Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhemmuus tulee nykyään kirjoista ja netistä, ei selkäytimestä.
06.11.2012 |
Olen ollut perhepäivähoitajana 25 vuotta. Vielä 25 vuotta sitten tavallisilla perheenäideillä ja -isillä oli auktoriteettiä ja maalaisjärkeä. Jos ulkona satoi vettä, lapselle puettiin sadetta pitävät vaatteet, eikä siitä neuvoteltu. Ei todellakaan. Miksi olisi pitänytkään?
Nyt vanhemmat vitkuttelevat eteisessä neuvottelemassa yksivuotiaan kanssa siitä, jätetäänkö kurahousut hoitoon vai ei. Neuvotellaan siis yksivuotiaan kanssa! Sanoin, että jättäkää, koska muuten ei voida mennä ulos. Kosteussuojattomalla ulkoilupuvulla ei tee mitään tuossa loskassa, lapsi kastuu muuten läpimäräksi. Vanhempi edelleen jatkaa neuvottelua, että viedään tyhmät kurahousut pois, jos lapsi lupaa seistä, eikä istua. Toistin, että en voi mennä ryhmän kanssa ulos, jos yhdellä ei ole asianmukaisia varusteita. Enkä voi millään seisottaa yksivuotiasta pihalla.
Yhdelle lapselle vanhemmat eivät saaneet viime vuonna puettua hanskoja ikinä. Kun 2v ei halunnut. Toivat sitten rattaissa kaksi kilometriä kävellen hanskatonta lasta koko talven. Yrittivät laittaa käsiä hihoihin ja jotain vilttiä päälle, mutta kädet olivat ihan siniset aina tänne tullessa.
Tuodaan kangaskesäkengissä läpi kesän, vaikka olisi sadepäivä. Laitetaan plussakelillä viisi vaatekerrosta vaatteita päälle ja vielä kommandopipo, kun tuulee.
Vanhemmat kertovat lukevansa kasapäin kasvatusoppaita ja vuolaasti kertovat omista kasvatusideologioistaan, joita noudattavat. Ja usein kuulee, että "netistä luin, että tänään pärjää välikausihaalarilla" (vaikka oma mittari näyttää -5 astetta).
Lapsi on lapsi ja sillä on oltava aikuinen, joka asettaa rajat. Lapsella ei ole mitään valtaa siihen, laitetaanko pipo, haskat tai kumisaappaat jalkaan. Ihan sama, haluaako ne jalkaansa, mutta ne on laitettava ja ne myös laitetaan!
Vanhemmat voisivat miettiä, mitä itse laittaisivat ulos päälle, jos asteita on tietyn verran, sataa, tuulee, paistaa ja ulkona ollaan pari tuntia putkeen.
En ole koskaan kohdannut hankalaa lasta, mutta näitä hankalia vanhempia alkaa tulla enenevässä määrin.
Kommentit (8)
Susta huokuu ammattiylpeys ja empaattisuus. Oi kuinka saisinkaan lapseni hoitoon tuollaiselle kasvattajanerolle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Susta huokuu ammattiylpeys ja empaattisuus. Oi kuinka saisinkaan lapseni hoitoon tuollaiselle kasvattajanerolle!
lapsi tuodaan kädet sinisinä hoitoon vain siitä syystä, ettei hanskoja saatu kaksivuotiaalle.
Aikuinen on se, joka määrää.
ap
Omien kättemme jälkiä saamme tulevaisuudessa katsella. Epävarmoja, passattuja,itsetunnoltaan nujerrettuja, vaatimusten lamaannuttamia, työttömiä, masentuneita, lyhytpinnaisia, syömishäiriöisiä, alkoholin käytön varjossa kasvaneita, liian pieninä lapsina itsenäisesti suoriutumaan jätettyjä, velkaisia ja onnettomia ihmisiä.
Omien kättemme jälkiä saamme tulevaisuudessa katsella. Epävarmoja, passattuja,itsetunnoltaan nujerrettuja, vaatimusten lamaannuttamia, työttömiä, masentuneita, lyhytpinnaisia, syömishäiriöisiä, alkoholin käytön varjossa kasvaneita, liian pieninä lapsina itsenäisesti suoriutumaan jätettyjä, velkaisia ja onnettomia ihmisiä.
Tä osus ja uppos aika hyvin. VAIKKA mulla on maailman paras äiti, niin SILTI musta tuntuu tältä. Miehellä kanssa loistava äiti mutta vielä pahemissa "ongelmissa"
Usko pois, MINÄ en jäisi vääntämään niistä kurahousuista kertaakaan vaan pukisin ne väkisin päälle lapselle- vaan hoitajat kokevat tämän liian rajuna ja niinpä jäävät mielummin vakuuttelemaan ärsyyntynyttä lasta, joka jää joka ikinen kerta "jumiin" kuravaate-asioissa. Tänään ihan sama juttu; jätin lapsen maaniteltavaksi kun ei ollut aikaa alkaa vääntämään ja sain toppuuttelua kielenkäytöstäni ("puetko itse vai puenko minä?").
Kun sain lapseni, olin hyvin epävarma. Jokainen paitsi minä tuntui tietävän miten juuri minun lastani hoidetaan. Sain ikäni vuoksi avuksi perhetyöntekijöitä, joiden kommentteja en ymmärrä tänäkään päivänä. Esim. heräsimme vauvan kanssa yhdeksältä -> olisi pitänyt herätä kahdeksalta koska muuten tulee kiire puistoon. Minulla ei ollut kiinnostusta lähteä alle puolivuotisen kanssa puistoon -> olisi pitänyt olla, koska sieltä olisi saanut äitikavereita. Jne. Lopulta en uskaltanut enää päättää mistään ja koin oloni surkeaksi, masennuin. Kun lääkityksen ja keskusteluhoidon avulla aloin parantumaan, heivasin perhetyöntekijät elämästämme ja siitähän he ottivat nokkiinsa, suorastaan raivostuivat! Vaikea oli päästä heistä eroon, vaikka perusteita yhteistyön jatkamiselle ei ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usko pois, MINÄ en jäisi vääntämään niistä kurahousuista kertaakaan vaan pukisin ne väkisin päälle lapselle- vaan hoitajat kokevat tämän liian rajuna ja niinpä jäävät mielummin vakuuttelemaan ärsyyntynyttä lasta, joka jää joka ikinen kerta "jumiin" kuravaate-asioissa. Tänään ihan sama juttu; jätin lapsen maaniteltavaksi kun ei ollut aikaa alkaa vääntämään ja sain toppuuttelua kielenkäytöstäni ("puetko itse vai puenko minä?").
Kun sain lapseni, olin hyvin epävarma. Jokainen paitsi minä tuntui tietävän miten juuri minun lastani hoidetaan. Sain ikäni vuoksi avuksi perhetyöntekijöitä, joiden kommentteja en ymmärrä tänäkään päivänä. Esim. heräsimme vauvan kanssa yhdeksältä -> olisi pitänyt herätä kahdeksalta koska muuten tulee kiire puistoon. Minulla ei ollut kiinnostusta lähteä alle puolivuotisen kanssa puistoon -> olisi pitänyt olla, koska sieltä olisi saanut äitikavereita. Jne. Lopulta en uskaltanut enää päättää mistään ja koin oloni surkeaksi, masennuin. Kun lääkityksen ja keskusteluhoidon avulla aloin parantumaan, heivasin perhetyöntekijät elämästämme ja siitähän he ottivat nokkiinsa, suorastaan raivostuivat! Vaikea oli päästä heistä eroon, vaikka perusteita yhteistyön jatkamiselle ei ollutkaan.
Sinulla on itsetuntoa ja selkärankaa.
ap
oli pph noin kolmekymmentä vuotta sitten ja hän on kyllä kertonut lapsista, jotka esim. saivat kotonaan liian vähän ruokaa, heitä ei pesty riittävästi jne. ihan siksi, etteivät vanhemmat osanneet ja ymmärtäneet. Eli oli niitä ns. huonoja vanhempia ennenkin. Nykyisin suuri osa tuoreista vanhemmista ei ole nuoruudessaan hoitanut lapsia, eikä kokemusta siis ole kertynyt, ja minusta on vain hyvä, jos he haluavat oppia asioita kirjoista. En oikein ymmärrä tätä valitusta, että "kirjaoppineet" äidit juoksisivat kaikenlaisten huuhaaoppien perässä, ainakin minun lukemani kirjat ovat hyvin maalaisjärkisesti kirjoitettuja ja lisäksi asiat on tieteellisesti tutkittukin, ja niistä voi oppia esim. juuri sen, ettei 1-vuotiaan kanssa voi juuri neuvotella vaatetuksesta. Ei tieteellinen tutkimus oman käsitykseni mukaan juuri ole sotinut omaa "selkäydinoppiani" vastaan. Tieteestä on minusta hyötyä. Mietihän esimerkiksi sitä tuskaa, jota autistilasten äidit ennen kokivat, kun autismia pidettiin äidin aiheuttamana vammana!
Sinänsä tunnistan ap:n kuvailemat curling-vanhemmat, mutta enemmänkin vain keskusteluista. Ehkä asuinpaikkakin vaikuttaa, mutta en omakohtaisesti ole kohta kymmenen äitivuoteni aikana törmännyt moneenkaan yltiöneuvottelevaan vanhempaan. Toista äärilaitaa eli koirakoulua pitäviä on ollut enemmänkin.
Neuvotteleminen liittyy ehkä laajemminkin käsitykseen, että myös lapsi on arvokas yksilö, ei "siinä sivussa jaloissa pyörivä mukula". Varmaankin siitä on seurannut ylilyöntejä esim. tuossa neuvottelemisessa, mutta myös hyvää. Kun olin lapsi, koulukiusaaminen koettiin ihan tavalliseksi ilmiöksi, jolle ei yritettykään tehdä mitään ("pidä vain puolesi" oli ainoa ohje ja lohdutus) ja pedofiliaa vain hyssyteltiin.
Ja jos ajatellaan, että tutkijat sentään jotain osaavat, lienee totta, että omat varhaislapsuuden hoivakokemukset vaikuttavat suuresti kykyyn hoivata aikanaan omaa lasta. Eli silloinhan entisajan "täydelliset äidit" olisivat osasyy nykyvanhempien vaikeuteen olla lastensa kanssa. En kyllä ymmärrä, mitä silkka syyttely hyödyttää, koska nämä entisajan äidit ovat taas sotasukupolven kasvattamia jne. jne. Se, mihin pitäisi keskittyä on olla itse enemmän osa ratkaisua kuin ongelmaa. Sinä ap voit hoitajana antaa lapsille paljon rakkautta, kyllä sekin heitä kantaa elämässsä eteenpäin.
Alue: Aihe vapaa
kun se kerran noin kauhean vaikeaa on. Ei ole tarvinnut pakottaa yksivuotiasta kuravaatteisiin, vaan ei ole menty sitten ulos jos on huono sää eikä lapset(kaan) halua. Eikä muutenkaan pakottaa päälle vaatekappaleita. Niistä ei ole meillä koskaan taisteltu mitenkään.
Ihmetyttää kyllä tuommoiset lapset että jos kädet paleltuvat siniseksi ja silti kieltäytyvät laittamasta hanskoja? Meidän lapset on kyllä aina ymmärtäneet ihan itse haluta vaatetta päälle jos on oikeasti kylmä. On tainnut noissa kertomissasi tapauksissa tulla jo pukeutumisesta jonkinlainen valtataistelu, jos lapsi jääräpäisesti haluaa ennen vaikka palella, mikä on varsin vastenmielinen tuntemus, kuin pukea hanskat. Ja sellainen valtataistelu siitä on tullut varmaankin juuri siksi että on harrastettu tuota ap:n ihannoimaa kuria ja pakkoa ja rajoja -mentaliteettia. Meillä talvivaatteet ei ole vihollisia vaan hyödyllisiä apuvälineitä joita puetaan päälle jos on kylmä ettei palele, toisaalta jos ei palele niin ei ole pakko pukea niin paljon kuin moni muu ehkä laittaisi pukemaan.