Lue keskustelun säännöt.
Paljonko masentunut tarvitsee vertaistukea?
31.10.2012 |
Olen seurannut yhtä keskustelupalstaa, jossa yhdessä osiossa voi keskustella masennuksesta. Alan kerta kerralta olla sitä mieltä, että jatkuva masennuksesta vatvominen muiden samassa tilassa olevien kanssa ei tunnu olevan kovinkaan tervehdyttävää.
Teit (tai olit tekemättä) mitä tahansa niin aina taputellaan selkään ja hyysätään ja hoivataan. Osa pääsee hoitoon, mutta kun ei tulla toimeen terapeutin kanssa on kaikki kannustamassa että "Joo, ei se voi tajuta sun tilannetta, vaihda uusi. Sen pitää ymmärtää sun tilannetta paremmin". Hirveä poru kun terapeutti kehdannut kysyä potilaalta, että miten potilas näkee itse tilanteensa ja näkeekö potilas, että voisi omalla toiminnallaan helpottaa elämäänsä. Nämä siis kartoittavina kysymyksinä... Vaihtoon vaan tuollainen puoskari.
Sen sijaan että siellä kannustettaisiin tervehtymään, tuntuu kannustusta saavan mitä sairaampi on. Varmin tapa huomiota on saada antamalla pikkuvinkki itsetuhoisuudesta.
Mutta hyshys, eihän näistä saa puhua. Masentuneita pitää ymmärtää. Ja vertaistuki on sairaalle parasta!
Kommentit (3)
ja en usko että vertaistuki olisi ollut minulle hyödyksi eikä haitaksi kokonaisuudessaan. Ei siihen sairauteen mikään tsemppi toisilta tai toisaalta pessimistiset puheetkaan mulla ainakaan mitään vaikuttaneet, prosessi tapahtui oman pään sisällä eikä siihen kauheasti ulkomaailma vaikuttanut.
Ärsyttävimpiä olivat kuitenkin terveet, jotka yrittivät "kannustaa", kun tilanne on se että hyvä kun jaksaa jotenkin sängystä aamulla nousta ja miettii itsemurhaa kun ei enää jaksaisi. Ja saa näitä neuvoja: "ala harrastaa liikuntaa", "otat vaan itseäsi niskasta kiinni", jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että voi välillä avautua esim. netissä samantapaisessa tilanteessa olevien kanssa.
Mutta toisaalta päinvastoin masentunut tarvitsisi mahdollisimman tavallista elämää arkeensa ja mahdollisimman tavallista elämää elävien ihmisten seuraa. Pelkkä muiden masentuneiden seura eristää muista ihmisistä ja vaikeuttaa "paluuta" töiden, opintojen ym. pariin, kun ei ole sellaista luontevaa sosiaalista verkostoa valmiina.
eikä sitä voi ymmärtää täysin ellei ole itse kokenut. Toisaalta tarvitsee myös ystäviä joilla ei ole masennusta, tarvitsee kontaktia tavalliseen elämään.