Lue keskustelun säännöt.
Ette usko miten mua korventaa.
01.11.2012 |
Joka päivä jostain tuutista tulee tuo mantra, ihmisten pitää ottaa vastuuta itsestään, ihmisen pitää itse elättää perheensä. Sossun tai Kelan tuilla elävät on raskasakkia tai pummeja jne.
Mä elätin perhettä yhdessä miehen kanssa, kunnes eräänä päivänä PAM. Mä sairastuin ja jouduin pitkälle saikulle ja puolen vuoden kuluttua mies sai potkut ja muutkin työnantajat alalta potkii porukkaa pihalle.
Mä en todellakaan valinnut näin, eikä mies valinnut omaa osaansa.
Ja olen aivan varma, että saman tyyppisessä tilanteessa olevista 99 % ei ole valinnut kohtaloaan.
Kommentit (4)
niitä, jotka apua tarvitevat. Ongelmana on kuitenkin se, että joillekin ihmisille yhteiskunnan apu muodostaa kannustinloukun, eli ei kannata edes yrittää elättää itse itseään, koska silloin toimeentulo on heikompaa kuin jos kävisi töissä (ottaen huomioon ajan, joka työssä olemiseen kuluu). Tämä kannustinloukku taas ajaa nämä ihmiset ikuiseen köyhyysloukkuun, koska yhteiskunnan tuet eivät kasva samalla tavalla kuin palkkatulot yleensä kasvaa, päinvastoin tuet tulee vähenemään, koska tuen saajia alkaa olla niin paljon, ettei verovarat vaan riitä tukien maksuun.
Väliaikainen taloudellinen tuki on hieno asia, josta varmasti ihan kaikki tahtovat pitää kiinni, mutta senk tuen pitäisi olla sellaista, että se ei kannusta tuensaajaa pasiiviseksi, sellainen ei ole kenenkään, ei edes sen tuensaajan etu. Ja kuka tahansa meistä voi joskus tarvita apua ja tukea, kyse ei ole omasta laiskuudesta tai haluttomuudesta tehdä töitä. Ja jokainen maksimoi omaa hyötyään, sehän on kaiken taloudellisen toiminnan perusta, joskus vaan ei kannata mennä töihin (tai tietenkin kyse on usein vain lyhyen aikavälin hyödyn maksimoimisesta, pitkällä aikavälillä on vaikea tehdä päätöksiä, tulevaisuus on sen verran epävarmaa jne)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ryhmään, joka on itse sössinyt asiansa, eikä tunnu yhtään paremmalta nuo mantrat.
niitä, jotka apua tarvitevat. Ongelmana on kuitenkin se, että joillekin ihmisille yhteiskunnan apu muodostaa kannustinloukun, eli ei kannata edes yrittää elättää itse itseään, koska silloin toimeentulo on heikompaa kuin jos kävisi töissä (ottaen huomioon ajan, joka työssä olemiseen kuluu). Tämä kannustinloukku taas ajaa nämä ihmiset ikuiseen köyhyysloukkuun, koska yhteiskunnan tuet eivät kasva samalla tavalla kuin palkkatulot yleensä kasvaa, päinvastoin tuet tulee vähenemään, koska tuen saajia alkaa olla niin paljon, ettei verovarat vaan riitä tukien maksuun.
Minusta kun tämä "loukku" johtuu tiettyjen työpaikkojen olemattomasta palkasta jolla ei voi elää. Esim. kaupoissa usein myyjät saa vain osa-aikaisia töitä, jolloin kuukausipalkka jää niin pieneksi ettei sillä pysty moni elämään. Monessa muussakin työssä on osa-aikaisuutta joka tekee palkasta liian pienen elämiseen.
Minusta tämä ei ainakaan ole sen vika että tuet olisi liian isot, eikä ratkaisu ole tukien pienentäminen "motivoivasti" vaan työelämän käytännöt täytyisi saada inhimillisemmäksi, niin että sillä palkalla voi elää, tai että hyvin pienen palkan LISÄKSI voisi saada riittävästi tukea eikä tarvisi kieltäytyä kokonaan työstä että pysyy tukien syrjässä kiinni (kun tuet on oikeasti välttämättömiä elämiseen).
että itse asiassa on hyvin vähän sen kohderyhmää, eli ihmisiä jotka olisivat kykeneväisiä työhön ja itsensä ja perheensä elatukseen, mutta eivät muuten vaan sitten elätä, omasta valinnastaan.
Yleensähän ihmiset on niillä tuilla ihan oikeista syistä joille eivät voi mitään. On saanut potkut eikä pääse muihin töihin. On sairastunut. On synnynnäisesti kyvytön työelämään vammojen tai psyykkisten vaikeuksien takia. On päässyt alkoholisoitumaan pitkälle eikä ainakaan pelkillä "pitää ottaa vastuu itsestään" mantrojen hokemisilla sieltä pysty työkuntoiseksi nousemaan.
On oikeasti ihan äärimmäisen pieni osa tuilla elävistä sellaiset elämäntapatyöttömät, jotka ajattelee että hähää, minäpä elänkin muiden kustannuksella vaikkei ole pakko, kun en viitsi käydä töissä!