Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
ihan kamalaa tää työelämä lapsiperheellä
07.11.2012 |
en ymmärrä miten muut jaksaa arkea. Olin 6 vuotta lasten kanssa kotona. 3 vuotta per lapsi ja nyt teen kokopäivätyötä. Muistelen kotivuosia ja sitä miten oli aikaa olla lasten kanssa kunnolla ja pitää yhteyttä sukulaisiin ja hoitaa kotia.Nyt tuntuu ettei ole aikaa millekkään ja kaikki pitää kiireellä tehdä. Millonkohan sopeudun tähän työelämään ja kiireeseen ilman että ajattelen koko ajan että tätäkö tää elämä nyt vaan on.Miten te muut ootte sopeutunu työelämään ja miten järjestätte arjen jotta ei olisi kova kiire.
Kommentit (17)
jäin kotiin. Hatunnosto niille, jotka jaksavat. Minun voimani eivät riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän työstäni ja viihdyn siellä, mutta tämä kotielämä on ihan loputon työleiri :( Pidän tästä enemmän kuin kotonaolosta, koska minusta on kiva käydä töissä ja siellä on ihanat työkaverit. Mutta kotona juoksen kuin päätön kana ja kaikki on aina kesken :(
mietin samaa :/
mitä hiton elämää tää on, aamuseitsemältä lähdettiin lasten kanssa liikenteeseen ja kuuden jälkeen oltiin kotona. Sit ruuanlaittoa, just syötiin ja tossa noi jo kiukuttelee väsyneinä. Mulla vielä tiskit, pyykit ja kaikki tekemättä. Ja väsyttää helvetisti.
Tää on paskaa :(
että joku vielä ihan oikeasti ihmettelee, MIKSI SUOMALAISET MASENTUU.
Siinä jää monta tuntia aikaa oleskella, tulee jopa tylsää.
Ruuan jälkeen tiskit koneeseen. Kuten koneellisen pyykkiä voi pesaista ja vähän ehkä järkätä paikkoja jos jaksaa..
Kerran viikossa torstaisin imuroin.
mietin samaa :/
mitä hiton elämää tää on, aamuseitsemältä lähdettiin lasten kanssa liikenteeseen ja kuuden jälkeen oltiin kotona. Sit ruuanlaittoa, just syötiin ja tossa noi jo kiukuttelee väsyneinä. Mulla vielä tiskit, pyykit ja kaikki tekemättä. Ja väsyttää helvetisti.
Tää on paskaa :(
että joku vielä ihan oikeasti ihmettelee, MIKSI SUOMALAISET MASENTUU.
ja tehdä kotitöitä...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aluksi kyllä teen osa-aikatyötä sanoi mies mitä tahansa (ja anoppi).
Meillä mies ei osallistu millään tavalla kodin ja lastenhoitoon joten kun minä pääsen töistä viideltä, haen nuorimman hoidosta ja käyn samalla kaupassa, ollaan kotona ennen kuutta, sitten nopeasti jotain pientä välipalaa ja jos lapset menee kavereille tms niin niiden kuskailua, seuraavan päivän ruokien valmistusta ja pyykkiä, tiskiä, lemmikkien hoitoa yms, sitten 19.30 nuorimmaista iltapalalle ja isompia suihkuun/saunaan, isommat syö iltapalan 20.30, nuorin menee kahdeksan jälkeen nukkumaan, isommat 21-22.
Jostain pitäisi repiä omaa aikaa, niin ja jossain välissä katson isompien kanssa koulujutut ja koitan tehdä heidän kanssa jotain. Onneksi viikonloput on melkein vapaita.
Ja onneksi olen nyt äitiyslomalla vielä ainakin vajaan vuoden.
Mulla ei aiemmin pää kestänyt tuota ja vaihdoin osa-aikatyöhön, ja kun ä-loman jälkeen menen uuteen työhön olen sopinut tekeväni osa-aikaista niin pitkään kuin vain rahallisesti pystyn.
mietin samaa :/
mitä hiton elämää tää on, aamuseitsemältä lähdettiin lasten kanssa liikenteeseen ja kuuden jälkeen oltiin kotona. Sit ruuanlaittoa, just syötiin ja tossa noi jo kiukuttelee väsyneinä. Mulla vielä tiskit, pyykit ja kaikki tekemättä. Ja väsyttää helvetisti.
Tää on paskaa :(
että joku vielä ihan oikeasti ihmettelee, MIKSI SUOMALAISET MASENTUU.
ja tehdä kotitöitä...?
pilkkopimeässä, ja nähdään omia lapsia 2 tuntia päivässä. Ja sekin aika menee niihin hiton kotitöihin.
On tänään vähän huono fiilis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunnista ongelmaasi ollenkaan vaikka mullakin on kolme lasta ja olen kaksivuorotyössä ihan kokopäiväisesti.
mietin samaa :/
mitä hiton elämää tää on, aamuseitsemältä lähdettiin lasten kanssa liikenteeseen ja kuuden jälkeen oltiin kotona. Sit ruuanlaittoa, just syötiin ja tossa noi jo kiukuttelee väsyneinä. Mulla vielä tiskit, pyykit ja kaikki tekemättä. Ja väsyttää helvetisti.
Tää on paskaa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka käydään molemmat kokopäivä töissä ja lapsia on kaksi (2- ja 4-vuotta). Kaupat hoidetaan viikonloppuisin, pyykin määrä pyritään minimoimaan (joka päivä ei vaihdella vaatteita), la-aamupäivästä siivoillaan. Mä aina ihmettelen ihmisten kiirettä. Haen lapset puoli viisi ja viideltä ollaan kotona. Sitten kokkaillaan ja touhuillaan ihan rauhassa. Lapset menevät nukkumaan yhdeksän maissa ja siinä jää meille miehen kanssa vielä pari tuntia yhteistä aikaa. Tiskit meillä hoitaa tiskikone :) Uskon että kiireen tuntuun voi vaikuttaa myös omalla asenteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieli jäädä kotiin. En ole sopeutunut. Yritän kyllä, mutta liian vähän aikaa perheelle ja kodille.
vaikka käydään molemmat kokopäivä töissä ja lapsia on kaksi (2- ja 4-vuotta). Kaupat hoidetaan viikonloppuisin, pyykin määrä pyritään minimoimaan (joka päivä ei vaihdella vaatteita), la-aamupäivästä siivoillaan. Mä aina ihmettelen ihmisten kiirettä. Haen lapset puoli viisi ja viideltä ollaan kotona. Sitten kokkaillaan ja touhuillaan ihan rauhassa. Lapset menevät nukkumaan yhdeksän maissa ja siinä jää meille miehen kanssa vielä pari tuntia yhteistä aikaa. Tiskit meillä hoitaa tiskikone :) Uskon että kiireen tuntuun voi vaikuttaa myös omalla asenteella.
Mulla jää tosiaan se kaksi tuntia aikaa olla kotona illalla lasten kanssa, ja sillä ajalla pitäisi myös valmistaa ruoka, syödä se, hoitaa lasten iltatoimet ja valvoa/auttaa esikoisen läksyt. Siihen päälle kotityöt.
En minä koe, että olisi kiire varsinaisesti. Aikaahan on samat 24 tuntia kuin kaikilla. En vain voi viettää sitä, kuten toivoisin, ja se ottaa rankasti päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ratkaissut asian toistaiseksi siten, että mies on kotona lapsen kanssa. Itse käyn töissä. Aivan mahtavaa!
Tottakai työssäkäydessä arki on erilaista kuin kotiäidillä, mutta itse ainakin pystyn nauttimaan arjesta myös lasten kanssa vaikka käynkin kokopäivätyössä. Ja viikonloput tietysti vietetään ns. laatuaikaa koko perhe. Ja kiire ruokkii kiirettä, suosittelen, että pysähdyt hetkeksi ja rauhoitut. Ei asiota tarvitse tehdä kiireessä. Ruuanlaiton voi tehdä rauhassa koko perhe, samoin siivoamisen.
Toki ystäviin ja sukulaisiin ei ehdi niin kauheasti olemaan yhteyksissä, mutta mielestäni laatu korvaa määrän.
työttömänä. En keksi muutakaan ratkaisua tähän elämänvaiheeseen
Alue: Aihe vapaa
mietin samaa :/
mitä hiton elämää tää on, aamuseitsemältä lähdettiin lasten kanssa liikenteeseen ja kuuden jälkeen oltiin kotona. Sit ruuanlaittoa, just syötiin ja tossa noi jo kiukuttelee väsyneinä. Mulla vielä tiskit, pyykit ja kaikki tekemättä. Ja väsyttää helvetisti.
Tää on paskaa :(