan töiden jälkeen lenkille. Kysyin häneltä, että pitäisikö minun olla sitä vastaan, kun hänkin aiemmin vastusti omia menojani. Tuon asian suhteen on nykyään onneksi vain harvoin erimielisyyksiä.
Teen kotona aina ruoan ja huolehdin kaikista lapsemme jutuista. En uskalla olla pitään pois kotoa jos mies jää lapsen kanssa kahden. Tänäänkin tehtyäni lapselle aamupuuron ja leikittyäni hänen kanssaan, lähdin miehen noustua sängystä lenkille. Kun tulin takaisin, kysyin mitä lapsi söi lounaaksi, niin vastaus oli "ei mitään, en mä tienny et oli ruoka-aika". Alkaa oikeasti jo ahdistamaan tämä suhde, rakastan miestäni, mutta en koe saavani vastarakkautta.
Mieltäni painaa todella paljon myös seksielämämme. Muuten kaikki on kohdillaan, mutta mies haluaa anaaliseksiä. Itse en siitä tykkää yhtään, suoraan sanoen inhoan sitä. Toissapäivänä mies halusi taas peppua ja, kun en suostunut hän kysyi että mistä hänen täytyisi sitten sitä hakea. Annan siis koska pelkään hänen muuten käyvän vieraissa, vaikka miehen sanojen mukaan hän ei sitä haluaisi. Olen myös sanonut, että jos hän saa minulta, niin eikös minun täytyisi saada työntää hänen perseeseensä dildo. Katsottaisi sitten kuinka paljon mies tästä nauttisi. Vastaus on aina "noni lopeta nyt!". Miehen mielestä ainoastaan mies saa naiselta..
Haluan kovasti toisen lapsen pienellä ikäerolla. Nyt lapsemme on 1,5v. Mies sanoi, että toinen lapsi käy jos itse hoidan. Hänen päänsä ei kuulemma kestä. Sittenkun lapset ovat kasvaneet niin hän ottaa ne aina mukaan kaikkialle yms. Kyllähän hän nyttenkin leikkii lapsemme kanssa päivittäin ja sitä on ihana katsella.
Yksi juttu vielä mikä tässä suhteessa pelottaa. Mies suuttuu helposti ja joskus hän ottaa kurkustani kiinni. Pelottaa, että hän joskus käy kunnolla kiinni. Pelkäsään hänen katse pelottaa, näyttää ihan siltä kun mies vihaisi minua.
Onhan itsessänikin vikaa. Jos mies ei vastaa, kun olen muutaman kerran häneltä kysynyt samaa asiaa niin korotan helposti ääntäni. En myöskään tiedä vaadinko mieheltä liikaa? Haluaisin enemmän positiivista huomiota mieheltä ja joskus kun meillä on kahdenkeskeistä aikaa, olisi kiva jos mieskin joskus keksisi jotain. Tai että itsekin saisin joskus hieronnan tms. Kaipaisin myös enemmän tukea tavallisiin asioihin, esimerkiksi opiskeluihini. Olisi kiva jos mies kyselisi joskus miten opiskelut etenevät tai tarjoutuisi itse vahtimaan lastamme, että saisin hetken tehdä tehtäviä.
Vaadinko vain liikaa, vai mikä tässä oikein mättää? Ennen lasta meillä meni hyvin, ei ikinä harkittu eroa. Mies haluaisi kyllä enemmän mennä ja harrastaa, mutta eikä voisi odottaa muutaman vuoden, että lapsi kasvaa? Itsekin haluan välillä omaa aikaa, mutta harvemmin ehdin ajatella itseäni..
Kommentit (11)
Luet tekstisi ajatuksella uudestaan ja tulostat eropaperit. Pärjäät kyllä yhden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolestasi. Kukaan noin mukavalta vaimolta ja hyvältä äidiltä vaikuttava ei ansaitse tuollaista miestä.
Itse en voisi koskaan kuvitella, että oma mieheni puhuisi minulle noin. Saatika kiristäisi anaaliseksiä.
En tiedä mitä sanoa. Keskuste miehesi kanssa vakavaan sävyyn ja vaadi enemmän osallistumista ja kerrot mietteesi anaaliseksistä. Jos mies ei ota vakavasti, niin no, itse eroaisin, koska kaiken a ja o parisuhteessa on mielestäni toisen kunnioittaminen ja se, että haluaa toiselle kaikkea hyvää ja helpottaa toisen työtaakkaa.
En millään haluaisi erota, pelkkä ajatus eroamisesta saa melkein itkemään. Toivon että saataisiin asiat järjestykseen..
Aijon nyt ainakin hetken keskittyä pelkästään itseeni. Olen aina ennen ajatellut meitä molempia, mutta nyt haluan ottaa vähän etäisyyttä. Kahdenkeskeistä aikaa tottakai kaipaan, mutta jos asiat muuttuu parempaan niin ehtii sitä viettää myöhemminkin. Nyt lähden mielummin vaikka salille tai jumppaamaan, mies jääköön kotiin kattomaan elokuvia tai laittamaan autoja. Toivottavasti pieni etäisyys tekee hyvää..
Lueppa tekstisi uudelleen!!!
- sivulauseessa mainitsit, että käy kurkkuun kiinni?!? Kun parisuhteessa toinen käy kurkkuun kiinni niin ENSIMMÄISESTÄ kerrasta lähdetään!
- jos joku panee sinua vasten tahtoasi se on raiskaus. Miksi kukaan mies haluaisi anaaliseksiä jos kumppani sanoo että se on ikävää.
Nyt on käynyt niin, että jostain todella kummallisesta on tullut sinulle normaalia :(
Tsemppiä!
Itse en yrittäisi jatkaa tuon kanssa mitenkään enkä ainakaan suunnittelisi toista lasta sen kanssa.
Mies ei tunnu kunnioittavan sinua pätkääkään. Hän saa mennä miten tahtoo, mutta sinun täytyy erikseen anoa lupa että saat mennä edes lenkille. Lapsenhoidossa mieheen ei voi luottaa. Seksuaalisuudessa mies ei kunnioita sitä kun anaali on sinulle epämiellyttävää, ja jopa uhkailee pettämisellä jos et anna vaikka sinua inhottaa koko anaalihomma.
Ja kaupan päälle viimeisenä sinettinä väkivaltaisuus. Kurkusta kiinni ottaminen suuttuessa on vakava juttu, merkki siitä että mies ei tunteiden kuohahtaessa hallitse oikein itseään, ja mikään ei takaa että joskus ei tee pahempaakin kiukuspäissään!
Itse pyrkisin eroon tuollaisesta äijästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta haluan uskoa, että kaikki kääntyisi parhain päin. Rakastan miestä oikeasti ja haluan ehjän perheen.
Tottakai usein mietin, että löytäisinkö joskus miehen joka oikeasti kunnioittaisi ja välittäisi minusta. Tällä hetkellä tuntuu, etten uskaltaisi ikinä edes lähteä uuteen suhteeseen. Mitä jos seuraavassakin suhteessa joskus kävisi näin. Kaikki oli ennen hyvin, mutta pikkuhiljaa on mennyt huonompaan :(
Eihän itselläni olisi edes mikään kiire etsiä "elämän kumppania", kun ikää on nyt 20v. Suurin osa kavereistani viettää huoletonta sinkkuelämää. Haluan vaan niin kovasti uskoa tähän suhteeseen... ajattelen eroa usein ja miehellekin olen siitä puhunut, mutta en tiedä mitä tehdä :(
Enkä jatkanut. Entinen mies oli vastaavanlainen, ei tosin anaalia (kylläkin seksin suhteen minä AINA aloitteentekijänä), eikä kurkkuun käymistä (tosin oli muutaman kerran kovakourainen lapselle). Ei kunnioittanut pätkääkään, ei koskaan kysynyt miten koulussa menee (pikemminkin vain vastusti koko opiskeluani), ei oma-alotteisesti tehnyt MITÄÄN kotitöitä, vaipui oman itsensä seuraan liian usein, jnejne.
Voin kertoa että mies ei tule muuttumaan mihinkään, pahemmaksi vain menee. Sitten kun joskus aikasi kärvisteltyäsi lopulta eroat, kadut vain sitä ettet eronnut aiemmin. Mieti hei edes lastasi, jos et itseäsi: onko kiva parisuhteen malli? Näinkö opetat lastasi kunnioittamaan itseään ja kanssaihmisiä?
Herää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin vanhemmillani. En vain uskalla myöntää itselleni, että tämä ei tule varmaan ikinä muuttumaan.
Meillä meni kesällä ja kesän jälkeenkin hetki todella hyvin, muutamaa kinaa lukuunottamatta. Jos niin olisi aina, en mistään valittaisi..
Tuntuu etten edes kykenisi eroamaan, rakastan miestä ihan liikaa :( koitan vielä jutella miehen kanssa. Jutteleminenkin usein jää, kun mies ei ole siinä kovin hyvä. Ei osaa pukea ajatuksiaan sanoiksi. Pariterapia kyllä auttoi hieman, mutta edelleen joudun aika paljon itse kyselemään mitä hän yrittää sanoa.
haluan ehjän perheen.
Tottakai usein mietin, että löytäisinkö joskus miehen joka oikeasti kunnioittaisi ja välittäisi minusta.
Eihän itselläni olisi edes mikään kiire etsiä "elämän kumppania", kun ikää on nyt 20v. (
ÄLÄ missään tapauksessa hankkiudu raskaaksi uudestaan; ehkä kymmennen vuoden kuluttua. Muuta omillesi; pelko ja alistaminen ei kuulu terveeseen parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde pois tuosta suhteesta, mahdollisimman nopeasti. Ennenkuin mies tekee sinulle jotain.
meillä samaa, en jaksa ukkoa, se menee omiaan ja minä omiani..mitään yhteistä ei ole..
miestä ei kiinnosta mikään mikä mua jne
se on elämää, suurimmalla osalla tutuistani ihan sammaa..sikis kai kaikki eroaakin :(
eli ei sille mtiään voi, kestettävä tai lähdettävä, mut paraneeko vaihtamalla ? sen tietää se ken on vaihtanut..itse en ole..ainakaan vielä..