G: Miten maitosi riitti vauvalle?

Vauva kun inahti niin yöpaita oli jo helmaan asti märkä.

Imetin noin kolmisen viikkoa, täysimetyksellä hammasta purren, maito riitti mutta kipu oli niin kamala että lopetin. Pumppasin aikani mutta sillä tyrehtyi maidon tulo aika nopeaan.

Se kipu kyllä loppuu.

Ja tarkistettiinko, että imuote on oikea?

Vauva kun inahti niin yöpaita oli jo helmaan asti märkä.

Imetin noin kolmisen viikkoa, täysimetyksellä hammasta purren, maito riitti mutta kipu oli niin kamala että lopetin. Pumppasin aikani mutta sillä tyrehtyi maidon tulo aika nopeaan.

Imetys saattaa nimittäin olla todella kipeää ekat viikot. Tästä en mielestäni ollut riittävästi kuullut odotusaikana ja kipu tuli yllätyksenä. Osasin hakea luotettavaa tietoa netistä ja käytin imetyskumia ekat viikot. Kipu poistui ihan täysin viimeistään 1 kk ikään saakka ja imetys oli tosi mukavaa sen jälkeen. Minuakin harmitti tosin se, että neuvolan tädit olivat ainakin jonkun verran kielteisiä imetyskumin käytölle.

Siis imettämistä opetteleva äiti joutuu kyllä vieläkin taistelemaan puutteellisen tiedon varassa ja erilaisten asenteiden ristitulessa. Ei se siis helppoa ole, eikä toisaalta ihme, että niin monella imetys ei jostain syystä suju.

Kipu tuntui siltä kuin tulikuumaa sukkapuikkoa olisi työnnetty tissin sisään. Purin nyrkkiä verille aina imettäessäni, kolme viikkoa tultua täyteen en jaksanut enää.

Jos osan vauvan tarvitsemasta maidosta korvaa korvikkeella, niin äidin rintarauhasille tulee vähentyneestä imemisestä viesti, että vauvan maidon tarve on vähentynyt. Ja siitä seuraa, että maidon eritys vähenee. Moni tulkitsee tämän siten, että maito ei riitä ja lisää korvikkeen määrää. Ja siten maidon tuotanto edelleen vähitellen hiipuu.

Mutta imetyskeskustelua ei voi näköjään edelleenkään käydä ilman näitä natsiasennne haukkumisia, ikävä juttu.

ilman, että imetysnatsit vouhottavat valheellista tietoa siitä, että korvikkeen antaminen lopettaa maidontuotannon. Tällainen asenne on vaarallinen, sillä joku saattaa lopettaa imettämisen, koska se maito kumminkin loppuu, kun antaa vähän korviketta. Ei pidä paikkaansa! Ihmettelen kovasti, että imetysaktiivit eivät kannusta osittaisimetykseen, sillä pienikin määrä äidinmaitoa on lapselle hyväksi. Mutta eihän näiden ihmisten mielissä lapsen paras ole ensisijaisesti mielessä, vaan muiden ihmisten, lähinnä imetyksessään epäonnistuiden äitien mollaaminen.

maitoni olisi riittänyt jopa kolmelle vauvalle. Lapseni oli yli 4 kiloa syntyessään ja tykkäsi rintamaidosta niin ettei muuta sitten ottanutkaan. Pullo ei kelvannut. Oli koko ensimmäisen elinvuotensa aikana keskivertoa isompi. Tosin tunsin itseni maidontuottajaksi kun sitä oli niin paljon ettei vauvakaan jaksanut kaikkea juoda. Ehkä jonain päivänä saan vielä kaksoset, ainakin pystyisin heitä ruokkimaan.

kun viimein nousi. Esikoisen synnyttyä menetin paljon verta, olin kuivunut ja hb matala. Maito ei noussut kuin vasta viikko synnytyksestä, koska olin niin huonossa kunnossa. Viikonikäinen lapsi kaipaa jo enemmän kuin ternimaitotippoja juodakseen, joten oli pakko antaa ensimmäisinä viikkoina lisämaitoa. Korvikkeen annon pystyin lopettamaan lapsen ollessa n. 3 viikkoa vanha, sen jälkeen maitoa tuli suihkuamalla ja valumalla. Imetin esikoista 1v8kk.



Toinen lapsemme syntyi rv 36, oli unelias ja kellastui. Saimme olla kotona ja käyttää lasta päivittäin bili-kontrolleilla, kun lupasin herättää lasta syömään 3h välein ja tarjota aina imetyksen jälkeen vielä pullosta lisämaitoa niin paljon kuin lapsi ikinä kaipasi. Jouduin antamaan kaupanmaitoa lisänä noin viikon verran, sen jälkeen kun oma maito nousi sain pumpattua sitä talteen ja tarjosin sitä aina imetyksen päälle. Olisikohan vauva ollut 3 viikon ikäinen kun saimme luvan lopettaa pullosyötön ja siirtyä lapsentahtiseen imetykseen. Muistaakseni silloin paino oli kääntynyt nousuun, ei kuitenkaan ollut tainnut vielä saavuttaa syntymäpainoaan mikä toki olisi ollut ihanteellista.

Kuopuksenkin kohdalla imetys sujui alkuhässäkän jälkeen hyvin, imetin häntä 1v6kk.



Kiinteitä molemmat lapset alkoivat maistella vasta 6kk täytettyään. En muista paljonko painoivat puolivuotiaina, hoikkia poikia ovat kuitenkin olleet. Pituutensa puolesta yläkäyrällä, mutta laiheliineja :) Tämä suuntaus jatkuu edelleen leikki-iässä, syövät hyvin mutta hoikkina ovat pysyneet.

Vauva kun inahti niin yöpaita oli jo helmaan asti märkä.

Imetin noin kolmisen viikkoa, täysimetyksellä hammasta purren, maito riitti mutta kipu oli niin kamala että lopetin. Pumppasin aikani mutta sillä tyrehtyi maidon tulo aika nopeaan.

Imetys saattaa nimittäin olla todella kipeää ekat viikot. Tästä en mielestäni ollut riittävästi kuullut odotusaikana ja kipu tuli yllätyksenä. Osasin hakea luotettavaa tietoa netistä ja käytin imetyskumia ekat viikot. Kipu poistui ihan täysin viimeistään 1 kk ikään saakka ja imetys oli tosi mukavaa sen jälkeen. Minuakin harmitti tosin se, että neuvolan tädit olivat ainakin jonkun verran kielteisiä imetyskumin käytölle.

Siis imettämistä opetteleva äiti joutuu kyllä vieläkin taistelemaan puutteellisen tiedon varassa ja erilaisten asenteiden ristitulessa. Ei se siis helppoa ole, eikä toisaalta ihme, että niin monella imetys ei jostain syystä suju.

Minä jouduin imettämään rintakumien avulla ekat 2kk, koska toisessa rinnassa oli matala nännin pää, eikä vauva muuten saanut kunnon otetta. Imetys sattui _helvetisti_ ekat kaksi kuukautta, enkä voinut käsittää, miten se on joidenkin mielestä niin helppoa ja mukavaa. Pöyristyttävintä oli, että neuvolassa kommentoitiin, että "ONHAN SE IMETYS RINTAKUMIN KANSSA TYHJÄÄ PAREMPAA!!" Siis mitä ihmettä?? Eikö se nyt ole ihan yksi hailee, millä konstilla se imetys onnistuu, jos vain onnistuu?

No, onneksi sitkuttelin, koska nyt imetys on tosi helppoa ja mukavaa, ja se matala nännikin on venynyt imetyskuukausien myötä.

T. alussa vastannut 8kk:n äiti

ja ei ole ollut huolta maidon loppumisesta. Esikoisen kohdalla imettäminen oli silti todella hankalaa aluksi, mutta sitkeällä yrittämisellä opin.



Kakkosen kohdalla luovutin äidinmaitoa.



Molempien imetysten aikana oli välillä tiukempia kausia (tiheän imun kausia), mutta sitkeällä imetyksellä niistäkin selvittiin.

kertakaikkiaan aivan ihastuttava vauva. Yöunille vauva meni kolme ensimmäistä viikkoa pullon kautta siten että pääsin myös itse nukkumaan. Tämän jälkeen maitoa riitti suhteessa kasvuun siten, että lisämaidosta luovuttiin kokonaan 4 kk ikään asti.



Luoja paratkoon jos olisi ollut rintaraivarityyppi tai vastaava, ei olisi tullut hommasta mitään.



4 kk iässä aloitettiin kiinteät ja oli erittäin hyvä aika. Kiinteiden aloittamisen jälkeen tuli ihan selkeä kasvupyrähdys. Rintamaitoa oli ollut turhan nirkoisesti huolimatta imetysfasistien viljelemästä 'kyllä maitoa tulee aina riittävästi kun vaan jaksaa imettää' -> ei muuten pidä paikkaansa, kaikki eivät ole kermakoneita, vaikka maitoa tuleekin. Sinänsä kyllä imetyskokemusten jälkeen arvostan lehmiä ihan eri tavalla.



Pari viikkoa kiinteiden aloittamisen jälkeen loppuivat yösyötöt. Muistan vieläkin kun ensimmäisenä yösyöttömänä yönä vauva alkoi tuttuun aikaan vähän ähistä ja ajattelin että 'kokeillaan nyt mitä tapahtuu jos laitankin tuttia eikä tissiä'. Vauvahan nukkui aamuun asti! Olin ihan järkyttynyt ja menin itse korvaukseksi syömään muroja kun kerran vauva ei syönyt.



Toiselle vauvalle maitoa riitti paremmin, lisämaitoa annettiin vain ensimmäisen viikon aikana. 4 kk aloitettiin kiinteät myös hänelle ja hyvin meni.

Eli ensimmäinen oli täysimetyksellä 4 kk ja sitten kiinteän ruoan kanssa ainoana maitona 10 kk asti. Sitten aloin vähän vähentämään imetyskertoja ja antamaan myös korviketta. Loput kaksi imetyskertaa jäivät pois, kun poika oli 1 v 3 kk.



Maitoa tuli yli oman tarpeen ja poika kasvoi +2 käyrällä...kermaa taisi juoda. Samalla oma paino putosi 53 kg -> 49 kg eli pieneksi kuihduin.



Toinen meni suunnilleen samalla kaavalla ja lopetin imetyksen, kun oli 1 v 2 kk. Maito olisi kyllä riittänyt molemmissa tapauksissa, mutta oli vaan jo aika lopettaa.



Kysymys teille, jolla maito EI riittänyt. Söitkö riittävästi, usein ja monipuolista ruokaa? Kaksi lämmintä ateriaa päivässä? Joitko riittävästi nestettä. Imetitkö säännöllisesti? Annoitko välillä korviketta? Olitko pitkään erossa lapsestasi?



Ja - olen viettänyt lapsista erossa jonkun yön imetysaikana - rintapumppu oli mukana ja säännöllisesti piti tyhjentää - kuitenkin rintatulehdus oli aika lähellä.



Omassa ystäväpiirissäni maito on riittänyt kaikilla muilla, kun yhdellä, jolla oli oikeasti joku rakenteellinen ongelma rintatiehyessä.



Esikoinen syntyi kuukauden etuajassa ja imetys oli todella haastavaa ensimmäisen kuukauden eli rintoihin sattui ja imetysote oli vaikea saada joka kerta oikeaksi. Onneksi en luovuttanut, sillä alun hankaluuksien jälkeen oli todella kätevä tapa ruokkia lapset - niin etelänmatkoilla, kun retkillä. Huoletonta, kun ei tarvinut pulloja ja maidon lämmittämisiä.



No, kannusta ihmisiä imettämään ja varaamaan siihen runsaasti aikaa.

Kuopusta täysimetin 6kk ja jatkan vielä taaperoiässä imetystä n.4-6x vrk.ssa.

Esikoisen kanssakin olisi riittänyt, mutta koska vauva oli unelias ja pienikokoinen, hän ei jaksanut imeä tissiä tarpeeksi ja tuttipullosta annettu korvike häiritsi imetystä alusta asti niin, että lopetin imetyksen esikoisen ollessa 4kk.

Mutta joo, kyllä sitä korvikettakin on joissain tapauksissa syytä antaa, ja se sotkee imetystä. On vaikea tietää itkeekö vauva nälkäänsä vai mitä, ja silloin alkaa epäillä rintamaidon riittävyyttä. Ehkei se maito kaikilla riitäkään, jos vauva kasvaa nopeasti, äiti stressaa liikaa eikä syö ja juo tarpeeksi, jolloin maitoa ei tule tarpeeksi.

Laihduin reippaasti kun vauva oli 5kk vanha, silloin taisi olla joku tiheän imun kausi ja vauva imi mut kuiviin. Söin ja join reippaasti, mutta silti laihduin..! Sitten kun vauva alkoi syödä kunnolla kiinteitä alkumaistelun ja ruokaan tutustumisen jjälkeen, olisko ollut 8kk iässä, alkoi mullakin hieman tulla painoa takaisin. Nyt on bmi19,5 eli hoikka olen vieläkin.

Mutta joo, uskon että maito yleensä riittää kunhan vauva on tarpeeksi usein tissillä ja äiti pitää huolta syömisistä ja juomisistaan.

Ensimmäinen täysimetyksellä 7kk, osittaisimetyksellä 2,6 vuotiaaksi. +2 käyrällä meni, aika pullukka.



Toinen täysimetyksellä 6kk, osittaisimetyksellä 1,2 vuotiaaksi.

0 käyrällä, hoikempi kuin esikoinen edelleenkin 9 vuotiaana.



Onneksi näin, en olisi jaksanut läträtä pullojen ja korvikkeiden kanssa. Toivottavasti tämän kolmannenkin imetys sujuu yhtä mutkattomasti. Imetystuki ry:n tiedotuksen koin aikoinaan todella hyvänä ja auttoi ymmärtämään tämä imetysprosessin erillaisia puolia.

Ei suihkunnut, en tarvinnut liivinsuojuksia, ja yhtään ei jäänyt yli. Oli tosi hankalaa saada pumpattua yhtään mitään. Toisaalta vauvoilta ei koskaan kesken loppunut, ikinä ei tarvinnut kokea nälkäistä turhautumista rinnalla. Ne olivat aina tyytyväisiä ateriaansa.



Molempia täysimetin päivälleen sen 6 kk. Osittaisimetystä jatkui toisen kanssa sen jälkeen vielä 9 kk ja toisen kanssa 14 kk.

Vauva sai kyllä synnärillä maitoa, kun maidonnousu kesti. Lisäksi tarvitsin rintakumia, eikä synnärillä ollut mulle sellaista antaa, joten jouduin odottaa, että mieheni sen toi.



Täysimetin 4 kuukauden ikään asti, jolloin aloimme varovasti maistella ruokia. 6 kuukaden iässä niitä alettiin syödä.



Täysimetyksen aikana mun piti syödä tosi paljon, maito tuntui ehtyvän helposti, jos kalorinsaanti jäi niukemmalle. Imetän edelleen, lapsi on nyt vähän yli yksivuotias.

rintakumin "haitallisuudesta" vain neuvolalääkäriltä, lapsi kuulemma saa ilmaa mahaansa... Terkkari kuuli sen ja sanoi pois lähtiessämme "joo, imetä vaan sillä kumilla, jos siitä on apua" :D



Käytin kumia 6 kk, sitten vauva oppi imemään ilman.



#34

kiinteät aloitettiin vähän ennen 4 kk:n ikää ja korvikettakin meni sitten sen n. puolen vuoden jälkeen. Imetin n. 1-vuotiaaksi. Ja oli aika iso vauva 6-kuisena, en kyllä muista mittoja.

Minulla 1 lapsi ja hän oli täysimetyksellä 5 kk ajan, jolloin aloitettiin kiinteät lisäksi (jotka tosin eivät oikein kelvanneet ennen kuin imetyksen lopetin).



Vauva oli 6 kk iässä 73,5 cm ja 9,6 kg. Imetin 1 v 1 kk ikäiseksi.



Tiedän äitejä, jotka ovat antaneet korviketta ehkä turhaan "varmuuden vuoksi", mutta tiedän myös tapauksen, jossa äiti ei suostunut antamaan korviketta huonosti kasvavalle vauvalle, vaikka neuvola kehotti, sillä hän ei halunnut luopua täysimetyksen ideaalista. Mielestäni korvikkeen antamista saatetaan joskus pitää vähän turhankin kamalana asiana. Mutta äitiys ja imetys ovat herkkiä ja tunteita nostattavia asioita, joten täytyy yrittää ymmärtää kaikkia kantoja.