Jos joku kertoo teille urbaanilegendaa, ja väittää että on itselleen tapahtunut

miten reagoitte?

Mä vaan hymähtelin vähän ja sanoin juujuu, emmä jaksanut sanoo sille että hassua että sulle kävi noin just pari päivää sitten, kun tuo juttu on kuultu ekan kerran jo vuosia sitten.....

Olisi edes väittänyt että sattui tutun tutun tutulle niin olisi ollut "uskottavampaa"!

kun joku esittelee legendaa omanaan. Useimmat löytyvät jo Lea Pulkkisen vuosikaudet sitten julkaisemasta kirjasta. Hohhoijaa!

Sellaiset ihmiset on tosi hämmentäviä, jotka sepittelevät tarinoita muka tosijuttuina. Vaikea ymmärtää sellaisen mielenliikkeitä.

en minä toista nolaa alkamalla inttää että hei toi on urbaanilegenda. Muistan kyllä jatkossa suhtautua muuhunkin hänen kertomaansa sillä varauksella että voi ollakin fantasiaa eikä totta.



Tosi monet ihmiset kertoo välillä sosiaalisissa tilanteissa varsinkin nuorena ja epävarmana tuontapaisia juttuja vaikuttaakseen kiinnostavammalta ihmiseltä muiden silmissä.

että yks tuttu kertoi kakka pöntössä Ruotsin-laivalla -jutun... hän on kyllä muutenkin patologinen valehtelija.

Yhdessä Ian Mc Evanin romaanissa tätä tilannetta on kuvattu hiukan toisesta näkökulmasta. Päähenkilölle, joka oli tunnettu tiedemies, sattui paikallisjunassa hassun nolo tapaus. Sattumoisin hän oli juuri menossa puhumaan jollekin arvovaltaiselle, isolle yleisölle, ja ikäänkuin kevennyksenä kertoi tästä sattumuksestaan puheensa aluksi. No, tilaisuuden jälkeisillä kokkareilla häntä tuli naureskellen joku kuulija taputtelemaan selkään sanoen että hyvä juttu, mutta tuohan on vanha ja tunnettu urbaanilegenda jonka on jo tainnut suurin osa yleisöstä kuulla aiemminkin. No tämä tiedemies ei moisesta legendasta ollut aiemmin kuullut, ja kihisi kiukusta ja häpeästä, kun häntä ei uskottu, vaikka yritti vielä vakuutella että tämä oli todellakin sattunut JUURI hänelle JUURI sinä päivänä.



Tuli vaan mieleen, että varmaan noin on käynyt monelle oikeassakin elämässä. Ja oli muuten mainio kirja!

Yhdessä Ian Mc Evanin romaanissa tätä tilannetta on kuvattu hiukan toisesta näkökulmasta. Päähenkilölle, joka oli tunnettu tiedemies, sattui paikallisjunassa hassun nolo tapaus. Sattumoisin hän oli juuri menossa puhumaan jollekin arvovaltaiselle, isolle yleisölle, ja ikäänkuin kevennyksenä kertoi tästä sattumuksestaan puheensa aluksi. No, tilaisuuden jälkeisillä kokkareilla häntä tuli naureskellen joku kuulija taputtelemaan selkään sanoen että hyvä juttu, mutta tuohan on vanha ja tunnettu urbaanilegenda jonka on jo tainnut suurin osa yleisöstä kuulla aiemminkin. No tämä tiedemies ei moisesta legendasta ollut aiemmin kuullut, ja kihisi kiukusta ja häpeästä, kun häntä ei uskottu, vaikka yritti vielä vakuutella että tämä oli todellakin sattunut JUURI hänelle JUURI sinä päivänä.

Tuli vaan mieleen, että varmaan noin on käynyt monelle oikeassakin elämässä. Ja oli muuten mainio kirja!

Mutta tämä tarina vapaasta kasvatuksesta, kun tarinan lopussa punkkari/vanha pappa/gootti jne sylkee lapsen äidin naamalle ja sanoo et senkin vanhemmat harrasti vapaata kasvatusta, niin en usko että menee samaan kategoriaan....

Alkaa niuhottamaan, saattaahan joku ihan vitsinä kertoa. Ja aika moni legenda nyt on sellainen, että monelle on voinut tapahtuakin.

Mutta tietysti jos nyt joku kaikkein uskomattomimpia inttää omikseen, niin kai mä sit saattaisin miettiä, että mikähän tuotakin vaivaa, ainakin jos alkaa usein toistua.

olimme menossa työpaikkavierailulle ja työkaveri kävi kukkakaupasta hakemassa kukkia, minä odotin autossa eikö työkaveri mennyt viereiseen autoon tyytyväisenä istumaan kukkapuska sylissä, istui hetken, kunnes vieras mies, kysyi mihis mennään. Ei kuitenkaan pieraissut.

Olen siis lähinnä hiljaa ja alan vaihtaa pikkuhiljaa puheenaihetta. Mutta vain siis silloin, kun kyse on ihan oikeasti urbaanilegendasta tyyliin "meidän äidin paras kaveri on nimeltään Hellä Alapää".

Leea Virtanen, ei Lea Pulkkinen.

Mutta sillain hyväntahtoisesti. Toinen kuitenkin yritti vain kehittää hauskaa läppää, en siitä voi olla vihainen tai pilkallinenkaan.

Aina välillä tuli urbaanilegendaa tai jotain yleisesti omituiseksi tiedettyä hänen omana kokemuksenaan. Lisäksi haki helposti vahvistusta ihan väärille tiedoilleen. Oli vaikea ottaa vakavasti sitten, kun joskus oli oikeallakin asialla.

Kerran sattui, että yks tuttu kertoi kakka pöntössä Ruotsin-laivalla -jutun... hän on kyllä muutenkin patologinen valehtelija.

Ja ihan tosijuttu, ei mitään legendaa.

että yks tuttu kertoi kakka pöntössä Ruotsin-laivalla -jutun... hän on kyllä muutenkin patologinen valehtelija.

ulkomailla hotellissa:)

Mutta kun sitä ei voi kertoa kellekään kun kaikki luulee, että se on urbaanilegenda:)

että joku kertoo minä-muodossa. Yleensähän urbiksissa juttu on tapahtunut kampaajan veljelle, työkaverin naapurille tms.



Entisen työkaverin miehelle sattui työmatkoilla urbis toisensa jälkeen. Hän söi lämpimiä apinanaivoja Aasiassa ja paljon muuta. Kiltteinä ihmisinä ihmettelimme vain, että kaikkea sitä tapahtuu.