Olenko kamala?
Kaverini kertoi FB:ssä, että sai turpaan mieheltään. Kaikki ystävät yritimme tietysti saada naisen lähtemään kotoaan lasten kanssa. No tämäpä alkoi puolustella miestään, kun se on yleensä niin ihana ja vain kerran aikaisemmin vähän potkinut jne. Suuttui meille sitten, kun yritimme auttaa.
Huomaan, etten voi enää kunnioittaa tätä naista. Päähäni ei vaan mahdu, miksi nainen jää väkivaltaisen miehen luo.
Olenko kamala?
Kommentit (12)
Sano se ystävällesi. Jos vaikka ajatus alkais luistaa.
ja tilanne on sairas. Toivottavasti ei lähde henki...
On tottunut saamaan turpaan, ajattelee että ansaitsee sen ja että mies ei pärjää ilman häntä ja että kyllä se mies siitä muuttuu... Pitää normaalina.
Mulla on 1 kaveri joka ei osaa olla "normaalin" miehen kanssa. Aina on ollut semmosia ukkoja jotka vetelee turpaan. Kerran oli kihloissakin ihanan miehen kanssa mutta jätti kun se oli liian tylsä! Nykyisin pysyttelee viisastuneena sinkkuna.
Mies ja nainen ryhtyvät yksiin. Aluksi kaikki saattaa olla hyvin.
Sitten, pikkuhiljaa, mies alkaa nakertaa naisen itsetuntoa. Hän nimittelee naista, vähättelee tämän tekemisiä ja haukkuu tätä milloin mistäkin.
Hän eristää naisen. Mies ei lähde sukujuhliin, ärsyyntyy naisen ystävistä ja huomauttelee naisen harrastuksista.
Pian mies alkaa kiristää naista raha-asioilla. Talo on miehen nimissä, nainen saa käyttää autoa vain miehen luvalla, mies ottaa lapsilisät itselleen. Mies uhkailee ehkä satuttavansa kotieläimiä tai vievänsä lapset. Miehen mielialat muuttuvat yhtäkkiä, joten naisen on oltava aina varuillaan.
Kun fyysinen väkivalta sitten vihdoin alkaa, puolet työstä on jo tehty. Naisen itsetunto on mennyt, hänellä ei ole uskottuja miehen lisäksi, hän on tai tuntee olevansa riippuvainen miehestä taloudellisesti ja lapsiakin on ehkä jo kuvioissa.
Väkivalta alkaa sekin pikkuhiljaa: mies tönii, pitää kiinni ranteista, estää naisen liikkumista. Ensimmäinen lyönti ei ole niin kova, etteikö sitä voisi antaa anteeksi.
Koska kaikki tapahtuu vuosien varrella, naisen käsitys normaalista käytöksestä ja parisuhteesta hämärtyy. Pariskunta elää omassa kahden ihmisen universumissaan, ja mies syyttää tapahtumista naista. Naisella ei ole parisuhteen ulkopuolista vertailukohtaa, joten hän ei enää ole edes varma, tekeekö mies väärin vai onko hän itse todella syypää tapahtumiin, kuten mies väittää.
Nainen yrittää kaikin keinoin elää ja toimia niin, että syytä väkivaltaan ei olisi. Mies keksii aina syyn jostakin.
Nainen myös häpeää omaa tilannettaan ja pelkää miehensä sosiaalisen ja yhteiskunnallisen aseman puolesta, eikä hän halua kertoa asiasta ainakaan viranomaisille.
Vuosien varrella väkivalta lisääntyy ja pahenee. Kun se lopulta etenee niin rankkaan pahoinpitelyyn, että mies joutuu selittämään tekojaan, hän puhuu pimahduksesta. Jokin ”naksahtaa”, eikä mies voi kontrolloida itseään.
Tai sitten hän selittää tekojaan viinalla: känni vie eikä mies voi mitään. Silti ”pimahtaessaankin” mies pystyy usein kontrolloimaan itseään niin paljon, ettei lyö kasvoihin tai jätä muita näkyviä jälkiä.
Kuulostaako tutulta?
Mulla kans facebook-kaveri avautu taannoin facebookissa parisuhdeväkivallasta. Mies anto turpiin ja hän ei pystyny asunnosta lähtemään ym. Kaikki yritti auttaa virtuaalisesti. No tilanne onneks päätty. Tätä oli ilmeisesti sattunu aikaisemminkin.
No pari sopi asiansa ja myöhemmin tuli hehkutuksia kihloihin menosta. Mua vaan ärsytti suunnattomasti. Mun mielestä siinä ei ollu mitään onniteltavaa tai tykkämistä. Mä en kertakaikkiaan tajua, miksi naiset/miehet sietää väkivaltaista puolisoa. Ei mene mun kaaliin.
Soitin poliisit, tekivät lastensuojeluilmoituksen perheväkivallasta. Sitten aikanaan, kun oli lastensuojelussa tapaamisaika, olivat sossut todella yllättyneitä, kun sanoin, että olemme eronneet. Ehkä siksi, että se niin harvoin on kerrasta poikki. Mutta lapseni en anna kärsiä, omasta puolestani olisin voinut antaa anteeksi ym.
Miehenä sanon että et ole kamala. En minäkään ymmärrä noita naisia jotka jäävät suosiolla miehen jalkoihin vuosiksi. Kunnioitus rapisee kokonaan molempia kohtaan. Mistäpä sitä noihin naisiin itsetunnon takoisi? Aika mahdoton homma. Vain joku joka on erityisen hyvä ihmisten ympäripuhumisessa voisi auttaa. Siinä on monta jossia milloin puhuminen toimii. Ensin pitäisi valita oikeat sanat ja sitten vielä uhrilla pitäisi olla oikea mielentila, ennen kuin hän antaa itsensä tulla ympäripuhutuksi, sen sijaan että etäännyttää auttajan ja vakuuttelijan.
Voisihan sitä tietysti sättiä uhria asian suhteen oikein kunnolla, siten että hän hajoaa itkuun. Ei sekään varmaa tulosta tuota, eli hän saattaa vihata sinua totaalisesti kun on voimansa kerännyt väittelyn jälkeen. Mutta, hajonnut ihminen on helpompi rakentaa uudelleen.
Mieshän tuskin kuuntelee mitään muuta kuin selkeää väkivallan uhkaa tai laillisten toimien uhkaa. Ei tuollaisia miehiä voida puhua mitenkään nätisti ympäri.
Olen miettinyt sitä, että onko väkivaltainen käytös opittua? Onko usein niin, että väkivaltainen mies on nähnyt, kun oma isä vetää äitiä turpaan?
Olen miettinyt sitä, että onko väkivaltainen käytös opittua? Onko usein niin, että väkivaltainen mies on nähnyt, kun oma isä vetää äitiä turpaan?
Voi myös johtua siitä, että mies huomaa, että uhkailu toimii vaimoon, ja siksi hän jatkaa sitä. Ensimmäinen uhkailukerta on tavallaan kokeilu ja tietysti jos sillä saa aikaan halutun tuloksen, niin sehän on kuin käytöksestä palkittaisiin. Vaikeahan se on luopua opitusta toimivaksihavaitusta käytöksestä.
On todella turhauttavaa koittaa auttaa kaveria tämmösessä asiassa, kun loppupeleissä vain nainen itse voi tehdä asialle jotain. Parin vuoden auttamisyrityksien jälkeen päätin luovuttaa. En ole enää kyseisen naisen kanssa missään tekemisissä, eikä haittaa ollenkaan. Olen muilta ystäviltäni tosin kuullut, kuinka kyseinen henkilö haukkuu minua aina kuin mahdollista, mutta se kertoo vain tämän naisen omasta pahasta olosta. Kyllä minullakin olisi paha olla, jos mieheni hakkaisi minua ja minulla olisi kaikki avaimet ongelman ratkaisemiseksi, mutta en siltikään uskaltaisi tehdä mitään.
Et voi auttaa ystävääsi, muuten kuin olemalla olkapää. Itse en siihen kyennyt, joten heivasin kaverin menemään. En voi minäkään kunnioittaa ketään, jolla ei ole omanarvontunoa, oli se sitten mies tai nainen.