Haluatteko kuulla todellisen luuserin elämästä?

Sä olet onnistunut lastenhoidossa, opiskelussa ja työelämässä ja sulla on hyvä ulkonäkö. Ja sä katsot olevas luuseri. Voi jumalauta.

ei minusta ole mitään säälittävää asua noin nuorena vuokralla, varsinkin jos on monen lapsen yh.muutenkin elämäsi vaikuttaa vaihderikkaalta. pitäisin sitä rikkautena että sulla on erilaisten ihmisten kanssa saatuna erilaisia persoonia. jotka tuntevat olevansa hyväksyttyjä ja rakastettuja koska kerran teini niin sanoo. ei ne sano muuten vaan. omani ei sano, inhoaa katsos minua, kun olen niin ärsyttävä valittaja. pienempi lapsi vielä toistaiseksi onneksi rakastaa minua.

Sulla on koulutus, vakiduuni ja kolme ihna lasta, joista huolehdit hyvin.



Minä olen 32-v, avioliittoni sössinyt ja eronnut. Hyvä työpaikka kyllä on, ei miestä eikä lapsia. Vuokralla asun minäkin ja rahaa 100e säästössä :). Siltikään en koe olevani luuseri lainkaan.

Olet siis saanut kolme tervettä lasta joista osa jo hoidettu lähes aikuiseksi asti. Työpaikka josta et voi saada potkuja ja ulkonäkö millä saat edelleen seuraa miten vain haluat.



Kuulostaapa hirveältä. Nyyh.



Esim.saksankielisissä maissa on normaalia asua vuokralla. Ja se on hyvä jos saat tukea sossusta ynnä muista koska kaikille se ei ole itsestäänselvyys.

Taisi olla provo. Oleskelulupaa ei voi saada pelkän naimisiinmenon takia.

ei voi olla luuseri, jos



A) käy töissä ja

B) osaa hoitaa lapsensa.

Tuollaisten takia on onneksi Kokoomus.

hyvää koulutusta, olen aivan taviksen pullasorsannäköinen, työurassa ei kehumista, velkaa on niin, että pian kusee alle hommat...



Lapsia kaksi, toinen ylisuoriutuu kaikesta, ja toinen ei suoriudu just mistään, äitiinsä tullut.



Joten nauti sun hyvästä elämästä, ala värittämään sitä synkkää sisintäsi kauniimmilla väreillä!

Hienoa että sul vakiduuni ja hyvä ulkonäkö. Mun mies on sairaseläkkeellä, mulla on koulutus jota enpysty enää tekeen, iso ja pieni lapsi, olen 35v ja asummme vuokralla. Olen ihan tyytyväinen elämääni, mulla on ystäviä ja pysyn järjissäni kaiken epävarmuuden edessä kun mul on luottamus Jumalan apuun.



:D En ole uskontohörhö. Olen vaan uskossa.



Mä nään sussa paljon hyvää. Toivon että löydät HYVIÄ ystäviä. Sul on ollut AIVAN LIIAN vaikeeta. Mitään noloa ei ole vaan oikeen selvitymistarinaa sun kertomuksessa. Joskus vaan asiat menee poskelleen. Ei sille aina voi mitään.



Olet selvinny hienosti. Kun saisit vielä sun olon paranemaan. TsemppiHalaus!!

lapsia on vain yksi ja se ei ole ollut välineenä vaan teininä hölmöilyn tulos. En omista työpaikkaa saati koulutusta ja olen kaamea ihrakasa.



Lapsikin on ollut hoidettuna joskus niin ja näin ja en voi sanoa olevani hyvä äiti edes.



Mielestäni et ole luuseri lainkaan vaan jotenkin hiukan epävakaa noiden parisuhteiden kanssa.

Voi muru, etä sä ole todellinen luuseri. Käy lääkärissä hakemassa uudet lääkkeet ja toivottavasti saisit myös terapiaa, jotta saat nuo itsemurha-ajatukset pois ja alat nähdä kaiken hienon, mitä olet saanut aikaan.



Jos luuserius määriteltäisiin niin, että huonoista lähtökohdista saa ponnistettua yliopistotutkintoon, pysyvään työpaikkaan ja äidiksi lapsille, jotka vielä teininäkin sanovat rakastavansa, en usko, että tälläkään palstalla moni jaksaisi luusereista keskustella.

No hei kuules. Mä olen 25v, kahden lapsen äiti. Naimisissa. Mies on täys kusipää, itsekin olen. Olen pettänyt miestäni monta kertaa, en ole varma onko esikoinen hänen.

Minulla on takana kaksi kesken jäänyttä ammattikoulua, ikinä en ole ollut oikeissa töissä.

Ulosotossa on 20 000e. Ulkonäkö on kauhea, naama nätti mutta ylipainoa on ja kroppa täynnä arpia raskauksien johdosta, pilluki on löysä ku mikäki, kiitos epäonnistuneen epparin, jota ei aleta edes korjaamaan.

Joudun olemaan tässä suhteessa koska en ikinä enää miestä saa, kukaan ei tämmöstä halua.



Mitä vielä?

Sulla on kuitenkin paljon hyviä asioita, lapset,työ... Olisko terapiasta apua, pääsisit eroon noista vanhoista kokemuksista, mustaamasta sun mieltä... menneille ei enää vio muuta ku ottaa opiksi ja tulevaisuuteen voi vain itse vaikuttaa parhaansa mukaan

että ennemmin olet hieman epävakaa kuin mikään luuseri.

Olen elänyt hyvin samankaltaisen elämän mutta enpä saanut sitä koulutustakaan aikaiseksi kun alle 25sena vedin vaan päätä täyteen ja paransin maailmaa,tosiasiassa kun näin myöhemmin miettii tuo "hulluttelu"oli mulle jonkinlaista terapiaa millä purin noita menneisyyden kahleita.



Noh tässä sitä ollaan vuokrakämpässä,lapsia kaksi ja mieskin löytyy mutta nuo nyt eivät ehkä ole mtn. suuria saavutuksia.

kaukana luuserista!

Vastaus ystäväni puolesta (kysyin luvan):



Olen 31-vuotias, kaikki opinnot iloisesti kesken jättänyt mies. Roikun silti yliopiston kirjoilla. Elän 100%-sesti sossun rahoilla, alennetulla perusosalla. Asun edelleen opiskelijasolussa, kun en parempaakaan keksi enkä saa. Opintolainat on tapissa, en tule koskaan maksamaan takaisin. En selviydy edes kirjastosakoista. Olen tehnyt elämäni aikana oikeita töitä yhteensä noin 4 kk. Juon paljon. Kaivan ruokaa roskiksista. Pukeudun rytkyihin, joita kukaan muu ei enää halua. Saan joululahjaksi kenkiä. Kun rahani kuukausittain loppuvat, saatan syödä kaksikin viikkoa pelkkiä itse leivottuja sämpylöitä ja proteiinijauhetta.



Nautin silti elämästä :)